keskiviikko 19. helmikuuta 2025

Murha keskellä kirkasta päivää. Massavasaramurha Helsingissä 1994.

Pornokauppiaan surma tunnetaan myös massavasaramurhana, koska tekijä käytti tekovälineenä noin 30 sentin pituista massavasaraa. Vasaran tekijä oli tuonut mukanaan kauppaan. Tammikuussa 1994 keskellä päivää Helsingin Vallilassa tapahtunut veriteko on edelleen selvittämättä.


(Raaka veriteko Helsingin Vallilassa tammikuussa 1994 on edelleen selvittämättä.)


Juttua päivitetty 20.2.2025.

Massavasaramurha


Helsingin Vallilassa Sturenkadulla sijaitsevan We Sex Shop- nimisen seksiliikkeen vuoronvaihto keskeytyi raa’alla tavalla, kun arviolta 180-senttinen ja 30-vuotias henkilö surmasi liikkeen myyjän, 58- vuotiaan Paul Lahden keskellä kirkasta päivää 24.1.1994. Tämä veriteko verityö on yhä selvittämättä. Tapaukseen liittyy monta muutakin erikoista seikkaa kuin vain erikoinen murha-ase.

Surmaaja käytti veriteossa useita tekovälineitä, mm. raskasta 28,5 senttimetristä massavaraa ja sytytti sen jälkeen liikkeen tuleen. Poistuessaan liikehuoneistosta tekijä oli pukenut päälleen uhrin nahkatakin. Niin sanotun massavasaran tekijä oli todennäköisesti tuonut mukanaan liikkeeseen lentäjänlaukussa. Kerrotaan että eräs mies olisi etsinyt kyseistä laukkua läheisessä ravintolassa. 

Liikkeessä oli käyty ankaraa kamppailua ennen surmatyötä. Tekonsa päätteeksi surmaaja oli sytyttänyt liikkeen tuleen varastettuaan seksikaupasta sitä ennen pienen summan rahaa. Talonmies oli havahtunut tapahtumiin, kun hän havaitsi kiinteistössä savua. Hän ja paikalle hälytetty palokunta huomasi verta joka puolella liikehuoneistoa.


Murha ei vanhene koskaan

Poliisi tavoitti surmatyön tiimoilta kymmenisen epäiltyä, mutta kukaan heistä ei ollut Paul Lahden surmaaja. Myös liikkeen omistaja tavoitettiin, mutta hän ei pystynyt auttamaan viranomaisia. Poliisi epäili, että tekijöitä olisi ollut kaksi ja he olisivat poistuneet eri suuntiin. Toinen miehistä oli poistunut Mäkelänkadun suuntaan ja hän oli ilmeisesti kulkenut verisissä vaatteissa. Hän oli noin 175 cm pitkä ja pukeutunut tummaan puseroon ja suoriin housuihin.

Toinen mies (tod näk tämä edellämainittu 180-senttinen) oli poistunut takakautta Sturenkatu 35:n. Tätä ei tosin varmuudella tiedetä, koska tekijäksi nousi niin sanottu siististi pukeutunut “neljäs mies”, joka poistui liikkeestä takakautta Mäkelänkadulle. Olisiko yksi kadulle siirtyneistä voinut olla seksiliikkeen asiakas, joka pakeni paikalta, koska näki liikaa?

Surmapaikalta löytyi myös maiharityylinen takki, joka oli vetoketjustaan rikkoutunut. Myös surmaajan kaulaliina oli unohtunut tai jätetty rikospaikalle. Herää kysymys kuka käyttää näin korjailtua takkia? Kenties joku yksinasuva? Antaako kenenkään puoliso luvan pukeutua moiseen tällinkiin?


Motiivi


Paul Lahden tausta oli nuhteeton, joten mikä sai jonkun surmaamaan raa’alla tavalla 58-vuotiaan myyjän? Sturenkadun surmassa on monta eriskummallista seikkaa. Murhaaja tai murhaajat iskivät kauppaan keskellä päivää vuoronvaihdon yhteydessä. Lisäksi tekijä oli sangen kylmäverinen. Hän poistui uhrin takki päällä kadulle keskelle väkijoukkoa. Ottiko hän uhrin takin päälleen hävittääkseen jotain tai peittääkseen verijäljet? Voisiko olla myös niin, että tekijä otti takin päälle, koska ilman takkia kulkenut henkilö talvikelillä olisi herättänyt muiden huomion?

On spekuloitu sitä, että Lahti tiesi jotain seksiliikkeessä asioineesta henkilöstä ja tämä päätti siksi vaientaa myyjän. Mutta mistä tekijä on tiennyt, että Lahti oli juuri silloin töissä? Yksi oletus on se, että tekijä tai joku muu kävi liikkeessä tarkistamassa olisiko Lahti töissä ennen surmatekoa.

Tekijäksi on epäilty myös itämafiaa, joka alkoi mellastaa Helsingissä 90-luvun alussa. Mutta olisiko mafia käyttänyt vasaraa murhavälineenä ja sytyttänyt paikan tuleen? Järjestäytynyt rikollisuus käyttää yleensä tuliasetta näissä tapauksissa. Vai oliko ammattimainen tekijä vain halunnut peittää tekonsa jäljet ja yrittänyt saada veriteon muistuttamaan mielipuolen tekoa? 

Silminnäkijöitä tapauksella on hämmästyttävän vähän, mutta se voi johtua suurimmaksi osaksi siitä, että tuolloin seksiliikkeessä asioivat eivät halunneet häveliäisyyssyistä kertoa tietojaan viranomaisille. Seksiliikkeen asiakkuus on sellainen asia, jota itsestään ei mielellään paljasta kenellekään.

Lähteet:
murha.info
Helsingin murhatarinat, Pauli Jokinen
Kuusi suomalaista murhaa, Hannes Markkula
 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti