tiistai 19. lokakuuta 2021

Kuka tappoi Kennedyn? Osa I: Presidentti John F. Kennedyn salamurha Dallasissa 22.11.1963

Presidentti John Fitzgerald Kennedy kuoli salamurhaajan luoteihin marraskuussa 1963 Dallasissa. Murhasta pidätettiin hyvin pian murhan jälkeen dallasilainen varastotyöntekijä Lee Harvey Oswald, joka ehdottomasti kielsi osallisuutensa presidentin salamurhaan. Lee Harvey Oswaldin surmasi isänmaallisena yökerhon omistajana esiintynyt Jack Ruby juuri kun Oswaldia oltiin siirtämässä Dallasin poliisitalolta. Virallisen tutkinnan mukaan Oswald oli ainoa Kennedyn salamurhaan osallistunut ampuja, mutta monet tutkijat ovat olleet eri mieltä virallisesta linjasta. Myös suuri yleisö on kyseenalaistanut virallisen tutkimuksen. Seuraavassa kolmeosaisessa tarinassa pureudumme tarkemmin amerikkalaista yhteiskuntaa vavisuttaneeseen tapaukseen. 


Kuka tappoi Kennedyn?

Osa 1


(Presidentti John F. Kennedy kuoli salamurhaajan luoteihin Dallasissa 22.11.1963. Edelleen kiistellään siitä, oliko ampujia yhden sijasta useampia.)


Luku 1. 

Ase

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole asettua salaliittoteorian kannattajien puolelle eikä sen tarkoitus ole myöskään puolustaa virallista tutkimusta, jonka mukaan Lee Harvey Oswald toimi yksin murhatessaan Yhdysvaltain presidentti John Fitzgerald Kennedyn Dallasissa 22.11.1963. Tämä on kertomus tai pikemminkin selostus niistä havainnoista, joita olen Kennedyn murhan tiimoilta tehnyt. Voisin itseasiassa ihan hyvin henkilökohtaisesti kuvitella Lee Harvey Oswaldin ampuneen presidentin joko henkilökohtaisista syistä tai sitten jonkun yllyttämänä. Oswald olisi varmaankin pystynyt ampumaan kiväärillä tappavat laukaukset, sillä hän ei suinkaan ollut huono ampuja Yhdysvaltain merijalkaväessä, vaikka toisin on väitetty. Lee Harvey Oswald oli merijalkaväen mittarilla kelvollinen ampuja mikä tarkoittaisi Suomen armeijan mittapuun mukaan erinomaista ampujaa. Mutta käydään nyt ensimmäisenä käsiksi tähän ampumiseen. Jos lähdetään siitä, että "Oswald olisi varmaankin pystynyt ampumaan kiväärillä tappavat laukaukset", niin mikä on sitten todellisuus? Kävikö Oswaldilla vain käsittämätön tuuri vai onko tosiaan niin, että hänellä ei ollut osaa eikä arpaa koko salamurhaan? FBI:n tarkka-ampujat eivät nimittäin pystyneet lainkaan samaan suoritukseen mihin Oswald Warrenin komission raportin mukaan oli kyennyt reilussa 6 sekunnissa. Samaan tulokseen päätyi Minnesotan kuvernööri ja entinen Navy Seal Jesse Ventura, joka ei pystynyt samaan suoritukseen kuin Oswald. 


Oikeastaan koko asian ydin liittyy aseeseen ja niihin olosuhteisiin, joissa Lee Harvey Oswaldin katsottiin toimivan. CIA:n entisen johtajan Allan Dullesin mukaan oli mahdotonta, että Oswald pystyi ampumaan lyhyessä ajassa kolme tappavaa laukausta ilman ainuttakaan ohilaukausta. Tässä tapauksessa kolmas ja viimeinen laukaus oli tappava ja ammuttiin lähes 200 metrin päästä paksun puuston läpi liikkuvaan maaliin. Liikemies Zapruderin Kennedyn salamurhaa kuvaavassa filmissä ensimmäisestä laukauksesta kuluu alle 10 sekuntia tappavaan laukaukseen ja sairaalaan lähtöön. Yhdeltä ampujalta tämä vaatisi suunnattomia ponnistuksia käsistä ladattavalla italialaisella kiväärillä, jonka toiminnot eivät olleet muutenkaan parasta mahdollista laatua. Presidentti Kennedyn autossa mukana olleet todistajat, kuvernoori Connally mukaan lukien, todistivat että autoon ammuttiin lyhyessä ajassa lukuisia laukauksia. Lisäksi James Taque- niminen katsoja sai raapaisun katukivetyksestä, johon oletettavasti osui yksi salamurhaajan luoti. Kyseinen kohta kadusta rapattiin myöhemmin uuteen uskoon. Tämä syö jo pohjaa siitä ajatuksesta, että Oswald ampui kolme tappavaa laukausta kohti presidentin saattuetta. Jos yksi laukaus meni todistettavasti ohi, niin miten on mahdollista, että kaikki vammat ja jäljet presidentin limusiinissa tulee kahdesta luodista? Teksasin kuvernööri John Connally kritisoi Salaista Palvelua siitä, että se lähetti presidentin limon putsattavaksi heti ampumisten jälkeen. Autosta hävisi näin ollen kaikki luunsirut, verijäljet ja luodit. 


(Asiantuntijat väittävät tätä kuuluisaa valokuvaa väärennökseksi. Kuva esittää olettua murhaajaa Lee Harvey Oswaldia poseeraamassa takapihallaan murha-ase kädessään ja länkkäreistä tuttu Colt vyöllään. Tutkijoiden mukaan Oswald olisi surmannut revolverilla konstaapeli J.D Tippitin pakomatkansa aikana.)

Lisäksi on huomioitava väitettyyn murha-aseeseen liitetyt epäselvyydet. Lee Harvey Oswaldin väitettiin tilanneen Alex Hidell- nimellä postimyynnistä italialaisen Carcano- merkkisen kiväärin, joka oli varustettu kiikaritähtäimellä. Tämän kiväärin kanssa Oswaldin väitetään poseeraavan omalla takapihallaan vaimonsa ottamassa kuvassa. Jos Oswald todella oli ampuja, niin hän ei ainakaan peitellyt suunnitelmiaan. Aseenkin hän olisi voinut ostaa mistä tahansa dallasilaisesta asekaupasta eikä vaivautua hankkimaan kivääriä postimyynnistä. Asiantuntijoiden mukaan kyseinen kivääri ei ollut sama Carcano, joka olisi löydetty kirjavarastosta niin sanotusta "salamurhaajan pesästä", josta Oswaldin väitettiin ampuneen presidentin autosaattuetta. Aseeseen liittyy muutakin epäselvää. Dallasin poliisi nimittäin kertoi löytäneensä kirjavarastosta saksalaisen Mauser- merkkisen kiväärin, jota aluksi väitettiin murha-aseeksi. Jos tällainen Mauser on ollut olemassa, niin sehän on jo sinällään osoitus, että paikalla on ollut toinen ampuja Oswaldin lisäksi. Havainnon saksalaismallisesta kivääristä tekivät poliisikonstaapelit Seymor Weitzman ja Roger Craig presidentin murhaa seuranneena päivänä. Tämä kivääri kuitenkin katosi ja myöhemmin ilmoitettiin, että presidentin murhaamiseen käytetty Carcano oli löydetty kirjavaraston kuudennesta kerroksesta ja sitä esitettiin lehtikuvaajille tuoreeltaan. Mauserin havainneet poliisit kertoivat myöhemmin erehtyneensä kiväärin ulkonäöstä. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt mitä poliisit olivat löytäneet kirjavaraston ullakolta sillä kukaan ei sulkenut aluetta vielä pitkään presidentin murhan jälkeen ja se tarjosi kelle tahansa tilaisuuden käydä tapahtumapaikalla vielä murhan jälkeen ja sotkea jälkiä. Lisäksi tässä yhteydessä pitää todeta sekin seikka, että kukaan ei ollut nähnyt Lee Harvey Oswaldia ampumispaikan läheisyydessä salamurhan aikoihin.


Eikä myöskään salamurhan jälkeen...


(Poliisin mukaan Lee Harvey Oswald ampui presidentti Kennedyn kuvassa näkyvällä Carcano- merkkisellä kiväärillä. Aikaisemmin Dallasin poliisi oli kuitenkin löytäneensä saksalaisen Mauser- kiväärin samasta paikasta, josta Oswaldin väitettiin ampuneensa presidentin autosaattuetta.)









maanantai 18. lokakuuta 2021

Paluu Tulilahdelle: Mitä tapahtui Ferdinand Koikkalaiselle?

Tulilahden kaksoismurha nousee jälleen suomalaisten tietoisuuteen, kun historioitsija Teemu Keskisarja julkaisee kirjan Suomea kohahduttaneesta Tulilahden kaksoismurhasta Heinävedellä vuonna 1959. Keskisarja kokoaa tällä hetkellä aineistoa tapauksen tiimoilta ja on käynyt Heinävedellä haastattelemassa aikalaisia sekä tutustumassa tapahtumapaikkoihin. Teemu Keskisarja on kirjoittanut aikaisemmin mm. ansiokkaan teoksen Kirves, joka kertoo kirvesmurhaaja Toivo Koljosen traagisen tarinan.


Paluu Tulilahdelle


(Heinävetinen haudankaivaja Ferdinand "Veerti" Koikkalainen esittelee Riitta Pakkasen ja Eine Nyyssösen suohautaa Tulilahden leirintäalueen laitamilla. Veerti on kuvan oikeassa laidassa seisova haatupäinen mies. Tyttöjen suohaudan paljastuminen tarjosi tuon ajan absurdia viihdettä ihmisille ja parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset saapuivat linja-autoille katselemaan kaksoismurhan tapahtumapaikkaa.)

Tulilahden mysteeri

Vaikka ei olisikaan mikään Keskisarjan kirjojen ystävä, niin Tulilahden kaksoismurha saa nyt ansaitsemansa huomion Keskisarjan teoksen myötä. Heinäveden tapahtumat tuppaavat jäämään Kyllikki Saaren ja Bodomjärven murhien varjoon julkisessa keskustelussa. Tulilahden mysteeriä ei juuri käsitellä, mutta Kyllikki Saaren murhaa ja Bodomia käsitellään toistuvasti eri medioista. Voisiko tämä johtua kenties siitä, että Tulilahden kaksoismurhaa ei oikein haluta muistella Etelä-Savon sydämessä? Siinä missä Bodomjärven murhapaikka ja Kyllikki Saaren suohauta ovat tänä päivänä eräänlaisia turistikohteita, niin Tulilahden kammottavien tapahtumien näyttämö sijaitsee keskellä umpeenkasvanutta ryteikköä. Eräät heinävetiset ovat kertoneet, että Tulilahden kaksoismurhasta on vielä tänä päivänä vaikea keskustella Heinävedellä. 

Jyväskyläläisten Eine Nyyssösen ja Riitta Pakkasen kesämatka päättyi surullisella tavalla Heinäveden Tulilahden leirintäalueella heinäkuun lopussa 1959. Tähän asti tuntematon surmaaja tai surmaajat yllätti heidät keskellä yötä teltassa ja hautasi heidät yön pimeydessä suohautaan Tulilahden pohjukkaan. Tekijä on yhä tavoittamatta. Murhasta syytettiin aikanaan munsalaista pikkurikollista Runar Holmströmiä, joka kuitenkin teki itsemurhan kesken oikeusprosessin ja tapaus jäi ratkaisematta. Holmströmin syyllisyyden puolesta ei ollut esittää kuin aihetodisteita eikä niitä oikeuden puheenjohtajan mukaan ollut riittävästi. Runarin puolustuksen mukaan muitakin syyllisehdokkaita olisi ollut, mutta poliisi ei tutkinut heidän osuuttaan tarpeeksi tarmokkaasti ja keskittyi pelkästään Runar Holmströmin syyttämiseen. Puolustusasianaja Holger Strömberg oli sitä mieltä, että Tulilahden leirintäalueen lähettyvillä vietti iltaansa juopposakki, jonka toimet olisi Störmbergin mukaan pitänyt tutkia tarkemmin. Keitä puolustusasianaja sitten mahtoi tarkoittaa? Vahvat huhut väittävät nimittäin, että murhailtana läheisellä mökillä oli ollut miesjoukko juhlimassa ja alkoholin vauhdittama ilta olisi riistäytynyt käsistä.


Ferdinand Koikkalainen

Ferdinand Koikkalainen oli heinävetinen haudankaivaja ja työmies, joka sotkeutui tai sotkettiin tahtomattaan Tulilahden mysteeriin. Veertinä tunnettu pitkä mies oli seitsenlapsisen perheenisä ja tunnettiin Heinävedellä harmittomana hölöttäjänä. Koikkalaista kuulustellut poliisi kuvasi häntä omalaatuiseksi persoonaksi, joka ei millään muotoa voinut olla syyllisen veritekoon. Poliisi kuitenkin pidätti Koikkalaisen kuulusteluihin, koska tämä oli puhunut ohi suunsa ja joutui viranomaisten silmätikuksi. Veerti vapautui kuulusteluista nimismiehen vannotettua hänet pitämään suunsa kiinni. Koikkalainen totesikin jälkikäteen, että hänellä oli poliisin antamat valtuudet olla hiljaa Tulilahden kaksoissurmasta. 

Ferdinand Koikkalaisen kohtaloksi koitui se, että Riitta Pakkasen ja Eine Nyyssösen ruumiit löytyivät käytännössä hänen mailtaan. Veerti todettiin tämän jälkeen murhaajaksi vielä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen. Poliisin mukaan haudankaivaja oli syytön Tulilahden kaksoismurhaan sillä hän oli ollut todistettavasti aivan toisaalla murhien tapahtuma-aikana. Hän oli ollut kaivamassa hautaa kokonaan toisella paikkakunnalla. Koikkalaisen perheen mukaan heidän isänsä oli syytön veritekoon ja muutenkin kiltti mies.


