Verihelluntai 1960

Bodomjärvi helluntaina 1960

Helluntaina 1960 tapahtui Espoon Bodominjärvellä henkirikos, jonka tekijä on yhä tavoittamatta. Murhaaja surmasi puukkoa ja kiveä käyttämällä telttaan yöpyneet nuoret. Surmansa saivat Irmeli Björklund, Anja Mäki ja Seppo Boisman. Seurueen neljäs jäsen Nils Gustafsson selvisi hengissä hyökkäyksestä. Hänet asetettiin vuonna 2004 syytteeseen ystäviensä murhasta, mutta vapautettiin seuraavana vuonna käräjäoikeuden päätöksellä. Tapaus on on edelleen vailla ratkaisua.

(Poliisi antoi hypnoosikokeiden ja silminnäkijähavaintojen perusteella julkisuuteen "Bodomin miehen" tuntomerkit. Niistä laadittiin kuvassa mm. kuvassa näkyvä piirros.)

Verihelluntai

Murhaaja iski teltassa yöpyvien nuorten kimppuun todennäköisesti aamuyöllä 5.6.1960. Hänen onnistui suorittaa tekonsa kaikessa hiljaisuudessa. Läheisellä rannalla oli onkimassa 14- vuotias Olavi Kivilahti, joka näki tuntemattoman miehen kävelevän murhapaikalta pois päin. Toisten lausuntojen mukaan mies olisi myös juossut tai kiirehtinyt pois paikalta. Murhaaja oli riehunut murhapaikalla silmittömästi puukon ja kiven kanssa. Hän oli käyttänyt aseenaan mahdollisesti myös niin sanottuja kikkapihtejä. Murhan motiivista on keskusteltu paljon. Oliko tekijä saanut sytykkeen nuorten telttailijoiden viattomasta seksuaalisesta leikistä? Vai raivoistuiko hän siitä, että nuoriso oli tullut  paikalle metelöimään ja sotkemaan ympäristöä? Murhapaikalta katosi monenlaista tavaraa, mutta ryöstömurhaksi kolmoissurmaa on hankalaa nimetä. Teon motiiviksi on epäilty myös mustasukkaisuutta. Lääkärinlausunnon mukaan Irmeli Björklundia oli lyöty kuin raivon vallassa puukolla viisitoista kertaa. Anja Mäki oli surmattu kivellä ja hänen kasvonsa oli peitetty ihan kuin tekijä olisi halunnut häivyttää riehumisensa seuraukset. Tekijä oli ilmeisesti myös sotkenut tarkoituksella paikkoja. Miksi?

Murhayönä silminnäkijälausuntojen perusteella otettiin kiinni Luoma- niminen mies. Hän oli kulkenut kyseisenä ajankohtana verisessä paidassa. Luoma oli kuitenkin ollut Otaniemessä murhayönä. Poliisi haravoi murhien paljastuttua niin sanottua Espoon Kilon mottia ja ottivat kiinni lukuisia etsintäkuulutettuja. Oliko tuossa alkoholistien, irtolaisten ja muun epämääräisen aineksen seassa murhaaja, joka osasi esittää tarpeeksi pokerinaamaa kuulustelijoille? Vai asuiko tekijä murhapaikan läheisyydessä ja tunsi seudun hyvin? Oletetaan, että hän oli sodassa traumatisoitunut ja oli rintamalla oppinut käyttämään kiväärin lisäksi myös puukkoa. Hän oli juhlistanut helluntaita viinaksilla ja käynyt tarkkailemassa nuorten touhua telttapaikalla. Yöllä sodan traumat olivat viinan vaikutuksesta heränneet eloon ja hän oli telttapaikalle eksyessään joutunut silmittömän raivon valtaan ja hyökännyt telttaseurueen kimppuun niin kuin oli oppinut tekemään nuorena miehenä rintamalla. Tekonsa tehtyään ja jälkensä peitettyään hän katosi kaikessa hiljaisuudessa paikalta.

(Murhaniemi kuvattuna keskiniemestä kesällä 2012. Bodom on tänä päivänä suosittu virkistys- ja retkeilypaikka. Murhapaikalla vierailee edelleen ihmisiä tutustumassa 60 vuoden takaisen kolmoissurman tapahtumapaikkoihin.)

Bodomin mies


Poliisi käytti hypnoosia murhatutkimuksissa ja ottivat hypnoosikokeeseen sekä onkija Olavi Kivilahden että hengissä selviytyneen Nils Gustafssonin. Kivilahti oli tehnyt havaintonsa hyvässä säässä noin 50 metrin päässä. Lisäksi Gustafsson väitti eräässä haastattelussa nähneensä murhaajan kasvot telttakankaan läpi. Hypnoosikokeiden ja silminnäkijähavaintojen perusteella annettiin julkisuuteen tuntomerkit pyöreäkasvoisesta noin 30-40- vuotiaasta miehestä, jolla oli finnejä otsassa ja poskissa. Bodomin mies oli myös aikanaan murhista epäiltyä Gustafssonia tanakampi. Vaaleapuseroisesta miehestä tehtiin kaikkiaan noin 50 havaintoa, mutta ne eivät johtaneet pidätyksiin. Tämä mies ei murhien jälkeen enää iskenyt Bodomjärvellä tai lähiseuduilla. Kukaan ei tehnyt ilmoitusta pusikoissa kyttääjistä tai retkeilijöitä ahdistelleista henkilöistä. Oliko miestä edes olemassa vai oliko kadonnut tarkoituksella viranomaisia peläten? Hannes Markkula kertoi tosin kirjassaan Bodomin murhat, että murhapaikan tietämissä oli muutama vuosi aikaisemmin nähty kaksi miestä veneilemässä. Heidän tapanaan oli tarkkailla rannalle leiriytyneiden ihmisten touhuja. Murhapaikan tietämissähän nimenomaan oli nähty murhayönä kaksi miestä ongella. Nämä kaksi miestä eivät koskaan ilmoittautuneet poliisille. Lisäksi läheiseltä saunamökillä oli ollut murhien aikaan remonttimies, jonka toimia poliisi on selvitellyt vuosikymmeniä. Oliko hän kenties Bodomin mies?


Tapahtumista on nyt kulunut 60 vuotta. Voisiko tekijä olla vielä elossa vai onko hän jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen omatuntonsa jatkuvasti riivaamaana? Tunteeko ja tietääkö poliisi hänen tekonsa? 

Murha ei vanhene koskaan...



Lähteet:

Ei vanhene koskaan- jakso Bodomista Yle Areenassa

Iltalehden artikkeli 60 vuotta tapahtumien jälkeen

Ylen kiinnostava artikkeli Bodomin murhista

Hannes Markkula: Bodomin murhat

Aake Jermo: Murha ei vanhene koskaan

Bodomjärvi - Kansakunta hypnoosissa

"Bodomjärvellä on nyt piru irti. Täällä on yhden loukkaantuneet lisäksi kolme vainajaa!"

BODOMJÄRVI - KANSAKUNTA HYPNOOSISSA -

Kesällä 1997 kävin katsomassa ensi kertaa eläessäni Superpesistä. Matsista palatessamme joku sattui mainitsemaan Ei vanhene koskaan- sarjan episodin Bodomjärven telttamurhista. Aikaisemmat jaksot olin harmikseni missannut, mutta sinä iltana olin ajoissa television äärellä. En valehtele, jos sanon että nukkuminen oli sinä yönä vaikeaa. Ei vanhene koskaan- sarjan tunnari saa vielä tänä päivänä kylmiä väreitä aikaiseksi. Åke Lindmanin selostus hakee sekin vertaistaan. Kyseisen sarjan episodi Bodomjärvi: Kansakunta hypnoosissa vihki minut Bodomin telttamurhiin.

(Bodomilla heinäkuussa 2012)

Helluntai 1960 oli yhtä kuuma kuin kesä 1997. Nils Gustafsson, Seppo Boisman, Irmeli Björklund ja Anja Mäki matkasivat moottoripyörillä luonnonkauniin Bodomjärven rannalle sen ajan supertähden Paul Ankan pauhatessa taustalla. Matkalla käytiin kioskilla täydentämässä retkieväitä. Mukana oli telttailuvarusteiden lisäksi viinaa ja ehkäisyvälineitä.

Teltta pystytettiin Bodomjärven keskiniemen läntiselle rannalle niemen keskivaiheille. Paikka oli valittu Nilsin ja Sepon aikaisempien reissujen lopputuloksena. Leiripaikan valmistuttua rannalla riitti kaikenlaista mukavaa puuhastelua. Mitä nyt nuoriso ikäpäivänä onkaan kuumana kesäyönä touhunnut viattomassa mielessä. Nuorten saapumisen olivat muutkin huomanneet ja liikkeellä olikin paljon väkeä mikä jälkikäteen saattaa tuntua ihmeelliseltä.

Joskus aamuyön pikkutunteina iski murhaaja. Hän riehui telttapaikalla puukon ja kiven kanssa tappaen kolme nuorta ja haavoittaen yhtä. Murhaajalla saattoi olla käytössään myös ns. kikkapihdit eli asennuspihdit. Murha-asetta ei tosin löytynyt, vaikka koko Bodomjärven pohja naarattiin perin pohjin. Riehuttuaan aikansa murhaaja poistui paikalta mitättömän ryöstösaaliin kanssa. Paikalle saapui noin klo 11.00 Esko Johansson, joka oli tulossa rannalle uimaan poikansa ja tämän kaverin kanssa. Uimaretki jäi kuitenkin lyhyeksi Johanssonin nähdessä vaikeroivan Gustafssonin ja karmeassa kunnossa olevan telttapaikan. Teltta oli kasassa ja verta sekä hiustukkoja joka puolella. Esko Johansson lähti välittömästi tekemään ilmoitusta poliisille.

Ennen Johanssonin saapumista oli teltalla käynyt kaksi onkijapoikaa, mutta he olivat poistuneet pelästyksissään paikalta. Lisäksi nuori onkija Olavi Kivilahti oli aamuyöllä ongella aivan murhapaikan lähettyvillä. Hän näki "kello kuuden miehen" poistumassa murhaniemeltä kantamuksien kanssa. Murhaniemen tietämissä liikkuvasta hahmosta tehtiin havaintoja myös vastarannalta, mutta tarkkoja tuntomerkkejä silminnäkijät eivät pystyneet kertomaan tutkijoille. Lisäksi paikalla havaittiin  verisessä paidassa liikkuva työlaitoskarkuri, jonka epäiltiin kuljettavan mukanaan murhapaikalta vietyä kantokassia. Pauli Luoma oli kuitenkin syytön veritekoon.

Murhaniemen tietämissä nähtiin myös kaksi miestä onkimassa. Heitä ei koskaan tavoitettu. On jopa väitetty, ettei näitä kahta miestä koskaan ollutkaan olemassa vaan kyseessä olisi ollut silminnäkijöiden erehdys. Oli miten oli rannalle jäi kuitenkin kasa ahvenia. Ei vanhene koskaan- jaksossa Åke Lindman toteaa, että miksi kaksi kulkuria olisivat jättäneet kalasaaliinsa rantakiville. Miehet jäivät kuitenkin saavuttamattomiin suuresta mediamyllystä huolimatta. He eivät syystä tai toisesta halunneet tulla esiin.

Tutkijat työskentelivät hiki hatussa. Murhapaikka eristettiin ja tutkittiin sentti sentiltä. Poliisin päämajassa Espoon Leppävaarassa ovi kävi, kun poliiseja ja puhutettavia ramppasi jatkuvalla syötöllä antamassa tutkijoille viime hetken tietojaan. Valtavan määrän poliiseja ja varusmiehiä vaatineissa etsintäoperaatioissa löydettiin kyllä lukuisia etsintäkuulutettuja, mutta joukossa ei ollut Bodomjärven murhaajaa. Kateisiin jäi murha-ase, mutta myös motiivi. Kuka ja miksi halusi murhata neljä  järven rannalle majoittunutta nuorta?

Tutkijoiden kannalta pahin moka tapahtui kuitenkin heti tutkinnan alussa, kun ruumiit oli kuljetettu pois ennen poliisin saapumista. Yhtään kunnollista valokuvaa rikospaikasta ei ole säilynyt. Lisäksi helluntaipyhät sotkivat poliisin toiminnan lähes kokonaan, kun yli puolet poliisivoimista ja varusmiehistä oli kesämökeillään nauttimassa lämpimistä kesäilloista.

