Kumpulan puukotus 1963. Pirkko Ryhäsen selvittämätön henkirikos.

Iisalmelaislähtöinen Pirkko Ryhänen kuoli kahteenkymmeneen puukoniskuun Kumpulan kaupunginosassa maaliskuussa 1963. Rikoksesta tuomittiin 12,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen tahallisesta taposta 39- vuotias Torsti Ossian Koskinen. Hänet vapautettiin 7,5 vankeuden jälkeen syyttömänä, kun Pekka Lappalainen- niminen mies tunnusti teon. Lappalainen perui myöhemmin tunnustuksensa ja tapaus on edelleen selvittämättä. Ryhäsen omaiset ovat jääneet vastausta vaille tyttärensä surmaajasta. 

(Nuori 16- vuotias Pirkko Ryhänen surmattiin raa'asti Jyrängöntiellä Helsingissä maaliskuussa 1963. Murhaaja on edelleen tavoittamatta.)

Kumpulan puukotus 1963

Pirkko Ryhänen oli muuttanut Iisalmesta Helsinkiin töiden ja opiskelujen perässä. Hän asui Esko ja Tyyne Ryhäsen luona ja toimi samalla heidän lastenhoitajanaan. Opintoja Pirkko suoritti Kalliossa Helsingin iltakoulussa. Pirkko oli tutustunut Seppo Lipposeen ja nuoret alkoivat pian seurustella. Ennen Sepon tapaamista Pirkon sormessa oli nähty sormus ja opiskelijakaverit kertoivat myös "jonkun miehen" olevan kiinnostunut hänestä. Kiinnostus oli ollut yksipuolista ja muistutti enemmän nykyajan termein stalkkausta, vainoamista. Kyseisestä miehestä ei tiedetty sen enempää. 

Helsingin Kumpula oli maaliskuussa 1963 hyvin erilainen paikka kuin nykyään. Tänä päivänä tapahtumapaikalla sijaitsee Helsingin yliopiston kampus. Mutta 1960-luvun alussa kaupunginosaa leimasi osattomuus, joka heijastui ympäristöönsä rehottavana rikollisuutena ja päihdeongelmina. Humalainen käyttäytyminen, tappelut ja pimeän viinan osto rehotti. Pirkko Ryhäsen koulumatka kulki juuri tämän kaupunginosan halki pitkin Jyrängöntietä. Ryhänen oli kertonut, että koulumatka pelotti häntä ja poikaystävä Seppo olikin häntä usein vastassa matkanvarrella. Näin oli sovittu myös tuona murheellisena iltana. 

Murha

Pirkko oli palaamassa kello 21.10 Jyrängöntietä iltakoulusta, kun hänen kimppuunsa iski takaapäin mies, joka puukotti häntä julmasti 20 kertaa. Todistajat kuulivat Ryhäsen huudon, joka alkoi korkeana ja jatkui loppuun asti matalana. Huomattakoon, että lähinnä olevat todistajat autonkuljettaja Pentti Pitkänen ja yövartija Frans Suominen olivat vain muutamien kymmenien metrien päässä Pirkko Ryhäsestä ja tuntemattomasta puukottajasta. 

Pitkänen näki kaksi henkilöä nojautuneena toisiinsa ja sen jälkeen miehen juoksevan metsikköön. Pitkäsen mukaan mies oli tummiin pukeutunut pitkähkö mies. Suominen näki jotain raahattavan Jyrängöntietä pitkin. Sitten hän näki maassa makaavan henkilön. Suominen kysyi maassa makaavalta :” Onko jokin hätänä teillä?”. Maassa makaava Ryhänen oli vain vaivoin saanut nostettua kätensä ylös, jonka Suominen tulkitsi kaiken olevan kunnossa.

Pentti Pitkäsen saavuttua paikalle oli Ryhäsen luona hänen poikaystävänsä Seppo Lipponen. Ryhänen kiikutettiin Marian sairaalaan, jossa tämä kuoli saamiinsa vammoihin. Pirkko Ryhäsen äiti oli juuri synnyttämässä, kun tieto hänen kuolemastaan saavutti kotiväen. Pirkon nuorimmat sisarukset olivat myös odottaneet isosiskon vierailua Iisalmeen, mutta nyt tuo vierailu jäi tekemättä.

Poliisi suoritti tapahtumapaikalla nopeasti tutkimukset ja haravoi lähimaastoa, josta löytyi runsaasti jälkiä ja muun muassa paikka, jossa tekijä olisi puhdistanut käsiään lumella. Löytyi myös murhaajan jättämiä kengänjälkiä, joita voitiin verrata myöhemmin epäiltyjen jalanjälkiin. Murha- ase jäi tavoittamattamattomiin ja tämä seikka tuli vaivaamaan tutkijoita jatkossakin. Myöhemmin nimittäin selvisi, että surmapuukko oli varmasti Mora- puukko eikä esimerkiksi leipäveitsi.

Jyrängöntien lähistöllä surman aikaan iltakävelyllä ollut pariskunta oli tavannut niin sanotun sillikellarin luona siististi pukeutuneen miehen, joka oli kultivoituneella äänellä kysynyt lähintä puhelinkoppia. Mies oli ollut todistajan mukaan humaltunut ja ei heidän mukaansa selvästikään tuntenut aluetta kovin hyvin. Lisäksi murhapaikan tietämissä koiraa kävelyttänyt mies näki kahdesti tummiin pukeutuneen miehen juoksentelevan metsikössä. Todistaja Niemisen mukaan mies juoksi kahdesti hänen läheltään.

Todistajat olivat nähneet tummiin vaatteisiin pukeutuneen miehen harhailemassa Jyrängöntien metsikössä. Harhailijan vaatetus oli siisti ja hänellä oli todennäköisesti niin sanottu Eden- hattu päässään. Tästä Eden- hatusta ja tekijän pukeutumisesta tuli myöhemmin tutkinnan riippakivi.

Tutkinta

Komisario Veikko Korkealehto sai tiedon tuoreeltaan kotona ollessaan. Korkealehto oli aikaisemmin toiminut muun muassa Kyllikki Saaren ja Sirkka-Liisa Valjuksen surmien tutkijana. Nämä rikokset tunnetusti ovat jääneet ratkaisematta. Ensimmäisenä tutkijana paikan päällä oli etsivä Väinö Haukka, joka tuli tunnetuksi myöhemmin kamppailulajien kehittäjänä. Haukka ja Korkealehto olivat aluksi neuvottomia tapauksen suhteen, koska mitään konkreettista tietoa tekijästä ei saatu. Tutkimusta jatkettiin kuulustelemalla ja kiertämällä talosta taloon murhapaikan tietämissä.

Pirkko Ryhänen menehtyi 20 puukoiskuun ja tutkimuksissa selvisi myöhemmin, että kyseessä oli nimenomaan puukko eikä veitsi. Lisäksi rikospaikalta ei havaittu juurikaan verijälkiä mikä antoi syyn olettaa, että tekijän vaatteet olisivat tämän johdosta veren peitosta. Paikalta löytyi veriryhmään A kuuluvan ihmisen verta.

(Murhaaja pakeni metsään nuolen osoittamaan reittiä. Pentti Pitkänen ja useat todistajat näkivät miehen liikkuvan Jyrängöntien metsikössä.)

Kuulusteluissa ja puhutteluissa ilmeni, etteivät Kumpulan hökkelikylän asukkaat olleet juurikaan kiinnostuneita puhumaan etenkään viranomaisella. He eivät halunneet olla tekemisissä poliisin kanssa eivätkä sotkeentua koko juttuun. Heitä varmasti pelotti myös tulla pidätetyksi omista rötöksistään. Tässä menetettiin varmasti arvokasta ensi käden tietoa illan tapahtumissa.  

Koskinen

Yksi näistä Kumpulan osattomista oli puuseppä Torsti Ossian Koskinen, joka oli Ryhäsen murhailtana liikenteessä morsiamensa Ester Niemisen kanssa. Pariskunnalla oli ollut ohjelmassa muutto Vallilasta Kumpulaan, mutta päivä oli sujunut ryypiskelyn ja taksikyytien merkeistä. Vuokra-autolla haettiin viinaa kuuluisasta Putkinotkosta, jota ylläpiti romaninainen nimeltään Fanni. Sinne Koskinen nytkin suunnisti puolisonsa kanssa. Matka päätyi Johannes Jokisen asuntoon, jossa parivaljakko majaili ryyppyreissujensa välillä. Alkoholia oli nytkin nautittu useita päiviä. 

Onneton tapahtumasarja käynnistyi, kun kolmen lättähatun seurue lyöttäytyi humalaisen pariskunnan seuraan aikeenaan hakata Koskinen ja raiskata nainen. Koskinen nouti Jokisen asunnosta leipäveitsen, jolla huitaisi yhtä lättähattua kasvoihin. Nuorisojoukon edustajat pakenivat paikalta ja välikohtaus latistui pelkäksi huuteluksi ja suunsoitoksi. Sisällä Jokisen kämpässä Koskinen ilmoitti hakevansa Fannilta lisää alkoholia ja sai ilmoituksellaan Niemisen suuttumaan. Väsynyt ja humalaisten riitelystä tuohtunut Jokinen kuuli tämän makuusijaltaan. Tässä kohtaa aikataulut menevät sekaisin, mutta varmaa on että Jokisen asunnolla ja viinanhakureissulla meni tovi aikaa. 

Koskinen lähti hakemaan viinaa erään tutun peltisepän kanssa. Kenelläkään osallisella ei ole täyttä varmuutta siitä milloin Koskinen palasi Fannin luota. Koskisen kannalta onnettominta tässä oli se, että hänen käyntinsä Putkinotkossa ajoittuu samoihin aikoihin kuin Ryhäsen puukotus. Samaan saumaan sattuu Koskisen täydellinen muistikatkos. Viranomaisille ei tuottanut suuria vaikeuksia saada selville, että Torsti Ossian Koskinen oli heilutellut veistä Ryhäsen surmapaikan lähistöllä. Tutkinnanjohtaja Korkealehto oli varma, että nyt oltiin oikeilla jäljillä. Etsivä Väinö Haukka vaati lisätutkimuksia, mutta hänet siirrettiin toisiin tehtäviin. Haukka ilmoitti Korkealehdolle, että hän tulisi hakemaan poliisiksi Isojoelle. Tämä oli selvä kuitti tutkinnanjohtajalle, joka oli yrittänyt ratkaista Kyllikki Saaren murhaa. 

Olosuhteet olivat tutkinnan kannalta kaikkea muuta kuin suotuisat Torsti Koskiselle. Hänen muistikatkoksensa ajoittuu juuri samalle ajalle kuin Ryhäsen puukotus. Koskista pidättämään tullut poliisi huomasi Koskisen vaihtaneen päällystakkia murhan jälkeen. Alun perin Koskinen myös muisteli pitäneensä puukkoa hallussaan ja viskanneen puukon metsikköön murhailtana. Tämän selityksen Koskinen myöhemmin perui. Lisäksi epäilty oli alkanut pohtia sitä mahdollisuutta, että hän olisi surmannut Pirkko Ryhäsen erehdyksessä luultuaan tätä häntä uhkailleeksi lättähatuksi. Ryhäsen vaatetus ja olemus muistutti nuorta poikaa.

Tuomio

Tutkimuksissa päädyttiin lopputulokseen, jonka mukaan Koskinen olisi erehdyksessä puukottanut Ryhäsen kuoliaaksi luultuaan häntä yhdeksi lättähattunuorukaiseksi. Ryhäsen olemus ja pukeutuminen saattoi sekoittaa Koskisen ajatukset pimeässä ja humalatilassa. Tutkijoiden päätöstä tuki Koskisen omat ajatukset ja pohdinnat siitä, että hän olisi voinut surmata erehdyksessä Ryhäsen. Kuitenkaan mitään erityistä näissä Koskisen pohdinnoissa ei mainittu, joten on epäselvää missä ja millä tavalla syytetty oli tutkijoille moisia ajatuksia esittänyt. Torsti Ossian Koskinen tuomittiin 12,5 vuoden mittaiseen kuritushuonetuomioon Pirkko Ryhäsen taposta. Tämä siitä huolimatta, että Koskisen syyttömyyttä tuki moni asia. 

Koskinen yritti vuosia selvittää tapausta vankilasta käsin. Hän kirjoitti useita kirjeitä morsiamelleen Niemiselle, oikeusavustaja Virtaselle, tutkinnanjohtajalle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Koskinen palkkasi myös yksityisetsivän tutkimaan tapausta Vapauttava päätös tuli viimein vuonna 1970, kun Koskisen tuomio purettiin. Tuomion purkuun päädyttiin, kun varastomies Pekka Lappalainen tunnusti teon vankitoverilleen. Lappalainen väitti surmanneensa tinnerihumalassa Pirkko Ryhäsen. Syytteet Lappalaista vastaan hylättiin, kun ilmeni, että tunnustus oli tehty vankitoverien keskuudessa ja lisäksi Pekka Lappalainen ei muistuttanut murhapaikalla nähtyä miestä. Lappalainen kulki vapaana ollessaan usein paljain päin, kun tekijällä tiedettiin varmasti olleen päähine. Jälkikäteen on sanottu, että Lappalaiselle olisi luvattu rahaa, että hän tunnustaisi teon. Näin saataisiin Torsti Ossian Koskinen vapaaksi. 

(Torsti Ossian Koskinen vapautui vankilasta vuonna 1970)

Erehdys

Koskisen syylliseksi julistamiseen vaikutti eniten erehdysteoria, jonka mukaan Koskinen hyökkäsi erehdyksessä Ryhäsen kimppuun, koska luuli tätä pimeässä häntä ja Niemistä ahdistelleeksi lättähatuksi. Tätä syyttäjäpuolen vahvinta lyömäasetta vastaan löytyy vasta-argumentteja. Ryhäsen kirkaisun kuultuaan Koskinen olisi varmasti tajunnut iskeneensä väärään henkilöön ja ymmärtänyt, että kyseessä oli nuori tyttö. Koskisen puolustuksen mukaan murhapaikalla ei edes ollut pimeää vaan paikalla valaisi kirkas täysikuu. Lisäksi pitää muistaa, että Ryhästä oli puukotettu 20 kertaa. Murhaaja on ollut siis silkan raivon vallassa tekonsa tehtyään ja voi hyvällä syyllä pohtia olisiko Koskinen voinut olla niin raivon partaalla, ettei tyytynyt kuin muutamiin puukoniskuihin. Muutenkin on melko lailla kyseenalaista, että Koskinen olisi voinut surmata ketään mitään siitä muistamatta. 

Poliisin ja syyttäjän teoria erehdyksestä joutuu kriittiseen valoon jo siitäkin syystä, ettei mistään kostosta edes keskusteltu Koskisen ja Niemisen majapaikassa. Majapaikan isäntä Jokinen kuuli vain pariskunnan riitelyä, kun Koskinen ilmoitti hakevansa lisää viinaa. Kontio- niminen lättähattu oli lisäksi todistanut, että hän oli houkutellut Koskista tappeluun veitsi- episodin jälkeen eikä Koskinen ollut millään tavoin ollut kiinnostunut käymään Kontion kimppuun. Kontio oli käskenyt Koskisen "tulla ilman asetta tällä kertaa" ja asia oli jäänyt siihen. Miksi entinen katunuori Koskinen olisi edes yrittänyt käydä nuorten miesten kimppuun, kun tiesi jäävänsä auttamatta alakynteen? Lisäksi Koskisella "poltti jalkojen alla" ehdonalainen, joka olisi katkennut pienestäkin rötöstelystä. Kokenut linnakundi osasi kyllä pysyä pois hankaluuksista. 

Entä miten Koskinen oli käyttäytynyt, kun hän oli palannut viinanhakureissulta? Koskinen ei ollut millään tavalla hermostunut eikä hänen vaatteensa olleet veriset mikä olisi ollut lopputulos, mikäli hän olisi puukottanut Ryhästä toistakymmentä kertaa. Miehellä oli vain hiukkasen verta toisessa hihassaan, mikä oli varmaankin seurausta rähinästä lättähattujen kanssa. Koskinen oli Jokisen kämppään palattuaan pikemminkin väsynyt ja valitteli lähinnä sitä, että alkoholi ei sinä iltana enää maistunutkaan. Hermostuneisuus alkoi näkyä Jokisen mökissä vasta seuraavana päivänä, kun tieto Ryhäsen surmasta levisi Kumpulan yhteisöön. Koskisen morsian Ester Nieminen kierteli hermostuneena murhaa seuranneena päivänä pitkin Kumpulaa etsimässä sulhasensa veistä. Putkinotkosta se sitten löytyikin. 

Ajoitus on pimeyden mestarin käsialaa

Murhan lähin todistaja Pentti Pitkänen ei aluksi tunnistanut Koskista niin sanotuksi Eden- hattumieheksi, joka nähtiin rikospaikan tietämissä ja vaeltamassa edes takaisin Jyrängöntien metsikössä. Muutenkaan silminnäkijät kertoivat miehen lähinnä muistuttavan Torsti Ossian Koskista. Lisäksi tuntomerkit eivät sopineet "kultivoituneeseen mieheen", jonka Mäkelän pariskunta näki sillikellarin lähistöllä. Voidaan olettaa hyvällä syyllä olettaa, että Pitkänen oli muuttanut tunnustustaan tutkijoiden painostuksen alaisena. Puhumattakaan siitä, että jo Koskisen päähineestä annettiin ristiriitaisia lausuntoja. Pitää myös ottaa huomioon se seikka, että Koskinen tunsi murhapaikan lähiseudun hyvin. Miksi hän olisi jäänyt vaeltamaan metsikköön pidemmäksi aikaa, jos oletetaan että tämä vaeltaja oli juuri Koskinen? Metsästä löytyneet kengänjäljet eivät vastanneet muutenkaan Koskisen kengän kokoa, joten liikkuiko metsikössä joku muu henkilö?

Murhaaja oli puukottanut Ryhästä puukolla. Koskisella ei tiedetty olleen hallussaan koko iltana minkäänlaista puukkoa ja hän oli hyökännyt lättähattujen kimppuun leipäveitsellä. Ei kai Koskinen olisi hyökännyt Ryhäsen kimppuun puukolla, jos hänellä olisi ollut leipäveitsi hallussaan? Kun tiedetään, että surma-ase oli varmuudella puukko, niin tämä epäselvyys murha-aseesta asettaa Koskisen syyllisyyden outoon valoon. Ei kai Koskisella voinut olla kahta terä-asetta mukanaan? Murha-aseesta on muutenkin annettu epäselviä lausuntoja. Johannes Jokinen väitti oman Mora- puukkonsa vaihtaneen paikkaa keittiössään ja Koskinen väitti heittäneen puukon metsään. Mitään varmaa havaintoa näistä seikoista ei ole tehty. Mielenkiintoista on myös se seikka, että poliisi ei takavarikoinut Jokisen puukkoa verratakseen sitä Ryhäsen haavoihin. Vai oliko puukko hävitetty? 

Itseäni on alusta asti vaivannut tapahtumien ajoitus. Tiedetään varmasti, että Koskinen on ollut Putkinotkossa kello 21.30 ja viipyi siellä kohtuullinen kauan. Tämän todistivat Rantakortteli 1:n asukkaat Terno ja Inberg Hagert. Koskinen oli heidän mukaansa viettänyt puolisen tuntia heidän luonaan ja palannut sitten Jokisen kämpälle. Lisäksi hän ei ole ollut yksin liikenteessä vaan mukana on ollut peltiseppä Orädd. Todistajien havaitsema Eden- hattuinen mies oli nähty juuri samaan aikaan harhailemassa Jyrängöntien metsikössä. Kuinka hän olisi ehtinyt viinanhakureissulle ja harhailla sen jälkeen metsikössä, jos hän on vielä kaiken lisäksi syyllistynyt Ryhäsen murhaan? Mäkelän pariskunta törmäsi sillikellarin luona tuntemattomaan mieheen juuri samoihin aikoihin, kun Koskinen vietti aikaansa Putkinotkossa Hagertien kanssa. Tämä henkilö ei ollut pariskunnan mukaan Koskinen. Kuinka Torsti Ossian Koskinen oli yksinkertaisesti voinut tehdä tämän kaiken? Pitää ottaa huomioon vielä sekin seikka, että kaikkeen tähän kulkemiseen on kulunut huomattavasti aikaa. 

Ajoitus on juuri se tutkinnallinen ongelma, johon syyttäjän kertomus kaatuu. Alkuperäisen tutkinnan mukaan kähinä Koskisen ja lättähattujen välillä olisi tapahtunut kello 20.50-20.55. Välikohtaus on saattanut tapahtua paljon myöhemminkin. Tästä todistaa Raija Vatkan lausunto, jonka mukaan hän näki Koskisen ja lättähattujen välikohtauksen kotinsa ikkunasta juuri, kun Perry Mason- niminen ohjelma oli päättymässä. Kyseinen ohjelma päättyi kello 21.10 tai 21.15 eli juuri Ryhäsen surman aikoihin. Ryhäsen surman oli useampi todistaja nähnyt ja kuullut. Todistajat Yrjö Dahlström ja Helmi Laine kuulivat naisen huudon juuri kello 21.10 ja lisäksi on olemassa Pitkäsen ja Suomisen näköhavainto Jyrängöntieltä. Tämän johdosta voidaan tehdä vahva päätelmä siitä, ettei Koskinen ole ollut lähelläkään surmapaikkaa. Kun otetaan huomioon vielä aika, jolloin Koskinen on poistunut Jokisen mökistä viinanhakureissulle, niin voidaan aivan hyvin päätellä, ettei Koskinen ole voinut ehtiä kyseisessä aikakaaviossa Ryhäsen surmapaikalle. Tässä täytyy vielä ottaa huomioon metsässä harhailu (edelleen jos väitetään että Koskinen on tämä harhailija) ja kävelymatka Putkinotkoon. 

Kun ottaa huomioon kaikki edellä mainitut seikat ja muistaa, että näin vakavassa rikoksessa näyttö ja todistajalausunnot tulisi olla ristiriidattomia, niin tulee vääjäämättä mieleen että näitä ristiriitaisuuksia on yksinkertaisesti liikaa. Ainoana raskauttavana asiana Koskisen syyllisyyden kannalta on se, että hän ei muista mitään kyseiseltä ajankohdalta. Mutta jo pelkästään se, että syyllisehdokas ei ole todennäköisesti ollut edes paikalla murhan sattuessa, asettaa syyllisyyskysymyksen kyseenalaiseksi. Luulen että Koskisen puolustus on oikeudessa ajatellut vilpittömästi, että Koskinen tulisi saamaan vapauttavan tuomion. Henkilökohtaisesti minusta on hämmästyttävää, että henkirikoksesta voidaan tuomita henkilö jonka läsnäoloa murhapaikalla ei ole voitu kiistattomasti todistaa. Mutta tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Kuka sitten on Pirkko Ryhäsen surmaaja, jos se ei ole Torsti Koskinen tai Pekka Lappalainen? Kuka oli tämä tuntematon mies sillikellarilla? Jälkikäteen on kerrottu Nikkilän mielisairaalan hoidokista, joka olisi asunut lähiseudulla ja syyllistynyt henkirikokseen. Kyseinen henkilö oli puukottanut poliisia yksityisasunnossa Lapinlahdenkadulla ja Ryhäsen surman aikoihin hän oli karannut hoitolaitoksesta ja oli näin ollen etsintäkuulutettuna. Pirkko Ryhäsen käytännössä motiiviton surma viittaa kyllä vahvasti henkilöön, joka kärsi vakavista mielenterveydellisistä ongelmista. Olisiko hän voinut tehdä teon täydessä psykoosissa?

Ja nähtiinkö hänet liikkumassa kohtalokkaana iltana Jyrängöntien ja Limingantien lähistöllä? 

Sen tietää vain yksi...

Ikuisesti tuomittu

Vankilasta vapautumisen jälkeen Koskisen elämä ei ollut helppoa. Korvausrahat kuluivat nopeasti ja tappajan leiman saanut mies päätyi kanssaihmisten silmätikuksi. Torsti Ossian Koskinen kuoli vuonna 1985. Hän oli saanut tätä ennen elämänsä takaisin raiteilleen. Koskisen kuoleman jälkeen Pirkko Ryhäsen surman tutkimukset lopetettiin. Pirkon omaiset eivät koskaan saaneet oikeutta. 

Tässä tämänkertainen juttu. Tätä on tehty kauan. Kiitos jos jaksoit lukea. Palataan asiaan vuonna 2025. Hyvää joulua kaikille ja pitäkää huolta itsestänne!

(Rikospaikka nykypäivänä. Alueella sijaitsee Helsingin yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan kampus.)

Luettavaa

Risto Juhani: Syytön vai syyllinen?

