Kello. Ryöstömurha Toijalassa 2.6.1945

Tämä tapaus on ollut vuosikymmeniä selvittämättä. Poliisi sai vihjeitä ryöstömurhaajan matkaan tarttuneesta taskukellosta vielä vuonna 1972.

(Kaksoisryöstömurha Toijalassa kesäkuussa 1945 tapahtui sodan jälkeisessä Suomessa, jolloin ihmiset olivat tottuneet kaikenlaiseen paukutteluun. Epämääräisiä aseita ja aseenkantajajia oli myös paljon liikkeellä.)

Toijala kesäkuussa 1945

Maanviljelijä Yrjö Lehtonen oli tullut sunnuntaina 3.6.1945 tarkistamaan maitaan, kun hän huomasi pellolla kaksi myttyä. Lähemmin tilannetta tarkasteltuaan Lehtonen huomasi, että maassa makasi kaksi kuollutta miestä. Toisen maailmansodan päättymisestä Euroopassa oli kulunut vasta vähän aikaa eikä suomalaisten sotakokemuksistakaan ollut kulunut hirveän kauan aikaa. Sodan kokeneena Lehtonen huomasi heti, että molemmat miehet olivat kuolleita. Valtimoita ei tarvinnut enää tarkistaa.

Nuorempaa miestä oli ammuttu selkään, kun taas vanhempi miehistä oli ammuttu edestä päin. Molempien uhrien taskut oli käännetty nurinpäin ja omaisuus viety. Kyseessä oli siis ryöstömurha. Mutta kuka oli houkutellut kaksikon latoon keskellä yötä? Uhreiksi selvisi myöhemmin Vilhelm Stoor ,62, ja Bertel Porander, 32. Ennen kuolemaansa heidän hallussaan tiedettiin olevan noin 40 000 markkaa rahaa.

Miehet olivat puuhailleet keskenään sodan jälkeen kuljetusliikettä olivat lähteneet Vaasasta eteläiseen Suomeen autonostoreissulle. Rahojen lisäksi Stoorilla tiedettiin olevan hallussaan niin sanottu veturikello, johon oli kaiverrettu hänen nimensä. Tämä kello nousi tapaukseen keskiöön ja kello on kateissa vielä tänäkin päivänä. Stoor ja Polander tunnettiin taustaltaan moitteettomiksi, joten kaksoismurhan motiiviksi kosto tai alamaailman välienselvittely ei sovi.

KUKA HOUKUTTELI MIEHET LATOON KESKELLÄ YÖTÄ?

Suomi oli vasta toipumassa toisesta maailmansodasta ja yhteiskunta oli säännöstelyssä. Elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden säännöstely purettiin 1950-luvun alussa, vaikkakin säännöstely oli tiukimmillaan ja tavarat kortilla sota-aikaan 1939-1945. Myös autot olivat vähissä, vaikka kuskeja olisi kyllä riittänyt. Stoor ja Porander olivat liikkeellä Helsingissä autonosto mielessä ja julkaisivat Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa etsivät Volvo- Sisu ja International- merkkisiä autoja. Apollon matkustajakotiin kaksikkko sai yhteydenoton puhelimitse Tampereelta ja Toijalasta. Puheluiden sisällöstä ei ole tietoa. Lauantaina 2.6.1945 miehet päättivät nousta Pohjanmaan junaan ja suunnata kotiin.

Tutkimuksissa selvisi, että joku oli soittanut miehille matkustajahotelli Emmauksesta ennen murhia. Sitä kuka tuo soittaja oli ollut, ei saatu selville. Soittaja oli ottanut puhelun erään toisen henkilön nimellä eikä hänen soittonsa ollut ilmeisesti jäänyt henkilökunnan mieleen. Pitää muistaa että puhelimet olivat tuossa vaiheessa harvinaisia ja epämääräinen soittaja olisi jäänyt kyllä mieleen.

