Kuka tappoi Kennedyn?: Osa 2: Avoin tapaus.

Seuraava kirjoitus pohjautuu omiin ajatuksiini ja muistioihini Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn murhaan liittyen. Kirjoituksessa olevat tiedot perustuvat siis täysin niihin tietoihin, joita olen asiasta kerännyt tapauksen tiimoilta. En edusta tiedoillani mitään ideologiaa tai tahoa enkä julistaudu myöskään minkäänlaisen salaliittoteorian kannattajaksi.

(Jim Garrison on yksi tunnetuimpia salaliittoteorioiden kannattajia John F. Kennedyn murhaan liittyen. Garrisonin mukaan presidentin murhan takana oli niin sanottu "pimeän hallinnon" masinoima salamurha, jonka taustalla toimivat Yhdysvaltain hallinnon toimijat armeijassa, liittovaltion poliisissa ja tiedustelussa.) 

Avoin tapaus

Lee Harvey Oswald

Virallisen selvityksen mukaan Lee Harvey Oswald- niminen nuorukainen ampui presidentti Kennedyn italialaisvalmisteisella kiväärillä Dallasissa 23.11.1963 dallasilaisen kirjavaraston ikkunasta. Kolme tappavaa laukausta ammuttiin kohti presidentin autosaattuetta Dealy Plazalla vähän puolen päivän jälkeen. Ammuttuaan presidentin Oswald kätki kiväärin kirjavarastoon ja poistui rakennuksen alimpaan kerrokseen. Silminnäkijöiden mukaan Oswald oli nähty lähes välittömästi laukausten jälkeen kirjavaraston alakerrassa eikä kukaan havainnut hänen käytöksessään mitään poikkeavaa. Itse asiassa kukaan ei nähnyt Oswaldin poistuvan rakennuksen yläkerrasta, vaikka portaikossa olikin liikkeellä ihmisiä. Oswald oli ottanut automaatista kokiksen ja poistunut rakennuksesta rauhallisin elkein  etuovesta, jonka edusta oli täynnä poliiseja. Kirjavarastosta pääsi siis pois, vaikka jo tuossa vaiheessa oli tiedossa, että rakennuksesta oli ammuttu laukauksia kohti presidentin autosaattuetta. Silminnäkijät olivat nähneet "tumman miehen" lisäksi toisen miehen seisovan kirjavaraston avoimessa ikkunassa hetkeä ennen ampumista. 

Presidentin murhan lisäksi Lee Harvey Oswald todettiin syylliseksi myös konstaapeli J.D Tippitin murhaan. Oswald ampui Tippitin revolverilla, kun Tippit oli pysäyttänyt kadulla kävelleen Oswaldin. Tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet yhdistämään Oswaldin asetta Tippitin ruumista löytyneisiin luoteihin, koska ne olivat niin pahasti vaurioituneet. Tapahtumapaikalla olleen poliisi G. Hillin mukaan Tippit surmattiin automaattiaseella eikä revolverilla, jollainen Oswaldilla tiedettiin olleen hallussa. Lisäksi konstaali Summers oli jutellut todistajan kanssa, joka oli antanut poliisintappajasta täysin toisenlaisen kuvauksen. Mies oli pukeutunut mm. sotilastakkiin eikä tämä vaatetus vastannut kuvauksiin Oswaldin päällä olleiden vaatteiden kanssa. Lisäksi Tippitin surmapaikalla oli nähty toinen mies, joka laukausten jälkeen paennut juosten paikalta. Ei siis olla edelleenkään täysin varmoja siitä, oliko Lee Harvey Oswald todellakin surmannut konstaapeli Tippitin. New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrisonin tutkimuksissa on myös ilmennyt, että paikalla oli muitakin todistajia, jotka eivät tunnistaneet Oswaldia poliisin surmaajaksi.

Turhautunut kommunisti pakenee Neuvostoliittoon

Warrenin komission virallisen raportin mukaan Lee Harvey Oswald oli jo nuorella iällä osoittautunut vannoutuneeksi kommunistiksi, joka surmasi presidentti Kennedyn turhautuneena ja yhteiskunnan kelkasta pudonneena. Häntä kuvattiin katkeroituneeksi ja väkivaltaiseksi henkilöksi, joka purki katkeruutensa venäläiseen vaimoonsa, Marinaan. Oswaldin henkilöhistoria ei myöskään anna kovin ruusuista kuvaa hänen kasvualustastaan. Oswaldin äidille Margueritelle poika tuntui olevan lähinnä taakka ja muutenkin hänen äitinsä kuvattiin tasapainottomaksi. Lee Harvey Oswaldin isä oli kuollut muutama kuukausi Leen syntymän jälkeen sydänkohtaukseen. Lääkärin kuvauksen mukaan nuo Lee Harvey Oswald oli syrjäänvetäytyvä ja omiin maailmoihinsa paennut lapsi. Lisäksi hän tappeli useasti äitinsä kanssa, usein nyrkkien voimalla. Toisaalta Oswaldin armeijakaverit olivat kuvanneet Oswaldin pikemminkin oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksi. Oswaldin sanottiin olevan ylpeä siitä, että oli saanut etunimensä etelävaltioiden kenraali Robert Leen mukaan. Kenraali Lee oli Yhdysvaltain sisällissodan (1861-1865) arvostetuimpia sotapäälliköitä. Lisäksi eräät siviilihenkilöt kuvasivat Oswaldia kohteliaaksi herrasmieheksi ja älyköksi. Oswald oli osoittautunut kovaksi lukumieheksi viimeistään merijalkaväessä. Edellä mainittu kuvaus on siis todellakin ristiriidassa syrjäytyneestä ja väkivaltaisesta häiriköstä. 

Lee Harvey Oswald kääntyi virallisen tarinan mukaan kommunistiksi ilmeisesti merijalkaväessä ja loikkasi myöhemmin Neuvostoliittoon, jossa hän tapasi myöhemmin tulevan vaimonsa. Oswald palasi vaimonsa kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1961 ilman suurempia ongelmia, vaikka entisenä merijalkaväen sotilaana hänet olisi pitänyt vähintään laittaa tutkintavankeuteen Neuvostoliitosta palattuaan. Oswaldin pariskunta tutustui paluunsa jälkeen venäläisemigrantti George Mohrenschildiin, jonka tiedettiin työskentelevän myös CIA:lle. Mohrenschildt tunnettiin kiihkeänä anti-kommunistina, jolla oli paljon vaikutusvaltaa venäläisissä emigranttipiireissä. Lisäksi Mohrenschildt oli siinä uskossa, että Lee Harvey Oswald työskenteli tai oli ainakin läheisissä suhteissa Yhdysvaltain hallintoon. Mohrenschildt teki itsemurhan vuonna 1977 juuri, kun presidentin salamurhaa tutkiva erityinen komitea oli kutsunut Mohrenschildin todistajaksi salamurhaan liittyen. 

Kesällä 1963 Lee Harvey Oswald nähtiin jakelemassa Fidel Castron Kuuballe myönteisiä lentolehtisiä New Orleansissa. Marxilaisen Castron vallankumous Kuubassa vuonna 1959 oli piikkinä jenkkien lihassa ohjuksen kantomatkan päässä Yhdysvaltain rannikolta. Castron vastaiset kuubalaiset olivat yrittäneet turhaan maihinnousua Yhdysvaltain tuella huhtikuussa 1961 (tunnetaan nimellä Sikojenlahden maihinnousu). Castroa vihaavat kuubalaiset kävivät myös Oswaldin kimppuun, vaikka eräiden todistusten mukaan yhteenotot kuubalaisten kanssa oli selvästi järjestettyjä. Lisäksi Lee Harvey Oswaldin väitettiin olevan hyvää pataa kiihkeän kommunismin vastustajan ja entisen FBI-agentin Guy Banisterin kanssa. Banister johti kommunismin vastaista toimintaa New Orleansissa ja oli mukana koordinoimassa Castron vastaista toimintaa Floridassa sekä Guatemalassa ja Nigaraguassa. Toiminnasta vastasi Yhdysvaltain hallinto ja erityisesti CIA, joka oli vastuussa sissien kouluttamisessa Yhdysvalloissa sekä eripuolilla Väli-Amerikkaa. Toiminta tähtäsi kommunistisen Kuuban kaatamiseen ja sotilaallisen toiminnan aktivoimiseen Karibian merellä. 

(Murhasiko Lee Harvey Oswald presidentti John F. Kennedyn ja konstaapeli J.D Tippitin vai lavastettiinko hänet molempiin veritekoihin?)

Murhaaja murhataan

Lee Harvey Oswald pidätettiin 23.11.1963 presidentin salamurhasta epäiltynä. Hänet otettiin kiinni elokuvateatterista väkivaltaisen kamppailun jälkeen. Oswaldin kuulustelusta ei ole kerrottu julkisuuteen mitään. Väitetään että mitään hänen sanomaansa ei merkitty ylös poliisin läsnä ollessa. Tämä on hyvin outoa, koska oikeudessa mikään todistus Oswaldin puheista ei olisi kelvannut oikeuden puheenjohtajalle, koska paikalla ei ollut ulkopuolista oikeusavustajaa. Tai ylipäänsä Oswaldin kuulemista ei ole virallisesti vahvistettu missään. Lee Harvey Oswald kielsi ampuneensa presidentti Kennedyä ja väitti olevansa pelkkä syntipukki. Oikeuteen asti Oswald ei päässyt sillä hänet surmasi dallasilainen yökerhon omistaja Jack Ruby, jolla tiedettiin olevan yhteyksiä mafiaan. Jack Ruby ampui Oswaldin 24.11.1963 Dallasin poliisitalon kellarissa lukuisten poliisien silmien edessä juuri, kun Oswaldia oltiin siirtämässä vankilaan. Jack Ruby kertoi murhanneensa Oswaldin isänmaallisiin motiiveihin vedoten. Hän ei halunnut John F. Kennedyn lesken Jackie Kennedyn joutuvan todistamaan oikeudessa Oswaldia vastaan. Jack Ruby sairastui myöhemmin vankeutensa aikana ja kuoli sittemmin veritulppaan. Hän ei koskaan suostunut kertomaan enempää murhansa todellisista motiiveista. Erikoisinta on, että Rubyn väitettiin viettäneen aikaa Oswaldin kanssa murhaa edeltävinä kuukausina. Lisäksi eräs todistaja väitti nähneensä Jack Rubyn presidentin murhapaikan tietämissä juuri ennen salamurhaa. 

(Yökerhon omistaja Jack Ruby ampui presidentin murhasta epäillyn Lee Harvey Oswaldin Dallasin poliisilaitoksen kellarissa 24.11.1963.)

Oliko Lee Harvey Oswald siis kommunisti vai sellaiseksi lavastettu? Voidaan todeta, että ainakaan vakaumuksellinen kommunisti hän ei ollut. Oswald oli todistettavasti nähty sellaisten anti-kommunistien, kuten Guy Banisterin ja David Ferrien seurassa. Molemmat edellä mainitut henkilöt halusivat kaataa Castron Kuuban hinnalla millä hyvänsä. Lisäksi hänen perhetuttavansa George Mohrenschildt tunnettiin vanhoillisena oikeistolaisena eikä suinkaan vasemmistolaisena radikaalina. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että Oswald vietti aikaansa paikassa, joka oli kaikkea muuta kuin terveellistä seutua vakaumukselliselle kommunistille. Oswaldin olinpaikkana oli 1960-luvun Dallas ja New Orleans, joka oli konservatisten oikeistolaisten ja äärioikeistolaisten pesäpaikka tuohon aikaan. Molemmissa paikoissa saattoi menettää jopa henkiriepunsa vähänkin radikaalimpien ajatusten takia. Kyseisellä seudulla leviteltiin jopa lentolehtisiä, jossa vaadittiin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedya oikeuteen maanpetoksesta. Lisäksi New Orleansissa sijaitsi Yhdysvaltain hallinnon virastoja juuri niillä main, jossa Oswaldin "kommunistimaja" sijaitsi. Todellakin siis omituinen paikanvalinta Castron Kuubaa ihailevalle kommunistille!

Tarina jatkuu...

Kuka tappoi Kennedyn? Osa I: Presidentti John F. Kennedyn salamurha Dallasissa 22.11.1963

Presidentti John Fitzgerald Kennedy kuoli salamurhaajan luoteihin marraskuussa 1963 Dallasissa. Murhasta pidätettiin hyvin pian murhan jälkeen dallasilainen varastotyöntekijä Lee Harvey Oswald, joka ehdottomasti kielsi osallisuutensa presidentin salamurhaan. Lee Harvey Oswaldin surmasi isänmaallisena yökerhon omistajana esiintynyt Jack Ruby juuri kun Oswaldia oltiin siirtämässä Dallasin poliisitalolta. Virallisen tutkinnan mukaan Oswald oli ainoa Kennedyn salamurhaan osallistunut ampuja, mutta monet tutkijat ovat olleet eri mieltä virallisesta linjasta. Myös suuri yleisö on kyseenalaistanut virallisen tutkimuksen. Seuraavassa kolmeosaisessa tarinassa pureudumme tarkemmin amerikkalaista yhteiskuntaa vavisuttaneeseen tapaukseen. 

Kuka tappoi Kennedyn?

Osa 1

(Presidentti John F. Kennedy kuoli salamurhaajan luoteihin Dallasissa 22.11.1963. Edelleen kiistellään siitä, oliko ampujia yhden sijasta useampia.)

Luku 1. 

Ase

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole asettua salaliittoteorian kannattajien puolelle eikä sen tarkoitus ole myöskään puolustaa virallista tutkimusta, jonka mukaan Lee Harvey Oswald toimi yksin murhatessaan Yhdysvaltain presidentti John Fitzgerald Kennedyn Dallasissa 22.11.1963. Tämä on kertomus tai pikemminkin selostus niistä havainnoista, joita olen Kennedyn murhan tiimoilta tehnyt. Voisin itseasiassa ihan hyvin henkilökohtaisesti kuvitella Lee Harvey Oswaldin ampuneen presidentin joko henkilökohtaisista syistä tai sitten jonkun yllyttämänä. Oswald olisi varmaankin pystynyt ampumaan kiväärillä tappavat laukaukset, sillä hän ei suinkaan ollut huono ampuja Yhdysvaltain merijalkaväessä, vaikka toisin on väitetty. Lee Harvey Oswald oli merijalkaväen mittarilla kelvollinen ampuja mikä tarkoittaisi Suomen armeijan mittapuun mukaan erinomaista ampujaa. Mutta käydään nyt ensimmäisenä käsiksi tähän ampumiseen. Jos lähdetään siitä, että "Oswald olisi varmaankin pystynyt ampumaan kiväärillä tappavat laukaukset", niin mikä on sitten todellisuus? Kävikö Oswaldilla vain käsittämätön tuuri vai onko tosiaan niin, että hänellä ei ollut osaa eikä arpaa koko salamurhaan? FBI:n tarkka-ampujat eivät nimittäin pystyneet lainkaan samaan suoritukseen mihin Oswald Warrenin komission raportin mukaan oli kyennyt reilussa 6 sekunnissa. Samaan tulokseen päätyi Minnesotan kuvernööri ja entinen Navy Seal Jesse Ventura, joka ei pystynyt samaan suoritukseen kuin Oswald. 

Oikeastaan koko asian ydin liittyy aseeseen ja niihin olosuhteisiin, joissa Lee Harvey Oswaldin katsottiin toimivan. CIA:n entisen johtajan Allan Dullesin mukaan oli mahdotonta, että Oswald pystyi ampumaan lyhyessä ajassa kolme tappavaa laukausta ilman ainuttakaan ohilaukausta. Tässä tapauksessa kolmas ja viimeinen laukaus oli tappava ja ammuttiin lähes 200 metrin päästä paksun puuston läpi liikkuvaan maaliin. Liikemies Zapruderin Kennedyn salamurhaa kuvaavassa filmissä ensimmäisestä laukauksesta kuluu alle 10 sekuntia tappavaan laukaukseen ja sairaalaan lähtöön. Yhdeltä ampujalta tämä vaatisi suunnattomia ponnistuksia käsistä ladattavalla italialaisella kiväärillä, jonka toiminnot eivät olleet muutenkaan parasta mahdollista laatua. Presidentti Kennedyn autossa mukana olleet todistajat, kuvernoori Connally mukaan lukien, todistivat että autoon ammuttiin lyhyessä ajassa lukuisia laukauksia. Lisäksi James Taque- niminen katsoja sai raapaisun katukivetyksestä, johon oletettavasti osui yksi salamurhaajan luoti. Kyseinen kohta kadusta rapattiin myöhemmin uuteen uskoon. Tämä syö jo pohjaa siitä ajatuksesta, että Oswald ampui kolme tappavaa laukausta kohti presidentin saattuetta. Jos yksi laukaus meni todistettavasti ohi, niin miten on mahdollista, että kaikki vammat ja jäljet presidentin limusiinissa tulee kahdesta luodista? Teksasin kuvernööri John Connally kritisoi Salaista Palvelua siitä, että se lähetti presidentin limon putsattavaksi heti ampumisten jälkeen. Autosta hävisi näin ollen kaikki luunsirut, verijäljet ja luodit. 

(Asiantuntijat väittävät tätä kuuluisaa valokuvaa väärennökseksi. Kuva esittää olettua murhaajaa Lee Harvey Oswaldia poseeraamassa takapihallaan murha-ase kädessään ja länkkäreistä tuttu Colt vyöllään. Tutkijoiden mukaan Oswald olisi surmannut revolverilla konstaapeli J.D Tippitin pakomatkansa aikana.)