Poliisi sai aivan tutkinnan alussa käsityksen, jonka mukaan Bodomilla olisi sattunut jonkinlainen onnettomuus. Tämä seikka sotki tutkintaa heti alkuvaiheissa, kun kaiken lisäksi paikalle saapuneet auttajat ehtivät sotkea tutkinta-aineistoa ja peitellä ruumiit. Rikospaikkatutkinta oli vielä 1960-luvulla lapsenkengissä ja tutkijat joutuivat itse keräämään näytteet ja muun todistusaineiston sen sijaan, että olisivat keskittyneet todistajien tarkempaan seulomiseen ja vihjeiden tarkistamiseen.

Murhaaja on jäänyt kateisiin, vaikka poliisi turvautui jopa hypnoosiin löytääkseen Bodomjärven murhaajan. Hypnoosiin vaivutettiin sekä tapahtumahetkellä paikalla ollut 14-vuotias onkija Olavi Kivilahti että murhasta hengissä selvinnyt Nils Gustafsson. Kivilahti oli nähnyt murhapaikalta poistuvan miehen vain viidenkymmenen metrin päästä. Huolimatta Kivilahden likinäköisyydestä jotain tuntomerkkejä saatiin talteen ja myöhemmin julkisuuteen tuotiin Bodomjärven murhaajan tuntomerkit.

(Onko tässä Bodomin mies?)

Kolme nuoren hautajaiset ovat surullinen näky vielä 50 vuotta tapahtumien jälkeen. Hautajaiskuvien jälkeen Åke Lindman toteaa, että murhien aikaan nuorten leirin lähettyvillä oli ollut meneillään saunaremontti, jonka remonttimiestä tutkijat ovat ajaneet takaa aina näihin päiviin asti. Samalla todetaan pahaenteisesti, ettei Suomen suvessa voi kukaan liikkua ilman, etteikö joku tekisi hänestä havaintoja. Näin oli ollut myös Bodomjärvellä. Kahden onkijan kummittelusta murhaniemen tietämissä lausutaan kammottava runo "Pirun pää minun, kalan pää minun. Minä pirun, kala minun." Helluntaihin ei liittynyt vain orastava rakkaus vaan myös paholaisen voimat.

Lindmanin mukaan tutkijat eivät olleet pelkästään hypnoosi varassa jahdatessaan Bodomjärven murhaajaa. Vuonna 1969 Bodomjärveen hukkui tai hukuttautui mies, joka ennen veteen syöksymistä tunnusti naapurilleen olevansa Bodomjärven murhaaja. Hän oli kioskimies Valdemar Gyllström, jonka tiedettiin vihaavan rannalla omin päin telttailevia nuoria. Gyllström kärsi todennäköisesti mielenterveysongelmista ja hän oli hermotuessaan väkivaltainen, mutta hänellä oli murhayölle alibi. Vaimo vannoi ettei mies ollut poistunut kotoaan murhayönä. Vaimon väitetään myöhemmin miehen uhanneen tappaa vaimonsa, jos tämä ei vahvistaisi hänen alibiaan. Valdemar Gyllströmin syyllisyydestä kiistellään yhä.

Professori Jorma Palo oli kuolemaansa asti sitä mieltä, että saksalaissyntyinen Hans Assman oli Bodomjärven murhaaja. Assman oli ilmoittautunut Helsingin kirurgiseen sairaalaan 6.6.1960 eli vain muutama päivä murhien jälkeen. Hän oli sairaalaan tullessa likainen ja käyttäytyi muutenkin omituisesti. Assman teeskenteli tajutonta ja kehuskeli sairaalahenkilökunnalle "saavutuksistaan". Kaiken kukkuraksi musta auto oli pysähtynyt keskellä yötä sairaalan pihalle ja Assmanin oli tästä syystä pakko päästä sairaalan parvekkeelle seuraamaan auton liikkeitä.

Ei vanhene koskaan- sarjan Bodom- jaksossa ylikomisario Harri Rahikka kuitenkin toteaa, että saksalaismiehen alibi on tarkistetty tarkan rikostutkinnan lopputuloksena. Kummallisella käytöksellä ei tarvitse olla mitään tekemistä kolmoismurhan kanssa. Muutenkin on melko mielenkiintoinen ajatus, että murhatyön tekijä ilmestyy sairaalaan likaisena ja "verisissä" vaatteissa, vaikka hänellä on ollut lähes kolme vuorokautta aikaa puhdistautua murhamiehen asustaan. Yksikään todiste ei myöskään liitä Hans Assmania Bodomiin. Edes murhapaikan lähellä asuminen ei ole kovin kummoinen todiste, kun kolmoismurhaajaa jäljitetään. En edes viitsi tässä yhteydessä mainita niitä lukuisia agenttitarinoita, joita Assmanin asian tiimoilta on kirjoiteltu sanomalehtiä myöten. Puhumattakaan siitä, että Hans Assman on liitetty lähes jokaiseen 1950- ja 60-luvun selvittämättömään suomalaiseen henkirikokseen.

Murhaaja on valtaisasta mediakohusta huolimatta edelleen tavoittamatta. Åke Lindmanin loistavaa kerrontaa mukaillen hänen puolellaan on aika ja unohdus. Mutta aivan Bodom- jakson lopussa kertoja alkaa puhumaan tutkintalinjasta, jota poliisi tutki 1990-luvun lopussa edelleen hyvinkin tarkasti. Ylikomisario Rahikka esittää pahaenteisen kuuloisesti olettamuksen, jonka mukaan tekijä on  edelleen elossa. Todetaan, että syyllinen olisi itsekin tietoinen poliisin tutkimuksista. Ei vanhene koskaan- jakso päättyy mustavalkoiseen kuvaan, jossa hengissä selvinnyt Nils Gustafsson on laittamassa kukkia Bodomjärven uhrien haudalle.

...

(Nils Gustafsson toimittajien ristikuulustelussa vuonna 2004.)

Keväällä 2004 lehtien kohuotsikot kirjoittivat telttaretkeltä hengissä selvinneen Nils Gustafssonin pidätyksestä. Hänet oli pidätetty todennäköisin syin ystäviensä murhasta. DNA-tutkimuksissa oli selvinnyt, että uhrit olisikin tapettu teltan sisällä. Kuluneesta teltasta oli löytynyt verijälkiä, jotka myös viittasivat siihen, että murhaajalla oli jalassaan erään telttaseurueen kengät. Samat kengät oli kätketty murhaniemeen johtavan polun varteen. Poliisilla oli siis syytä olettaa, että kengät olivat olleet Gustafssonin jalassa hänen suorittaessaan tekonsa. Ei kai ulkopuolinen murhaaja laittaisi uhrien kenkiä jalkaansa? Tutkimuksissa oli myös todettu, että mm. telttaa olisi siirretty jälkikäteen. Miksi? Poliisi oli myös löytänyt puukonreikiä sellaisista paikoista, joissa niitä ei olisi edes pitänyt olla. Tekijä olisi siis yrittänyt lavastaa teon ulkopuolisen surmaajan teoksi pistämällä telttaan ylimääräisiä reikiä.

Myös Nils Gustafssonin lausunnot ja vammat joutuivat uudelleen suurennuslasin alle. Jälkikäteen on todettu, ettei henkiinjäänyt Gustafsson ollutkaan joutunut niin rajun hyökkäyksen kohteeksi kuin mitä 1960-luvun sanomalehtikirjoituksissa annettiin ymmärtää. Puheet aivovammasta ja syvästä tajuttomuustilasta saattoivat ollakin liioiteltuja. Gustafsson itse totesi, että "se oli säpäleinä koko tämä puoli..." vammoista puhuttaessa. Myös Gustafssonin muistinmenetys murhailtana on kohtuullisen hataralla pohjalla. Itse hän on sanonut, ettei muista murhaillan tapahtumista mitään. Eräässä haastattelussa hän tosin mainitsee, että muistaa hyökkääjän hypänneen teltan päälle ja alkaneen silmittömän puukottamisen. Melkoinen ristiriita. Lisäksi on erikoista, että Nils Gustafsson vannoo syyttömyyttään, vaikkei muista mitään murhaillasta. Miten voi muistaa tekemättömiä asioita, jos ei muista niistä mitään.

Syyttäjäpuolen mukaan Nils Gustafsson olisi mieltynyt kaikista eniten Irmeli Björklundiin. Björklund oli kolmoismurhan uhreista saanut vakavimmat vammat. Ikäänkuin murhaaja olisi kohdistanut raivonsa juuri häneen. Tutkijoiden ja syyttäjien mukaan humalainen Gustafsson ei olisikaan saanut Björklundilta vastakaikua tunteilleen ja käynyt raivonvallassa hänen kimppuunsa puukon ja jonkin tylpän esineen kanssa. Sen jälkeen hän olisi käynyt seurueen muiden jäsenten kimppuun ja havahtuessaan tekonsa kauheuteen aloittanut kaikki lavastustoimenpiteet murhapaikalla. Ensimmäisten sivullisten saapuessa paikalle lyyhistyneen teltan päältä löytyi vaikeroiva Nils Gustafsson, joka todellisuudessa olisi voivotellut omaa tekoaan. Ambulanssimiehiltä ja tutkijoilta olisi siten jäänyt huomaamatta, että ulkopuolisen murhaajan sijasta tekijä olikin ollut yksi seurueen jäsenistä. Tämä on sikäli johdonmukaista, että ensimmäiset Bodomjärven murhaa koskevat poliisitiedotteet käsittelivät tapausta aivan aluksi juopposeurueen keskinäisenä tappeluna.

Murha-asetta ei siis ole tähän päivään menessä löytynyt. Julkisuudessa on vain ainoastaan mainittu, että poliisi etsii murha-aseena käytettyä tyypillistä puukkoa. Lisäksi kateisiin jäi omaisuutta, joka ei missään nimessä ollut varastamisen arvoista. Uhreilta jäljelle jääneet tavarat luovutettiin virheellisesti takaisin omaisille ilman minkäänlaista luettelointia. Poliisi kritisoitiin, ettei se ollut aikanaan ottanut huomioon Nils Gustafssonin mahdollista syyllisyyttä. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä Nils Gustafssonin osuutta on pohdittu mm. 1960-luvulla poliisien laatimassa asiakirjassa "Bodomin mysteeriö". Poliisia on varmasti hämmästyttänyt, että ulkopuolinen tekijä surmaa kolme telttailijaa, mutta vain haavoittaa neljättä. Miksei hän hoitanut työtään loppuun? Tutkijoiden mietintöjen ja Gustafssonin kuulemisen jälkeen hänet vapautettiin tuolloin kaikista epäilyistä.

Nils Gustafssonin pidätys vuonna 2004 puhuttaa vielä tänäkin päivänä. Bodomjärven murhista on käyty keskustelua ehkä eniten Suomen suurimmalla rikosaiheisella nettiportaalilla Murha.infolla. "Bodom"- osioon ilmestyy uusia viestejä melkeinpä päivittäin. Suosituimpana puheenaiheena on Nils Gustafssonin syyllisyys tai syyttömyys. Gustafssonin ympärille on kokoontunut ikään kuin oma koulukuntansa, joka on täysin varma Nils Gustafssonin syyllisyydestä, vaikka käräjäoikeus hänet vapauttikin kaikista syytteistä. Muita infolaisten "suosikkiepäiltyjä" ovat Assmanin lisäksi kioskimies ja tuntemattomaksi jäänyt ulkopuolinen taho.

Murha-aseen lisäksi suurelle yleisölle ei ole täysin avautunut murhan motiivi. Aivan alusta alkaen kolmoismurhaa pidettiin seksuaalimurhana, jota olisi yritetty peittää varastamalla uhrien arvotonta omaisuutta. Nils Gustafssonin oikeudenkäynnissä syyttäjäpuoli esitti, että Gustafsson on surmannut muun telttaseurueen saatuaan "pakit" Irmeli Björklundilta. Olisiko tämä voinut pitää paikkansa? Syvällisemmin ajateltuna on loppujen lopuksi vaikea ajatella, että pelkkä kiintymys tai mustasukkaisuus humalatilaan yhdistettynä olisi riittänyt motiiviksi murhata kokonainen telttaseurue. Ja jos niin oli, niin miksi Nils Gustafsson ei osoittanut vastaavaa käytöstä ennen tai jälkeen Bodomjärven telttasurmien. On vaikea kuvitella 18-vuotiasta pojankloppia peittelemässä todistusaineistoa ja siirtelemässä telttaa raa'an surmatyön jälkeen. Kyseinen teko vaatisi allekirjoittaneen mielestä paatuneempaa mieltä. Suorastaan häiriintynyttä persoonaa.

Kirjoittaja sai ensikosketuksen Bodomjärven murhaan kesällä 1997 nähtyään aiheesta kertovan jakson sarjasta Ei Vanhene Koskaan. Kipinä on kestänyt kaikki nämä 22 vuotta. 

Tutkinta jatkuu...

Sillä murha ei vanhene koskaan....