Tragedia Itämerellä - Autolautta Estonian uppoaminen 28.9.1994 -

  "Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä!"

- Autolautta Estonian viimeinen viesti 28.9.1994 klo 1.29.

(Autolautta Estonia upposi 28.9.1994 klo 1.50 matkalla Tallinnasta Tukholmaan.)

Autolautta Estonia upposi Itämerellä 28. syyskuuta vuonna 1994. Estonian uppoaminen on rauhanajan suurin merionnettomuus. Onnettomuudessa menehtyi kaikkiaan 852 ihmistä, joista suurin osa oli ruotsalaisia ja virolaisia. Virallisen selvityksen mukaan onnettomuuden syynä oli keulavisiirin irtoaminen, jonka seurauksena autokannelle alkoi tulvia vettä. Suuret vesimassat laivan sisällä saivat aikaan kallistuman, jonka vuoksi vettä alkoi tulvia laivan sisään oviaukoista ja rikkonaisista ikkunoista. Estonian uppoaminen tapahtui nopeasti sillä se upposi nopeammin kuin toisen maailmansodan aikana tammikuussa 1945 Itämerellä uponnut saksalainen Wilhelm Gustloff, joka upposi 50 minuutissa saatua osuman neuvostoliittolaisen sukellusveneen torpedosta. Lisäksi suhteessa matkustajamäärään Estonialla menehtyi enemmän matkustajia kuin Titanicilla, jossa kuolinprosentti oli 68, kun Estonialla se oli 86. Kuolleiden määrästä ei itse asiassa ole täyttä varmuutta, sillä Estonialla saattoi matkata myös Lähi-Idän maista paenneita pakolaisia. Se nostaisi kuolleiden määrän lähelle tuhatta. Estonia on siis ainoa alus, joka on uponnut alle tunnissa, vaikka laivassa ei ole virallisen selvityksen mukaan todettu tapahtuneen tulipaloa tai räjähdystä.

Apuun rientäneiden laivojen miehistö järkyttyi, kun katastrofin laajuus valkeni heille kohtalokkaana syysyönä. Pelastustoimia koordinoinut henkilöstö ajatteli, että he ehtisivät paikalle evakuoimaan Estonian matkustajan ja miehistön uppoavasta laivasta. Laiva oli kadonnut kuitenkin tutkasta ja vajonnut syvyyksiin jo ennen kello kahta yöllä. Pelastustoimia jatkettiin pitkälle aamuun asti ja aamun tuntien on täytynyt tuntua piinaavilta pelastuslautoilla ja veneissä odotteleville ihmisille. Osa ihmisistä joutui täysin veden varaan keskellä syysmyrskyä. Huomattavaa on, että merkittävä osa Estonialta selvinnestä oli miehiä. He pystyivät kampeamaan itsensä ylös kaatuvasta laivasta kannelle ja sieltä viime kädessä suoraan mereen. Yksi Estonian konemiehistä pelastautui viime hetkellä laivasta kiipeämällä laivan savupiipusta ylös laivan kannelle.

Mielestäni Estonian onnettomuusyön tapahtumia ei tarvitse kerrata tämän enempää ainakaan tässä kirjoituksessa. En myöskään halua loukata tai järkyttää ketään syyttä suotta ja ymmärrän, että elossa on vielä laivalta pelastautuneita ja Estonialta kadonneiden tai hukkuneiden ihmisen omaisia. Heidän muistoaan tai omaisten tuskaa ei helpota tapahtumilla mässäily tai retostelu. Kirjoituksellani haluan vain nostaa esiin muutamia seikkoja, joita on jo käsitelty julkisuudessa, mutta jotka edelleen tuntuvat merkityksellisiltä. Lisäksi poliitiikot ja moni uhrien omaisista on vaatinut Estonian hylyn nostamista. Mihinkään toimiin ei ole kuitenkaan ryhdytty, vaikka muutamat alan firmat tarjosivat palveluksiaan Ruotsin ja Viron hallituksille hylyn nostamiseksi. Estonian hylyn nostaminen ei olisi ollut mahdoton operaatio. Nostamatta jättämistä perusteltiin sillä, että uponneen laivan hinaaminen Tukholmaan aiheuttaisi traumoja saariston asukkaille ja voimakas haju lisäisi järkytystä entisestään. Asia tuskin lohduttaa niitä omaisia, joiden perheenjäsen tai sukulainen makaa merenpohjassa.