(Haudankaivaja Ferdinand Koikkalaisen kalamaja sijaitsi Tulilahden leirintäalueen laitamilla lähellä suohautaa, josta löytyivät surmattuina Riitta Pakkanen ja Eine Nyyssönen. Koikkalainen joutui tästä syystä vaikeuksiin omien puheidensa ja heinävetisten huhupuheiden vuoksi. Mutta oliko hän kiusallinen todistaja, josta piti päästä eroon?) 



Poliisin toteama alibi ei kuitenkaan estänyt heinävetisiä vääräleukoja syyttämästä Ferdinand Koikkalaista Tulilahden kaksoismurhasta. Aiheettomat syytökset veivät Veertin maineen lisäksi hänen terveytensä. Ferdinand Koikkalainen kuoli vuonna 1963 todennäköisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Toisen tarinan mukaan Veerti olisi juonut viinapulloon sekoitettua myrkkyä ja kuollut saamiinsa myrkytysoireisiin. Itse olin ymmärtänyt, että Koikkalainen olisi menehtynyt vasta 1980-luvulla. 

Mutta Ferdinand Koikkalaisen ongelma ei ollut vain siinä, että hän oli omalaatuinen hölöttäjä, jonka mailta oli löytynyt kaksi nuorta naista tapettuna. Viime talvena netissä julkaistussa sosiaalisen median kirjoituksessa mainittiin, että Ferdinand Koikkalainen oli raivattu tieltä murhien jälkeen, koska häntä pidettiin kiusallisena todistajana. Haudankaivaja oli esitellyt Tulilahden kaksoismurhan tapahtumapaikkoja ja kertonut havainnoistaan paikalle saapuneille katsojille siihen tapaan, että se oli käynyt kiusalliseksi murhaajille. Lisäksi edellä mainitussa julkaisussa kerrottiin, että Ferdinand Koikkalainen olisi tiennyt jotain Tulilahden leirintäalueen tietämissä juhlineesta juopposakista ja ollut selvillä tämän porukan tekosista. Veerti oli kertonut viranomaisille tietoja, jonka mukaan hän olisi huomannut ajankohdan, jolloin tyttöjen suohauta olisi ilmestynyt hänen mailleen. Ei siis ollut mikään ihme, että hänestä alettiin muotoilla syyllistä veritekoon. Väitetään että Veerti olisi saatu puhumaan puuta heinää, kun kylän miehet kävivät häntä porukalla saunottamassa ja juottamassa änkyräkänniin, jotta saatiin hänet hiljaiseksi. Poliisin oli lopulta helppo ottaa hänet kiinni ja todeta hänet hölösuiseksi originelliksi, jonka juttuja ei pidä kenenkään ottaa tosissaan. 


Kylä vaikenee

Totuutta on vaikea lähestyä sillä aikalaisista on enää harva elossa, jotta pystyisi kertomaan tarkemmin Heinäveden tapahtumista vuonna 1959. Ei ole olemassa tietoa siitä, oliko Tulilahdella miessakki ryypiskelemässä murhailtana vai ei. Tämän sakin olemassaolosta on kuitenkin maininta jo Tulilahden kaksoismurhan oikeudenkäynnissä kesältä 1960, jolloin Runar Holmströmin asianajaja Holger Stömberg vaati kyseisen juopposakin toimien tutkimista. Oliko tuo porukka sitten todella olemassa vai oliko tarina mökillä ryypiskelevästä miesporukasta pelkkää kylällä liikkunutta huhua? Sitä ei tiedä. Mutta totuus on se, että Ferdinand Koikkalainen on hyvä esimerkki siitä, miten yksi ihminen voi joutua vaikeuksiin sen takia, että on kirjaimellisesti väärässä paikassa väärään aikaan. Veertin ongelmaksi muodostui lopulta sekä yhteisön että viranomaisten paine. Epäselväksi jää mitä Veerti todella tiesi todellisista tapahtumista, mutta päivänselvää on, että hän on paikalla liikkuessaan tehnyt havaintoja murhapaikasta ja ihmisten liikkeistä sen lähistöllä. Ehkä Keskisarjan teos paljastaa jotain uutta ja tuo selvyyttä Ferdinand Koikkalaisen tarinaan. 


Murha ei vanhene koskaan...


Keskustelua aiheesta murha.info- keskustelufoorumilla:

Hejac- sivuston keskustelua aiheesta: 

Ei vanhene koskaan- jakso Tulilahden kaksoissurmasta: