Tässä tapauksessa tutustutaan pahamaineisen Son Of Samin tapaukseen. Son Of Samiksi ristitty murhaaja terrorisoi New Yorkin katuja vuosina 1976-1977. Tapaus sai aikaan valtaisan ajojahdin ja samalla keskustelua herätti kysymys katujen turvallisuudesta. Murhista pidätettiin 10.8.1977 David Berkowitz, joka väitti toimineensa paholaisen riivaamana. Tappokäskynsä hän olisi saanut paholaiskoiralta, jonka isäntä Sam Carr asui Berkowitzin naapurissa. Son Of Sam tappoi kaikkiaan 6 ihmistä ja haavoitti kymmentä uhriaan. David Berkowitz tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja kaikki hänen ehdonalaisanomuksensa on hylätty tähän päivään mennessä. Son of Samin tapaus avattiin uudelleen 1996.
Tappajan jäljillä
 | ||||
| (Poliisin julkaisema piirros Son Of Sam- nimisestä murhaajasta.) |
Donna Lauria ja Jody Valentini istuivat autossa 29.7.1977 paikallisen yökerhon lähettyvillä, kun tuntematon mies lähestyi heitä. Mies otti paperipussista aseen ja alkoi ampua. Lauria kuoli välittömästi ja Valentini haavoittui. Tekonsa suoritettuaan mies poistui nopeasti paikalta. Son Of Sam oli iskenyt ensimmäistä kertaa. Murhaaja suoritti tekonsa 44. kaliperisella Magnum- revolverilla. Hän iski pariskuntien ja erityisesti tummahiuksisten naisten kimppuun. Poliisi aloitti murhaajan ajojahdin tammikuussa 1977, kun Son of Sam ampui Christine Freudin ja John Dielin autoonsa. Diel selvisi hengissä, mutta Freund kuoli saatuaan kaksi osumaa. Poliisi yhdisti tapaukset toisiinsa murha-aseen ja silminnäkijälausuntojen perusteella. Tuntomerkkien lisäksi tapahtumiin yhdistettiin keltaisenvärinen todennäköisesti Volkswagen- merkkinen henkilöauto, jossa murhaajaa muistuttava henkilö oli istunut ennen murhia.
Murhaaja yllätti nuoria pariskuntia autoissaan, mutta uhreista Donna DeMasi ja Joanne Lumino ammuttiin Luminon kotitalon kuistille. Lisäksi Virginia Voskerichian surmattiin lähietäisyydeltä, kun surmaaja tappoi hänet kadulle päähän kohdistetulla laukauksella. Merkittävää on, että osa uhreista ammuttiin muutamalla tarkalla laukauksella, kun taas toisissa tapauksissa murhaaja ampui uhrejaan summittaisesti ikäänkuin paniikissa.
Poliisi laittoi tässä vaiheessa myös merkille, että murhaajan tuntomerkit vaihtelivat. Joidenkin silminnäkijälausuntojen mukaan epäilty ampuja olisi ollut "naismainen", kun taas toisten tuntomerkkien mukaan kyse olisi ollut keskimittaisesta kolmikymppisestä miehestä, joka oli siististi pukeutunut. Nuoret naiset värjäsivät hiuksiaan vaaleiksi, kun ilmeni, että tappaja vaani juuri tummahiuksia naisia ja pariskuntia. Tappajaa etsittiin kaikkialta ja media uutisoi tapauksesta suurin otsikoin. Vääriä ilmiantojakin tehtiin. Eräs kummallisesti käyttäytynyt mies pahoinpideltiin hautuumaalla, koska häntä luultiin erehdyksessä murhien tekijäksi.
Paholaiskoira
Alexander Esau ja Valentina Suriani istuivat Surianin autossa aamuyöllä 17.4.1977, kun murhaaja yllätti nuoren kaksikon yön pimeydessä. Hän ampui molempia uhreja kaksi kertaa ja poistui välittömästi paikalta. Suriani kuoli välittömästi ja Esau myöhemmin sairaalassa. Poliisi löysi murhapaikalta kirjeen, joka annettiin myöhemmin julkisuuteen.
