SISÄLTÖVAROITUS. SEURAAVA TARINA SISÄLTÄÄ YKSITYISKOHTIA, JOTKA SAATTAVAT OLLA AHDISTAVIA JA JÄRKYTTÄVIÄ!
(Elisabeth Short muutti Kaliforniaan ja halusi näyttelijäksi. Short ristittiin tummien hiuksiensa takia Mustaksi Dahliaksi hänen kuolemansa jälkeen.) |
Elisabeth Short
Betty Behringer oli matkalla
kenkäkauppaan kolmivuotiaan tyttärensä kanssa tammikuun 15. päivän aamuna Los
Angelesissa vuonna 1947, kun hän huomasi matkan varrella olevan joutomaan
lähettyvillä esineen. Behringer luuli esinettä keskeltä katkaistuksi mallinukeksi.
Jokin epämääräinen tunne kuitenkin sai Behringerin vilkaisemaan esinettä
tarkemmin ja hän huomasikin kauhukseen, että maassa makasi naisen alaston ruumis.
Nainen oli katkaistu kahtia ja ruumiinosat on vedetty toisistaan erilleen!
Kauhistunut Betty Behringer riensi lähimpään taloon tyttärensä kanssa hälyttämään
poliisit paikalle. Paikalle saapuvia poliiseja ja tutkijoita odotti
rikospaikalla kammottava näky. Nuoren naisen ruumis oli tuotu jalkakäytävän
lähettyvillä paikkaan, johon kaupungin asukkaat toivat lähinnä roskia, koska
jätehuolto ei ollut Los Angelesissa aivan ajan tasalla. Kahtia katkaistun
naisen ruumiista oli valutettu kaikki veri pois ja hänen sisäelimensä oli poistettu.
Ruumis oli myös pesty bensiinillä ennen löytöpaikalle tuontia.
(Elisabeth Short a.k.a Musta Dahlia löytyi kammottavalla tavalla silvottuna ja runneltuna jättömaalta Los Angelesissa 15.1.1947. Murhaajaa ei koskaan tavoitettu.) |
Ruumis oli runneltu hirvittävään kuntoon. Murhaaja oli viiltänyt naisen kasvoihin molempien suupielien kohdalle pitkät viillot, jotka saivat naisen kasvot irvokkaaseen jokerihymyyn. Naista ei aluksi tunnistettu vaan poliisi antoi ruumiille nimityksen Jane Doe, joka on viranomaisten yleinen nimitys tunnistamattomille vainajille Yhdysvalloissa. Naisen rintojen seudulta oli poistettu ihoa ja hänen toinen rintansa oli leikattu irti kokonaan ja lisäksi murhaaja oli maalannut uhrin isovarpaat punaisella maalilla! Naiselta oli myös poistettu hiuksia, luultavasti käsin ja niitä löytyi myöhemmin hänen ruumistaan. Uhrin otsasta löytyi viiltojälkiä ja selkeitä lyönnin jälkiä. Murhaaja oli myös pelannut veitsellä ristinollaa uhrin iholla. Jälkiä löytyi uhrin toisesta lantiosta! Murhaaja oli sitonut uhrin köydellä käsistä, jaloista ja niskasta ja pitänyt häntä sidottuna ilmeisesti pidemmän aikaa. Sitomisjälkiä näkyi selvästi useassa kohtaa uhrin vartalossa. Uhria oli kidutettu ja hänet oli myös erittäin todennäköisesti raiskattu. Lopullinen kuolinsyy oli ollut verenhukka ja päähän kohdistuneet iskut ja uhria oli myös kuristettu ennen kuolemaa. Merkittävä osa ruumiin runtelusta ja silpomisesta oli kuitenkin tehty vasta uhrin kuoleman jälkeen.
Ruumiin löytöpaikalta ei löytynyt lainkaan verta mikä oli rikostutkinnan kannalta selkeä seikka. Ruumis oli siis kuljetettu joutomaalle vasta surman jälkeen. Uhrin henkilöllisyydeksi selvisi lopulta Elisabeth Short, joka sai suurelta yleisöltä samalla nimityksen Musta Dahlia (Black Dahlia). Robert Manley- niminen kauppias oli antanut Shortille autokyydin hänen kotiinsa Los Angelesissa 9.1.1947 ja tämä oli viimeinen varma havainto Elisabeth Shortista ennen kuolemaa. Manley ja Short olivat tavanneet romanttisissa merkeissä aikaisemmin, mutta Manley pystyttiin nopeasti sulkemaan pois epäiltyjen listalta. Epäiltyjen listalle päätyi lopulta lähes 150 ihmistä, joista kukaan ei oletettavasti ollut Shortin murhaaja. Elisabeth Shortin oli ollut tarkoitus tavata myös Bostonista Los Angelesiin vierailulle tullut siskonsa, mutta tämä tapaaminen jäi toteutumatta. Epämääräisiä huhuja Shortin liikkeistä lähti liikkeelle jo tutkimuksen alusta ja erinäisissä lausunnoissa Shortin väitettiin työskennelleen prostituoituna ja viettäneen aikaansa väärien henkilöiden seurassa. Joidenkin väitteiden mukaan Short olisi ollut raskaana ennen kuolemaansa. Otettakoon tässä yhteydessä huomioon, että muun muassa tarjoilija ammattia ei tuohon aikaan arvostettu kauhean korkealle ja kyseisessä ammatissa toimivia naisia halveksuttiin yleisesti ”maailman vanhimman ammatin” harjoittajina. Elisabeth Shorthan nimenomaan oli työskennellyt tarjoilijana Los Angelesissa. Lisäksi Elisabeth Shortia epäiltiin lesbolaisista suhteista, mutta näihin väitteisiin ei ole saatu vahvistusta.
Murhaajan profiili ja muutamia epäiltyjä
FBI:n laatiman profiilin mukaan
tekijä oli parikymppinen mies, joka ilmeisesti tunsi Elisabeth Shortin ja oli
ehtinyt muodostaa jonkinlaisen tunnesiteen uhriinsa. Tekijä oli yksinasuva
henkilö, joka työskenteli todennäköisesti niin sanotussa hyvässä ammatissa. Teollaan
murhaaja halusi osoittaa, että Elisabeth Shortia oli nyt rangaistu hänen pahoista
teoistaan. Murha oli siis jonkinlainen rangaistus. Teon raakuuden huomioon
ottaen tekijä on voinut olla myös seksuaaliviettiensä varassa toiminut häiriintynyt
henkilö, siis jonkinlainen seksuaalimurhaaja tai psykiatrisessa hoidossa ollut
henkilö. Mutta halusiko tekijä ennen kaikkea antaa teollaan merkin? Voidaan
olettaa, että murhaaja antoi teollaan kammottavan viestin, että huonosti
käyttäytyville naisille kävisi samalla tavalla kuin Elisabeth Shortille.
Ruumiin esille asettaminen ja tekotapa saattoi viestiä myös sitä, että murhaaja
ei pelännyt jäävänsä kiinni. Ennen kaikkea murhaaja halusi
kylvää kaupunkilaisten keskuuteen pelkoa ja hysteriaa, joka veisi kansalaisten
ajan ja huomion pois kaikesta muusta! Ja saattoiko tekijöitä olla kaksi? Kuka
pelaisi ristinollaa yksin, vaikka pelialustana olisikin naisen ruumis.
Ajojahdista huolimatta murhaaja ei jäänyt kiinni. Tekijä lähetti myöhemmin poliisille paketin, josta löytyi Shortin jäämistöä ja kirjeen, jossa oletettu tekijä ilmoitti vielä tunnustavansa tekonsa. Tätä tunnustusta ei koskaan saapunut. Muutamia tunnustajia ilmaantui, mutta heidät jouduttiin pian vapauttamaan. Tapaus houkutteli esiin myös niin sanottuja sarjatunnustajia, joilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Osalla näistä sarjatunnustajista oli selkeitä merkkejä mielenterveyden ongelmista. Vuonna 2003 selvisi, että eräs mies oli havainnut Shortin ruumiin löytöpaikan lähellä auton, jonka sivuovi oli auki. Shortin ruumis oli tuota paikalle säkissä, joka löytyi löytöpaikan lähettyvillä. Lisäksi samana vuonna poliisi löysi tienvarresta Jeanne Frenchin ruumiin, jota oli käsitelty lähes samalla tavalla kuin Shortia. Tekijä tai tekijät olivat kirjoittaneet Frenchin ruumiseen tekstin ”FUCK YOU BD” allekirjoituksella TEX. Lisäksi Shortin murha muistutti 1930-luvun lopulla tapahtuneita torsomurhia, joiden uhreiksi joutui arvioilta 12 ihmistä. Osaa ruumista ei tunnistettu lainkaan ja tekijää ei koskaan saatu kiinni.
Elisabeth Shortin mahdollisista
surmaajista keskustellaan vielä tänäkin päivänä. Entinen poliisi Steve Hodel
paljasti 1990-luvulla, että Elisabeth Shortin murhaaja oli hänen isänsä George
Hodel, joka ilmeisesti tunsi Elisabeth Shortin ja hänen hallustaan oli löydetty
kuvia, joissa oletettavasti esiintyi Musta Dahlia. George Hodel oli
syyllistynyt seksuaalirikoksiin ja hän joutui oikeuteen muun muassa tyttärensä
raiskauksesta. Hodel vanhempi työskenteli lääkärinä ja hän tunsi hyvin ihmisen
anatomian. Lisäksi George Hodel oli epäsuorasti tunnustanut tekonsa ja todennut,
ettei häntä koskaan saataisi kiinni. Myöhemmin on väitetty, että Hodel olisi
pystynyt lahjomaan tutkijoita ja silminnäkijöitä, ettei jäisi kiinni. Lisäksi Hodelin
sihteeri oli kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Toinen epäilty oli Leslie
Dillon, joka oli syyllistynyt hotellimurtoihin toimiessaan hissipoikana hotelleissa
ja oli työskennellyt. Dillon oli todennäköisesti tuntenut Shortin, joka työskenteli
tarjoilijana nimenomaan hotellissa ja asuikin pitkiä aikoja hotelleissa. Dillon
olisi tappanut Shortin Aster- nimisessä motellissa, jonka eräästä huoneesta
löytyi paljon verta ja ulostetta.
Tekijä on edelleen tavoittamatta, mutta tutkijat käyvät edelleen läpi tapauksen arkistoja. Voisiko mahdollinen tekijä vielä löytyä? Kuka tai mikä hän ikinä onkin, niin hän on jättänyt kammottavalla tavalla jäljen amerikkalaiseen populaarikulttuuriin ja rikoshistoriaan. Lisäksi Mustan Dahlian tapaus raottaa ovea Hollywoodin loiston ja glamourin pimeälle puolelle, jossa ihmiselämälle ei aseta edes kahvikupin verran arvoa.