Lisäksi on huomioitava väitettyyn murha-aseeseen liitetyt epäselvyydet. Lee Harvey Oswaldin väitettiin tilanneen Alex Hidell- nimellä postimyynnistä italialaisen Carcano- merkkisen kiväärin, joka oli varustettu kiikaritähtäimellä. Tämän kiväärin kanssa Oswaldin väitetään poseeraavan omalla takapihallaan vaimonsa ottamassa kuvassa. Jos Oswald todella oli ampuja, niin hän ei ainakaan peitellyt suunnitelmiaan. Aseenkin hän olisi voinut ostaa mistä tahansa dallasilaisesta asekaupasta eikä vaivautua hankkimaan kivääriä postimyynnistä. Asiantuntijoiden mukaan kyseinen kivääri ei ollut sama Carcano, joka olisi löydetty kirjavarastosta niin sanotusta "salamurhaajan pesästä", josta Oswaldin väitettiin ampuneen presidentin autosaattuetta. Aseeseen liittyy muutakin epäselvää. Dallasin poliisi nimittäin kertoi löytäneensä kirjavarastosta saksalaisen Mauser- merkkisen kiväärin, jota aluksi väitettiin murha-aseeksi. Jos tällainen Mauser on ollut olemassa, niin sehän on jo sinällään osoitus, että paikalla on ollut toinen ampuja Oswaldin lisäksi. Havainnon saksalaismallisesta kivääristä tekivät poliisikonstaapelit Seymor Weitzman ja Roger Craig presidentin murhaa seuranneena päivänä. Tämä kivääri kuitenkin katosi ja myöhemmin ilmoitettiin, että presidentin murhaamiseen käytetty Carcano oli löydetty kirjavaraston kuudennesta kerroksesta ja sitä esitettiin lehtikuvaajille tuoreeltaan. Mauserin havainneet poliisit kertoivat myöhemmin erehtyneensä kiväärin ulkonäöstä. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt mitä poliisit olivat löytäneet kirjavaraston ullakolta sillä kukaan ei sulkenut aluetta vielä pitkään presidentin murhan jälkeen ja se tarjosi kelle tahansa tilaisuuden käydä tapahtumapaikalla vielä murhan jälkeen ja sotkea jälkiä. Lisäksi tässä yhteydessä pitää todeta sekin seikka, että kukaan ei ollut nähnyt Lee Harvey Oswaldia ampumispaikan läheisyydessä salamurhan aikoihin.

Eikä myöskään salamurhan jälkeen...

(Poliisin mukaan Lee Harvey Oswald ampui presidentti Kennedyn kuvassa näkyvällä Carcano- merkkisellä kiväärillä. Aikaisemmin Dallasin poliisi oli kuitenkin löytäneensä saksalaisen Mauser- kiväärin samasta paikasta, josta Oswaldin väitettiin ampuneensa presidentin autosaattuetta.)

Tragedia Itämerellä - Autolautta Estonian uppoaminen 28.9.1994 -

  "Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä!"

- Autolautta Estonian viimeinen viesti 28.9.1994 klo 1.29.

(Autolautta Estonia upposi 28.9.1994 klo 1.50 matkalla Tallinnasta Tukholmaan.)

Autolautta Estonia upposi Itämerellä 28. syyskuuta vuonna 1994. Estonian uppoaminen on rauhanajan suurin merionnettomuus. Onnettomuudessa menehtyi kaikkiaan 852 ihmistä, joista suurin osa oli ruotsalaisia ja virolaisia. Virallisen selvityksen mukaan onnettomuuden syynä oli keulavisiirin irtoaminen, jonka seurauksena autokannelle alkoi tulvia vettä. Suuret vesimassat laivan sisällä saivat aikaan kallistuman, jonka vuoksi vettä alkoi tulvia laivan sisään oviaukoista ja rikkonaisista ikkunoista. Estonian uppoaminen tapahtui nopeasti sillä se upposi nopeammin kuin toisen maailmansodan aikana tammikuussa 1945 Itämerellä uponnut saksalainen Wilhelm Gustloff, joka upposi 50 minuutissa saatua osuman neuvostoliittolaisen sukellusveneen torpedosta. Lisäksi suhteessa matkustajamäärään Estonialla menehtyi enemmän matkustajia kuin Titanicilla, jossa kuolinprosentti oli 68, kun Estonialla se oli 86. Kuolleiden määrästä ei itse asiassa ole täyttä varmuutta, sillä Estonialla saattoi matkata myös Lähi-Idän maista paenneita pakolaisia. Se nostaisi kuolleiden määrän lähelle tuhatta. Estonia on siis ainoa alus, joka on uponnut alle tunnissa, vaikka laivassa ei ole virallisen selvityksen mukaan todettu tapahtuneen tulipaloa tai räjähdystä.

Apuun rientäneiden laivojen miehistö järkyttyi, kun katastrofin laajuus valkeni heille kohtalokkaana syysyönä. Pelastustoimia koordinoinut henkilöstö ajatteli, että he ehtisivät paikalle evakuoimaan Estonian matkustajan ja miehistön uppoavasta laivasta. Laiva oli kadonnut kuitenkin tutkasta ja vajonnut syvyyksiin jo ennen kello kahta yöllä. Pelastustoimia jatkettiin pitkälle aamuun asti ja aamun tuntien on täytynyt tuntua piinaavilta pelastuslautoilla ja veneissä odotteleville ihmisille. Osa ihmisistä joutui täysin veden varaan keskellä syysmyrskyä. Huomattavaa on, että merkittävä osa Estonialta selvinnestä oli miehiä. He pystyivät kampeamaan itsensä ylös kaatuvasta laivasta kannelle ja sieltä viime kädessä suoraan mereen. Yksi Estonian konemiehistä pelastautui viime hetkellä laivasta kiipeämällä laivan savupiipusta ylös laivan kannelle.

Mielestäni Estonian onnettomuusyön tapahtumia ei tarvitse kerrata tämän enempää ainakaan tässä kirjoituksessa. En myöskään halua loukata tai järkyttää ketään syyttä suotta ja ymmärrän, että elossa on vielä laivalta pelastautuneita ja Estonialta kadonneiden tai hukkuneiden ihmisen omaisia. Heidän muistoaan tai omaisten tuskaa ei helpota tapahtumilla mässäily tai retostelu. Kirjoituksellani haluan vain nostaa esiin muutamia seikkoja, joita on jo käsitelty julkisuudessa, mutta jotka edelleen tuntuvat merkityksellisiltä. Lisäksi poliitiikot ja moni uhrien omaisista on vaatinut Estonian hylyn nostamista. Mihinkään toimiin ei ole kuitenkaan ryhdytty, vaikka muutamat alan firmat tarjosivat palveluksiaan Ruotsin ja Viron hallituksille hylyn nostamiseksi. Estonian hylyn nostaminen ei olisi ollut mahdoton operaatio. Nostamatta jättämistä perusteltiin sillä, että uponneen laivan hinaaminen Tukholmaan aiheuttaisi traumoja saariston asukkaille ja voimakas haju lisäisi järkytystä entisestään. Asia tuskin lohduttaa niitä omaisia, joiden perheenjäsen tai sukulainen makaa merenpohjassa.

Aseita, häiriöitä radioliikenteessä ja outoja ääniä laivan pohjassa 

 

Estonian vahtimatruusi Silver Linde oli saanut tarkastuskierroksellaan ohjeen käydä tarkistamassa keulan alue sieltä kuuluvien outojen äänien takia. Hän ei kuitenkaan havainnut mitään erikoista käyntinsä aikana. Lindenistä tuli myöhemmin onnettomuustutkintalautakunnan tähtitodistaja, jota kuultiin yhteensä yhdeksän kertaa ennen virallisen raportin julkistamista. Vahtimatruusi ei nimittäin tehnyt laivan keulassa mitään sellaista havaintoa, joka olisi viitannut keulavisiirin irtoamiseen ennen Estonian uppoamista. Keulavisiiriin ei ollut näköyhteyttä ja keulan valot autokannella osoittivat, että visiiri oli kiinni, joten miksi Linden olisi alkanut epäilemään mitään muuta. Sen sijaan Linden pani merkille matkustajien levottomuuden jo ennen kello yhtä. Erinäisten kertomusten mukaan laivan sisällä oli havaittu vettä jo ennen keulasta kuuluneita hälyttäviä ääniä. Laivan matkustajat ja osa miehistön jäsenistä ovat jälkikäteen kertoneen oudoista pamahduksista ja raapivasta äänestä Estonian pohjassa. Yksi matkustaja oli aluksi ajatellut, että laiva oli törmännyt johonkin tai ajanut karille. Lisäksi muutamat silminnäkijät olivat sitä mieltä, että oudot paukahdukset olivat aivan jotain muuta kuin keulavisiirin irtoamisesta johtuvia. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, ettei kukaan ollut nähnyt keulavisiirin irtoamista tai todennut sen puuttuvan uppoamishetkellä. Estonian komentosillalta ei ollut näköyhteyttä keulan alueelle.

Estonian miehistö oli käyttäytynyt matkustajien mielestä varsin hermostuneesti koko matkan ajan. Laivan kapteeni Andersson oli poistunut Estonian ravintolasta ja vaikuttanut erityisen hermostuneelta tavalla, joka oli herättänyt paikallaolijoiden huomion. Muutamat Estonian työntekijöistä olivat kertoneet ennen onnettomuutta, etteivät viihtyneet työpaikassaan. Eräs silminnäkijälausunto todistaa muutakin outoa käytöstä Estonian miehistössä. Ennen laivan uppoamista Estonian kannelle poistui miehistön jäseniä täysissä pukeissa ja laukkujen kanssa. Yksi näistä miehistön jäsenistä oli vetänyt silminnäkijän mukaansa laivan kannelle ensimmaisten keikahdusten aikana. Silminnäkijän mielestä miehistön jäsenten käytös oli ollut kummallista ja salamyhkäistä. Miehistölle on kuitenkin annettu tarkat ohjeet jäädä auttamaan matkustajia pelastustoimissa ja huolehtia siitä, että matkustajat pääsevät pelastusveneisiin ja ulos laivasta. Miehistön käytökseen liittyy myös outo tuntematon alus, joka ei suinkaan jäänyt auttamaan veden varaan jääneitä matkustajia. Jos tällainen alus on todella ollut olemassa, niin sitä ei tähän päivään mennessä ole löydetty.

Eräisiin onnettomuuteen liittyviin kummallisuuksiin kuuluu myös Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin katoaminen. Hänet oli aluksi merkitty laivalta pelastuneiden joukkoon ja muutamat pelastustyöntekijät kertoivat jutelleensa kapteenin kanssa onnettomuuden jälkeen. Myöhemmin kapteeni Piht oli kuitenkin merkitty kadonneeksi ja Interpol on tehnyt hänestä etsintäkuulutuksen. Pihtin väitettiin hukkuneen Estonian mukana mikä on outoa, sillä miksi kuolleesta henkilöstä tehtäisiin etsintäkuulutus. Sukulaiset ja tuttavat ovat vannoneet, että kapteeni Piht tuotiin turkulaiseen sairaalaan elävänä. Pihtin katoamista tutkitaan edelleen, vaikka täyttä varmuutta hänen kohtalostaan ei ole. Erikoista kuitenkin on, että Pihtin kerrottiin keskustelleen Viron pääministerin edustajan kanssa ennen katoamistaan. Tämä asettaa koko tapauksen eri valoon ja tukkii ainakin osittain suut niiltä, jotka väittävät kapteenin katoamisen olevan salaliittoteoreetikkojen päähänpisto. Huomattavaa on myös se seikka, että Estonian turman uhreiksi merkittiin muitakin ihmisiä, jotka oli aluksi merkitty eloonjääneiksi.

(Estonian onnettomuuden muistomerkki Tukholmassa.)

Merkittävää tapaus Estonian kohdalla on myös se, ettei täysin tarkkaan tiedetä kuinka kauan Estonian komentosilta ehti lähettää hätäkutsua muille liikennöiville laivoille. Estonian uppoamisen aikaan nimittäin väitetään havaitun epämääräistä häiriötä radioliikenteessä. Rannikkoalueen radioasemat eivät olleet saaneet Estonian hätäkutsua vielä siinä vaiheessa, kun Silja Europa ja Mariella ottivat Helsinki Radioon yhteyttä. Ei siis voida olla täysin varmoja siitä kuinka kauan Estonian perämiehet Tormi Ainsalu ja Andres Tammes hätäkutsuaan ehtivät lähettää. Helsinki Radio oli maininnut oudosta häiriöaallosta, jonka vuoksi Estonian lähettyvillä olevien laivojen päällystö ei saanut yhteyttä Suomen ja Ruotsin mantereelle. Viimeinen radioyhteys Estonian kanssa käytiin 28.9.1994 klo 1.31 ja se päättyi sanoihin: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä."

Matkustajat ovat kertoneet myös oudoista äänistä ennen kello yhtä. Tämän jälkeen Estonian miehistölle oli annettu hälytys "Mr Skylight to number One and Two". Annettu hälytys oli salakielinen viesti miehistölle siirtyä palohälytysasemiin. Tämä taas viittaa siihen, että laivalla olisi tapahtunut tulipalo tai räjähdys ennen laivan uppoamista. Matkustajat ja miehistön jäsenet olivat panneet merkille myös yhden tai kaksi metallista pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Lisäksi oli pantu merkille outoja "raapimisääniä" laivan pohjassa. Silminnäkijöiden mukaan heistä tuntui siltä, että Estonia olisi ajanut karille tai törmännyt johonkin.  Alimmilla kansilla majoittuneet matkustajat olivat havainneet vettä laivan hyttikäytävillä jo ennen oletettua keulavisiirin irtoamista. Tämä antaa ymmärtää, että vettä olisi päässyt laivaan jotain muuta kautta kuin keulan alueelta. Kuitenkin pitää muistaa, että vahtimatruusi Linde ei havainnut mitään erikoista keulan alueella kello yhden aikoihin ennen poikkeuksellista kallistumaa. Laivan nopean uppoamisen edellytys olisi ollut, että laiva olisi täyttynyt vedestä myös pohjassa olevien reikien kautta. Nyt laiva upposi hämmästyttävän nopeasti siihen nähden, että ainoastaan sen keulavisiiri oli auennut ja repeytynyt irti myrskyssä.



Terminaali saarrettuna

Onnettomuusiltana eräs matkustaja oli lähellä myöhästyä Estonialta, koska satama oli poliisin saartama. Erinäisistä tietolähteistä on myös kerrottu, että Yhdysvaltain asevoimien univormuun sonnustautuneita miehiä toi laivalle tuntematonta lastia ennen kohtalokasta laivamatkaa. Lasti merkittiin luetteloon vasta jälkikäteen. Ulkopuolisia ei paikalle päästetty ja epämääräisen tapauksen vuoksi Estonian lähtö viivästyi. Valvontakameran videolta on havaittavissa, että Estoniaan lastattiin kaksi kuorma-autoa sotilassaattueessa. Paljon myöhemmin on tunnustettu, että Estonialla oli kuljetettu aseita Ruotsiin ja sitä kautta ainakin Yhdysvaltoihin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä 1990-luvulla ei ollut mahdotonta saada haltuunsa neuvostoliittolaista sotamateriaalia. Korruptoituneet Venäjän armeijan upseerit saattoivat rahapulassaan myydä neuvostoarmeijan aseita ulkomaisille asekauppiaille. Kauppatavaraksi saattoi kelvata aivan hyvin myös pienoisydinvoimala. Virallisen lausunnon mukaan Estonialla ei kuitenkaan kuljetettu aseita onnettomuusyönä. Siitä huolimatta eräät todistajat ovat kertoneet nimettömänä Ruotsin armeijan salaisista sukelluksista Estonian hylylle heti onnettomuuden jälkeen. Lisäksi Venäjän laivasto tarjosi sukellusapua Estonialle heti uppoamisen jälkeen tutkiakseen muutamia laivan hyttejä. Miksi? Etsittiinkö näissä sukelluksissa aseita tai muuta sotilasmateriaalia? Sitä ei tiedetä.



Merikelvoton Estonia

Oli uppoamisen syistä sitten mitä mieltä tahansa niin ruotsalaiset tarkastajat olivat todenneet Estonian merikelvottomaksi vuorokautta ennen laivan lähtöä. Laivan tarkastukseen osallistunut merenkulkutarkastaja Åke Sjöblom soitti esimiehelleen merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtajalle Bengt-Erik Stenmarkille, koska oli havainnut Estonialla siinä määrin puutteita, ettei laivaa olisi kannattanut päästää merelle. Sjöblom ei kuitenkaan saanut Stenmarkiin yhteyttä, joten hän soitti pääjohtaja Kaj Janerukselle, joka ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä Estonian lähdön estämiseen. Myös virolainen laivantarkastaja Aarne Valgma vaati, että Estonian on lähdettävä Tallinnan satamasta aikataulun mukaisesti. Kokeneen tarkastajan lausunto siis ohitettiin ja merikelvoton alus päästettiin syysmyrskyssä avomerelle, vaikka tiedossa oli muun muassa, että Estonian keulavisiirin lujuusmittauksissa ja portin lukituksessa oli havaittu puutteita. Tarkastaja Åke Sjöblom ja ylitarkasta Gunnar Zahle olivat näistä asioista maininneet raportissaan, jonka tietoja oli kuitenkin Tutkintakomission lausunnossa vähätelty. Mitä ilmeisemmin Sjöblomin ja Zahlen raportin tietoja oli muutettu, jotta päättävät tahot pääsisivät pälkähästä. Uhrien ja heidän omaistensa kannalta on olennaista, että korkeammat tahot ovat olleet osasyyllisiä tapahtuneeseen turmaan ja ihmishenkien menetyksiin. Lisäksi merenkulkulaitokselta tihkui onnettomuuden jälkeen tietoja, joiden mukaan Estonian rungossa vesilinjan alapuolella olisi ollut reikä, josta merivesi olisi päässyt laivan sisään aiheuttaen nopean uppoamisen.

Totuus makaa Itämeren pohjassa alle 200 metrin syvyydessä. Ehkä jonain päivänä totuutta arvostava sukupolvi ryhtyy tarvittaviin toimiin hylyn nostamiseksi meren pohjasta. 

Estonian uhrien muistolle...