"I am the Son Of Sam... I am a little brat. Go out and kill, commands father Sam...
I like to hunt...
I'll be back... I'll be back."
Poliisille osoitettu kirje ruokki entisestään käsitystä yksinäisestä mielipuolesta. Hän kuvaili itseään "pikku kakaraksi", joka totteli isäntänsä käskyjä. Toukokuussa 1977 Daily Newsin toimittaja Jimmy Breslin sai kirjeen, jonka kirjoittaja väitti olevansa Son Of Sam. Kirje alkoi pahamaineisilla sanoilla:
"Hello from the gutters of N.Y.C. which are filled with dog manure, vomit, stale wine, urine and blood. Hello from the sewers of N.Y.C. which swallow up these delicacies when they are washed away by the sweeper trucks."
... ja jatkui toteamuksella:
"I am still here. Like a spirit roaming the night. Thirsty, hungry, seldom stopping to rest; anxious to please Sam."
Oletetun murhaajan kirjoitus julkaistiin lehdissä ja sai aikaan valtaisan hysterian. Kirjoittajan tarkoitus oli tietysti pelotella suurta yleisöä, mutta myös antaa viranomaisille ja lehdistölle vaikutelman, että murhaaja pystyi kontrolloimaan heidän toimintaansa uhkailemalla seuraavalla murhatyöllä. Kirjeiden kirjoittajan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Ne eivät välttämättä olleet saman henkilön käsialaa.
 |
| (Murhaaja lähetti poliisille ja lehtitoimittajille kirjeen.) |
Suuren huomion lisäksi New Yorkin asukkaat kohdistivat ankaraa kritiikkiä poliisia ja kaupungin päättäjiä kohtaan. Asukkaat pelkäsivät kulkea pimeillä kaduilla sähkökatkoksien vaivaamassa kaupungissa ja New Yorkin pormestari Abraham Beame antoi jopa määräyksen poliisille varoittaa yömyöhään ulkona kuhertelevia pariskuntia ja hätistää heidät tiehensä. Partureille riitti työtä, kun nuoret naiset leikkuuttivat hiuksensa lyhyeksi tai värjäsivät ne vaaleiksi. Vaaleat peruukit menivät hyvin kaupaksi. New Yorkin kaupunki oli kauhun vallassa ja poliisilta kului valtavasti resursseja sarjamurhaajan jahtaamiseen. Poliisipartiot määrättiin tarkkailemaan öisiä katuja. Oletetun murhaajan käyttämää Fordia tai Volkswagenia etsittiin satojen poliisien voimin. Tuloksetta.
Kultti
Son Of Samin viimeinen uhri oli Stacy Moskowitz. Hänet surmattiin päähän tähdätyllä laukauksella 31.7.1977. Moskowitzin sulhanen, Robert Violante menetti toisen silmänsä, mutta selvisi hengissä. Pariskunta oli pysäköinyt autonsa Bach Beachille lähelle kaupungin puistoa. Koiraa kävelyttämässä ollut nainen näki nuoren miehen murhapaikan lähettyvillä. Mies oli katsellut häntä vain hetkeä ennen laukauksien kajahtamista. Cacilia Davis oli myös pannut merkille, että poliisi oli laittanut sakkolapun epäilyttävästi käyttäytyneen miehen auton tuulilasiin. Auto kuului David Berkowitzille.
Etsivät John Falotico ja William Gardella pidättivät David Berkowitzin 10.8.1977 hänen asuntonsa edustalla Yonkersin kaupungiosassa. Berkowitzin hallusta löytyi kivääri, ammuksia, karttoja murhapaikoista sekä Bulldog- merkkinen revolveri, joka sopi murha-aseeksi. Berkowitz oli hymyillyt ja sanonut ystävällisellä äänellä häntä pidättämään saapuneille poliiseille:
"No nyt saitte minut kiinni. Mikä teillä kesti niin kauan?"
 |
| (David Berkowitz pidätettiin 10.8.1977. Hän tunnusti olleensa Son Of Sam. ) |
David Berkowitz tunnusti olevansa takaa-ajettu murhaaja 11.8.1977. Hän oli omien sanojensa mukaan toiminut naapurinsa Sam Carrin labradorin noutajan käskyttämänä. Koira oli Berkowitzin mukaan muinainen paholainen, joka käski häntä tappamaan ihmisiä. Berkowitzin asunnosta löytyi lisäksi päiväkirja, jossa hän tunnusti myös sytyttäneensä lähes 1400 tulipaloa ympäri kaupunkia. David Berkowitz määrättiin oikeuden istuntoon puolustuksen vastustuksesta huolimatta. Mielentilatutkimuksen mukaan David Berkowitz oli tehnyt tekonsa täydessä ymmärryksessä.
David Berkowitz tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän yritti ennen tuomiotaan väittää, että kertomukset paholaiskoiran tappokäskyistä olivat hölynpölyä. Berkowitz yritettiin tappaa vuonna 1979 vankilassa. Hän kääntyi uskoon vuonna 1987. Berkowitz on sittemmin kertonut viranomaisille, ettei ollut syyllinen kaikkiin murhiin.
Yleinen syyttäjä John Santucci ja poliisit Mike Novotny sekä Richard Johnson olivat sitä mieltä, että David Berkowitz ei toiminut yksin. Viranomaisten mukaan silminnäkijälausunnoissa oli aivan liikaa ristiriitoja ja lisäksi tapahtumien ajoitus oli pielessä. Moskowitzin ja Violanten ampujan tuntomerkit eivät täsmänneet lainkaan Berkowitzin tuntomerkkien kanssa. Hänen olisi ennen ampumista pitänyt vaihtaa vaatteensa. Tämä ei voinut pitää paikkaansa, sillä vaatteiden vaihtoon olisi jäänyt aikaa vain muutama minuutti. Richard Johnsonin mukaan ampujan ulkonäkö, pituus ja vaatetus vaihteli liikaa. Näin ollen murhapaikalla täytyi olla joku muu kuin David Berkowitz.
Berkowitz itse nimesi ampujiksi saatanallisen kultin jäsenet, jotka olivat paikan päällä jokaisen murhan tapahtuessa. Kultin jäsenistä Berkowitz nimesi John ja Michael Carrin, jotka olivat paholaiskoiran omistaneen Sam Carrin poikia. He olivat Berkowitzin mukaan olleet mukana murhien suunnittelussa ja toteutuksessa. Berkowitz oli liittynyt kulttiin vuonna 1975 ja hänet oli määrätty olemaan paikalla murhien aikoihin. John ja Michael Carr eivät olleet elossa enää vuonna 1980.
Myös toimittajat John Hockenberry ja Maury Terry olivat tehneet omia päätelmiään Son Of Samin tapauksesta. Terry kirjoitti tapauksesta kirjan Ultimate Evil, jonka uusintapainos ilmestyi vuonna 1999 vähän sen jälkeen, kun murhien tutkinta aloitettiin uudelleen. Uusi tutkinta lopetettiin, kun mitään uusia löydöksiä tai todisteita ei tarttunut tutkijoiden haaviin.
... Son Of Samin uhrien muistolle...
29.7.1976
Donna Lauria, 18. Kuoli.
Jody Valenti, 19. Haavoittui.
23.10.1976
Carl Denaro, 20. Haavoittui.
Rosemary Keenan, 18. Selvisi vahingoittumatta.
27.11.1976
Donna DeMasi, 16. Haavoittui.
Joanna Lomino, 18. Haavoittui.
30.1.1977
Christine Freund, 26. Kuoli.
John Diel, 30. Selvisi vahingoittumatta.
8.3.1977
Virginia Voskerichian, 19. Kuoli.
16.4.1977
Valentina Suriani, 18. Kuoli.
Alexander Esau, 20. Kuoli.
25.7.1977
Salvatore Lupo, 20. Haavoittui
Judy Placido, 17. Haavoittui
31.7.1977
Bobby Violante, 20. Haavoittui.
Stacy Moskowitz, 20. Kuoli
Kiinnostavaa luettavaa:
Maury Terry: Ultimate Evil.
Ultimate Evil löytyy myös Youtube- podcastina: https://www.youtube.com/watch?v=Wi5nzwBFHHs