Lisäksi kävi ilmi, että eräät jyväskyläläiset autoilijat olivat saaneet myyntitarjouksen hotelli Metroon. Autoilijat houkuteltiin erääseen latoon Toija-Valkeakoski- välisellä osuudella erään aseman lähistöllä. Miehet kuitenkin myöhästyivät sovitusta ajasta. Oliko kyseessä Stoorin ja Poranderin surmannut henkilö tai henkilöt? Jyväskyläläisten kertoman mukaan paikan päällä ei näkynyt yhtään mitään. Ei edes kaupan ollutta autoa. Oliko tämä siis tekijän virittämä ansa?

KELLO

Mikäli murhaaja oli väijynyt myös jyväskyläläisiä, olivat nämä pelastuneet kuin ihmeen kaupalla. Ajoitus on mestarin käsialaa niin kuin sanotaan, mutta tällä kertaa kyse oli taivaallisesta väliintulosta. Tutkimuksista huolimatta tekijää ei löytynyt, vaikka poliisi kuulusteli lukuisia henkilöitä. Mikäli kyse oli ryöstömurhasta, oli hän toiminut kylmäverisesti jättäen ruumiit niille sijoilleen. Poranderin ja Stoorin ruumiit olivat maanneet pellolla melkein vuorokauden ennen kuin Lehtonen pääsi paikalle.

Miten tekijät tai tekijät olivat päässeet latoon ja sieltä pois ilman, että kukaan näki mitään ratkaisevaa? Vai oliko tekijät paikallisia, joiden kulkemisiin ei kiinnitetty sen kummemmin huomiota? Todistajat kertoivat kuulleensa puolen yön aikoihin ammuskelua Toijalan aseman seudulta, mutta muuta ratkaisevaa vihjettä tapaukseen ei tullut. Oliko tämmöiseen paukutteluun totuttu sodan jälkeisessä Suomessa?

Ja missä on Stoorin hieno kello? Poliisi etsi kelloa vielä vuonna 1972 yleisövihjeen perusteella. Erään nuorukaisen väitettiin Stoorin kelloa muistuttavaa “veturikelloa”, mutta mies jäi tavoittamatta. Onko tuo kello vielä jossain ja menikö se kaupaksi? Kyseinen kello ei ollut mitään rihkamaa tuon ajan maailmassa kallisarvoista tavaraa. Mikäli kello löytyisi nyt, niin tekijän jäljille voisi vieläkin olla mahdollisuus päästä. Tai ainakin jonkinlainen ratkaisu olisi mahdollista saada.

Murha keskellä kirkasta päivää. Massavasaramurha Helsingissä 1994.

Pornokauppiaan surma tunnetaan myös massavasaramurhana, koska tekijä käytti tekovälineenä noin 30 sentin pituista massavasaraa. Vasaran tekijä oli tuonut mukanaan kauppaan. Tammikuussa 1994 keskellä päivää Helsingin Vallilassa tapahtunut veriteko on edelleen selvittämättä.

(Raaka veriteko Helsingin Vallilassa tammikuussa 1994 on edelleen selvittämättä.)

Juttua päivitetty 20.2.2025.

Massavasaramurha

Helsingin Vallilassa Sturenkadulla sijaitsevan We Sex Shop- nimisen seksiliikkeen vuoronvaihto keskeytyi raa’alla tavalla, kun arviolta 180-senttinen ja 30-vuotias henkilö surmasi liikkeen myyjän, 58- vuotiaan Paul Lahden keskellä kirkasta päivää 24.1.1994. Tämä veriteko verityö on yhä selvittämättä. Tapaukseen liittyy monta muutakin erikoista seikkaa kuin vain erikoinen murha-ase.

Surmaaja käytti veriteossa useita tekovälineitä, mm. raskasta 28,5 senttimetristä massavaraa ja sytytti sen jälkeen liikkeen tuleen. Poistuessaan liikehuoneistosta tekijä oli pukenut päälleen uhrin nahkatakin. Niin sanotun massavasaran tekijä oli todennäköisesti tuonut mukanaan liikkeeseen lentäjänlaukussa. Kerrotaan että eräs mies olisi etsinyt kyseistä laukkua läheisessä ravintolassa. 

Liikkeessä oli käyty ankaraa kamppailua ennen surmatyötä. Tekonsa päätteeksi surmaaja oli sytyttänyt liikkeen tuleen varastettuaan seksikaupasta sitä ennen pienen summan rahaa. Talonmies oli havahtunut tapahtumiin, kun hän havaitsi kiinteistössä savua. Hän ja paikalle hälytetty palokunta huomasi verta joka puolella liikehuoneistoa.

Murha ei vanhene koskaan

Poliisi tavoitti surmatyön tiimoilta kymmenisen epäiltyä, mutta kukaan heistä ei ollut Paul Lahden surmaaja. Myös liikkeen omistaja tavoitettiin, mutta hän ei pystynyt auttamaan viranomaisia. Poliisi epäili, että tekijöitä olisi ollut kaksi ja he olisivat poistuneet eri suuntiin. Toinen miehistä oli poistunut Mäkelänkadun suuntaan ja hän oli ilmeisesti kulkenut verisissä vaatteissa. Hän oli noin 175 cm pitkä ja pukeutunut tummaan puseroon ja suoriin housuihin.

Toinen mies (tod näk tämä edellämainittu 180-senttinen) oli poistunut takakautta Sturenkatu 35:n. Tätä ei tosin varmuudella tiedetä, koska tekijäksi nousi niin sanottu siististi pukeutunut “neljäs mies”, joka poistui liikkeestä takakautta Mäkelänkadulle. Olisiko yksi kadulle siirtyneistä voinut olla seksiliikkeen asiakas, joka pakeni paikalta, koska näki liikaa?

Surmapaikalta löytyi myös maiharityylinen takki, joka oli vetoketjustaan rikkoutunut. Myös surmaajan kaulaliina oli unohtunut tai jätetty rikospaikalle. Herää kysymys kuka käyttää näin korjailtua takkia? Kenties joku yksinasuva? Antaako kenenkään puoliso luvan pukeutua moiseen tällinkiin?

Motiivi

Paul Lahden tausta oli nuhteeton, joten mikä sai jonkun surmaamaan raa’alla tavalla 58-vuotiaan myyjän? Sturenkadun surmassa on monta eriskummallista seikkaa. Murhaaja tai murhaajat iskivät kauppaan keskellä päivää vuoronvaihdon yhteydessä. Lisäksi tekijä oli sangen kylmäverinen. Hän poistui uhrin takki päällä kadulle keskelle väkijoukkoa. Ottiko hän uhrin takin päälleen hävittääkseen jotain tai peittääkseen verijäljet? Voisiko olla myös niin, että tekijä otti takin päälle, koska ilman takkia kulkenut henkilö talvikelillä olisi herättänyt muiden huomion?

On spekuloitu sitä, että Lahti tiesi jotain seksiliikkeessä asioineesta henkilöstä ja tämä päätti siksi vaientaa myyjän. Mutta mistä tekijä on tiennyt, että Lahti oli juuri silloin töissä? Yksi oletus on se, että tekijä tai joku muu kävi liikkeessä tarkistamassa olisiko Lahti töissä ennen surmatekoa.

Tekijäksi on epäilty myös itämafiaa, joka alkoi mellastaa Helsingissä 90-luvun alussa. Mutta olisiko mafia käyttänyt vasaraa murhavälineenä ja sytyttänyt paikan tuleen? Järjestäytynyt rikollisuus käyttää yleensä tuliasetta näissä tapauksissa. Vai oliko ammattimainen tekijä vain halunnut peittää tekonsa jäljet ja yrittänyt saada veriteon muistuttamaan mielipuolen tekoa? 

Silminnäkijöitä tapauksella on hämmästyttävän vähän, mutta se voi johtua suurimmaksi osaksi siitä, että tuolloin seksiliikkeessä asioivat eivät halunneet häveliäisyyssyistä kertoa tietojaan viranomaisille. Seksiliikkeen asiakkuus on sellainen asia, jota itsestään ei mielellään paljasta kenellekään.

Lähteet:

murha.info

Helsingin murhatarinat, Pauli Jokinen

Kuusi suomalaista murhaa, Hannes Markkula