Aseita, häiriöitä radioliikenteessä ja outoja ääniä laivan pohjassa 

 

Estonian vahtimatruusi Silver Linde oli saanut tarkastuskierroksellaan ohjeen käydä tarkistamassa keulan alue sieltä kuuluvien outojen äänien takia. Hän ei kuitenkaan havainnut mitään erikoista käyntinsä aikana. Lindenistä tuli myöhemmin onnettomuustutkintalautakunnan tähtitodistaja, jota kuultiin yhteensä yhdeksän kertaa ennen virallisen raportin julkistamista. Vahtimatruusi ei nimittäin tehnyt laivan keulassa mitään sellaista havaintoa, joka olisi viitannut keulavisiirin irtoamiseen ennen Estonian uppoamista. Keulavisiiriin ei ollut näköyhteyttä ja keulan valot autokannella osoittivat, että visiiri oli kiinni, joten miksi Linden olisi alkanut epäilemään mitään muuta. Sen sijaan Linden pani merkille matkustajien levottomuuden jo ennen kello yhtä. Erinäisten kertomusten mukaan laivan sisällä oli havaittu vettä jo ennen keulasta kuuluneita hälyttäviä ääniä. Laivan matkustajat ja osa miehistön jäsenistä ovat jälkikäteen kertoneen oudoista pamahduksista ja raapivasta äänestä Estonian pohjassa. Yksi matkustaja oli aluksi ajatellut, että laiva oli törmännyt johonkin tai ajanut karille. Lisäksi muutamat silminnäkijät olivat sitä mieltä, että oudot paukahdukset olivat aivan jotain muuta kuin keulavisiirin irtoamisesta johtuvia. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, ettei kukaan ollut nähnyt keulavisiirin irtoamista tai todennut sen puuttuvan uppoamishetkellä. Estonian komentosillalta ei ollut näköyhteyttä keulan alueelle.

Estonian miehistö oli käyttäytynyt matkustajien mielestä varsin hermostuneesti koko matkan ajan. Laivan kapteeni Andersson oli poistunut Estonian ravintolasta ja vaikuttanut erityisen hermostuneelta tavalla, joka oli herättänyt paikallaolijoiden huomion. Muutamat Estonian työntekijöistä olivat kertoneet ennen onnettomuutta, etteivät viihtyneet työpaikassaan. Eräs silminnäkijälausunto todistaa muutakin outoa käytöstä Estonian miehistössä. Ennen laivan uppoamista Estonian kannelle poistui miehistön jäseniä täysissä pukeissa ja laukkujen kanssa. Yksi näistä miehistön jäsenistä oli vetänyt silminnäkijän mukaansa laivan kannelle ensimmaisten keikahdusten aikana. Silminnäkijän mielestä miehistön jäsenten käytös oli ollut kummallista ja salamyhkäistä. Miehistölle on kuitenkin annettu tarkat ohjeet jäädä auttamaan matkustajia pelastustoimissa ja huolehtia siitä, että matkustajat pääsevät pelastusveneisiin ja ulos laivasta. Miehistön käytökseen liittyy myös outo tuntematon alus, joka ei suinkaan jäänyt auttamaan veden varaan jääneitä matkustajia. Jos tällainen alus on todella ollut olemassa, niin sitä ei tähän päivään mennessä ole löydetty.

Eräisiin onnettomuuteen liittyviin kummallisuuksiin kuuluu myös Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin katoaminen. Hänet oli aluksi merkitty laivalta pelastuneiden joukkoon ja muutamat pelastustyöntekijät kertoivat jutelleensa kapteenin kanssa onnettomuuden jälkeen. Myöhemmin kapteeni Piht oli kuitenkin merkitty kadonneeksi ja Interpol on tehnyt hänestä etsintäkuulutuksen. Pihtin väitettiin hukkuneen Estonian mukana mikä on outoa, sillä miksi kuolleesta henkilöstä tehtäisiin etsintäkuulutus. Sukulaiset ja tuttavat ovat vannoneet, että kapteeni Piht tuotiin turkulaiseen sairaalaan elävänä. Pihtin katoamista tutkitaan edelleen, vaikka täyttä varmuutta hänen kohtalostaan ei ole. Erikoista kuitenkin on, että Pihtin kerrottiin keskustelleen Viron pääministerin edustajan kanssa ennen katoamistaan. Tämä asettaa koko tapauksen eri valoon ja tukkii ainakin osittain suut niiltä, jotka väittävät kapteenin katoamisen olevan salaliittoteoreetikkojen päähänpisto. Huomattavaa on myös se seikka, että Estonian turman uhreiksi merkittiin muitakin ihmisiä, jotka oli aluksi merkitty eloonjääneiksi.

(Estonian onnettomuuden muistomerkki Tukholmassa.)

Merkittävää tapaus Estonian kohdalla on myös se, ettei täysin tarkkaan tiedetä kuinka kauan Estonian komentosilta ehti lähettää hätäkutsua muille liikennöiville laivoille. Estonian uppoamisen aikaan nimittäin väitetään havaitun epämääräistä häiriötä radioliikenteessä. Rannikkoalueen radioasemat eivät olleet saaneet Estonian hätäkutsua vielä siinä vaiheessa, kun Silja Europa ja Mariella ottivat Helsinki Radioon yhteyttä. Ei siis voida olla täysin varmoja siitä kuinka kauan Estonian perämiehet Tormi Ainsalu ja Andres Tammes hätäkutsuaan ehtivät lähettää. Helsinki Radio oli maininnut oudosta häiriöaallosta, jonka vuoksi Estonian lähettyvillä olevien laivojen päällystö ei saanut yhteyttä Suomen ja Ruotsin mantereelle. Viimeinen radioyhteys Estonian kanssa käytiin 28.9.1994 klo 1.31 ja se päättyi sanoihin: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä."

Matkustajat ovat kertoneet myös oudoista äänistä ennen kello yhtä. Tämän jälkeen Estonian miehistölle oli annettu hälytys "Mr Skylight to number One and Two". Annettu hälytys oli salakielinen viesti miehistölle siirtyä palohälytysasemiin. Tämä taas viittaa siihen, että laivalla olisi tapahtunut tulipalo tai räjähdys ennen laivan uppoamista. Matkustajat ja miehistön jäsenet olivat panneet merkille myös yhden tai kaksi metallista pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Lisäksi oli pantu merkille outoja "raapimisääniä" laivan pohjassa. Silminnäkijöiden mukaan heistä tuntui siltä, että Estonia olisi ajanut karille tai törmännyt johonkin.  Alimmilla kansilla majoittuneet matkustajat olivat havainneet vettä laivan hyttikäytävillä jo ennen oletettua keulavisiirin irtoamista. Tämä antaa ymmärtää, että vettä olisi päässyt laivaan jotain muuta kautta kuin keulan alueelta. Kuitenkin pitää muistaa, että vahtimatruusi Linde ei havainnut mitään erikoista keulan alueella kello yhden aikoihin ennen poikkeuksellista kallistumaa. Laivan nopean uppoamisen edellytys olisi ollut, että laiva olisi täyttynyt vedestä myös pohjassa olevien reikien kautta. Nyt laiva upposi hämmästyttävän nopeasti siihen nähden, että ainoastaan sen keulavisiiri oli auennut ja repeytynyt irti myrskyssä.



Terminaali saarrettuna

Onnettomuusiltana eräs matkustaja oli lähellä myöhästyä Estonialta, koska satama oli poliisin saartama. Erinäisistä tietolähteistä on myös kerrottu, että Yhdysvaltain asevoimien univormuun sonnustautuneita miehiä toi laivalle tuntematonta lastia ennen kohtalokasta laivamatkaa. Lasti merkittiin luetteloon vasta jälkikäteen. Ulkopuolisia ei paikalle päästetty ja epämääräisen tapauksen vuoksi Estonian lähtö viivästyi. Valvontakameran videolta on havaittavissa, että Estoniaan lastattiin kaksi kuorma-autoa sotilassaattueessa. Paljon myöhemmin on tunnustettu, että Estonialla oli kuljetettu aseita Ruotsiin ja sitä kautta ainakin Yhdysvaltoihin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä 1990-luvulla ei ollut mahdotonta saada haltuunsa neuvostoliittolaista sotamateriaalia. Korruptoituneet Venäjän armeijan upseerit saattoivat rahapulassaan myydä neuvostoarmeijan aseita ulkomaisille asekauppiaille. Kauppatavaraksi saattoi kelvata aivan hyvin myös pienoisydinvoimala. Virallisen lausunnon mukaan Estonialla ei kuitenkaan kuljetettu aseita onnettomuusyönä. Siitä huolimatta eräät todistajat ovat kertoneet nimettömänä Ruotsin armeijan salaisista sukelluksista Estonian hylylle heti onnettomuuden jälkeen. Lisäksi Venäjän laivasto tarjosi sukellusapua Estonialle heti uppoamisen jälkeen tutkiakseen muutamia laivan hyttejä. Miksi? Etsittiinkö näissä sukelluksissa aseita tai muuta sotilasmateriaalia? Sitä ei tiedetä.



Merikelvoton Estonia

Oli uppoamisen syistä sitten mitä mieltä tahansa niin ruotsalaiset tarkastajat olivat todenneet Estonian merikelvottomaksi vuorokautta ennen laivan lähtöä. Laivan tarkastukseen osallistunut merenkulkutarkastaja Åke Sjöblom soitti esimiehelleen merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtajalle Bengt-Erik Stenmarkille, koska oli havainnut Estonialla siinä määrin puutteita, ettei laivaa olisi kannattanut päästää merelle. Sjöblom ei kuitenkaan saanut Stenmarkiin yhteyttä, joten hän soitti pääjohtaja Kaj Janerukselle, joka ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä Estonian lähdön estämiseen. Myös virolainen laivantarkastaja Aarne Valgma vaati, että Estonian on lähdettävä Tallinnan satamasta aikataulun mukaisesti. Kokeneen tarkastajan lausunto siis ohitettiin ja merikelvoton alus päästettiin syysmyrskyssä avomerelle, vaikka tiedossa oli muun muassa, että Estonian keulavisiirin lujuusmittauksissa ja portin lukituksessa oli havaittu puutteita. Tarkastaja Åke Sjöblom ja ylitarkasta Gunnar Zahle olivat näistä asioista maininneet raportissaan, jonka tietoja oli kuitenkin Tutkintakomission lausunnossa vähätelty. Mitä ilmeisemmin Sjöblomin ja Zahlen raportin tietoja oli muutettu, jotta päättävät tahot pääsisivät pälkähästä. Uhrien ja heidän omaistensa kannalta on olennaista, että korkeammat tahot ovat olleet osasyyllisiä tapahtuneeseen turmaan ja ihmishenkien menetyksiin. Lisäksi merenkulkulaitokselta tihkui onnettomuuden jälkeen tietoja, joiden mukaan Estonian rungossa vesilinjan alapuolella olisi ollut reikä, josta merivesi olisi päässyt laivan sisään aiheuttaen nopean uppoamisen.

Totuus makaa Itämeren pohjassa alle 200 metrin syvyydessä. Ehkä jonain päivänä totuutta arvostava sukupolvi ryhtyy tarvittaviin toimiin hylyn nostamiseksi meren pohjasta. 

Estonian uhrien muistolle...