Hannes Markkula: Suomalainen murha

Helsingin murhahistoria

Netistä

minfon keskustelupalsta:

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=256&start=195

Katseltavaa

Ei vanhene koskaan: Erehdys

https://youtu.be/tUgpAcvypRo?si=IlsCa6RYo024E48z

Maunu Kurkvaaran ohjaus: Kujanjuoksu

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_116784

 

Helter Skelter ja hippikauden verinen päätös. Osa IV: Kuolemanlaakso.

Kulttijohtaja Charles Manson menehtyi syövän aiheuttamiin sydänoireisiin Bakersfieldien sairaalassa 9.11.2017. Ennen kuolemaansa Mansonin oli tarkoitus mennä naimisiin morsiamensa Starin kanssa. Hääseremonia kuitenkin peruttiin, kun Mansonille selvisi, että tuleva vaimo aikoisi käyttää aviomiehensä mainetta hyväkseen ja tehdä Mansonin ruumiista pyhiinvaelluskohteen. Charles Manson kävi kaikkiaan 12 kertaa ehdonalaiskuulusteluissa, muttei saanut kertaakaan myöntävää päätöstä ehdonalaisesta. Vuonna 1997 Manson kieltäytyi osallistumasta ehdonalaiskuulusteluihin. Manson sai viimeisen kerran kielteisen päätöksen ehdonalaiskuulusteluista vuonna 2012. 

(Charles Manson 12.11.1934-19.11.2017.)

Lyhyesti

Leslie van Houten

Leslie Van Houten oli 19-vuotias, kun hän osallistui La Bianca- surmiin elokuussa 1969 Cielo Driven murhien jälkeen. Oikeudenkäynnissä muiden Mansonin tyttöjen kanssa virnuileva ja lauleskeleva Van Houten tuomittiin lopulta kuolemaan, mutta tuomio muutettiin lopulta elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Van Houten vapautettiin toukokuussa 2023 ehdonalaiseen 73- vuotiaana. Hän on ainoa Mansonin perheen "päätekijöistä", joka on tähän mennessä vapautettu. 

Terry Melcher

Näyttelijä Doris Dayn poika Terry Melcher työskenteli musiikkituottajana Kaliforniassa 1960-luvulla. Hän oli lähellä hankkia Charles Mansonille levytyssopimuksen, mutta projekti kariutui, kun Mansonin musiikilliset taidot eivät riittäneet Melcherille. Manson kantoi tästä kaunaa tuottajalleen ja tämän on väitetty olleen yksi sytyke murhiin. 

Salaliitto

Cielo Driven alkuperäinen omistaja Rudi Altobelli oli katkera. Vuonna 2011 manageri ja tuottaja Altobelli asui Cielo Drivellä Tate- surmien jälkeen ja piti tuota aikaa elämänsä parhaina vuosina. Altobellin mukaan Roman Polanski kohteli huonosti puolisoaan Sharon Tatea. Ei yksin riittänyt, että Polanski petti puolisoaan jatkuvasti, mutta tämän lisäksi Tate joutui henkisen ja fyysisen nöyryytyksen kohteeksi. Polanski kommentoi useasti Taten ulkonäköä ja sulki vaimonsa ulos keskusteluista puhumalla pelkästään puolan kieltä puolalaisten kavereidensa kanssa. Sharon Tate oli myös saanut selville, että hänen aviopuolisollaan oli suhde Taten hyvän ystävän kanssa. Tate oli löytänyt Cielo Driven asunnosta videonauhan, jossa Polanski harrasti seksiä hänen kaverinsa kanssa avioparin yhteisessä sängyssä. Tämän lisäksi Polanski oli painostanut Taten nöyryyttävään seksuaaliseen tekoon kahden miehen kanssa. Nöyryytys oli myös videoitu. Eniten Altobelli oli kuitenkin katkeroitunut Sebringin ja Frykowskin seurasta, jossa Sharon Tate joutui viettämään raskausaikaansa Polanskin poissaollessa. Kaksikko oli jatkuvasti huumeiden vaikutuksen alaisena ja Altobellin mielestä nämä huumediilerit olivat kaikkea muuta kuin hyvää seuraa raskaana olevalle nuorelle naiselle. Cielo Drivellä järjestettiin bileitä, joissa pyöri epämääräistä porukkaa. Väitetään että näissä orgioissa paikalla olisi ollut Mansonin perheen jäseniä ja Prosessi- kirkon jäseniä. 

Charles Manson oli myös käynyt Cielo Drivellä tiedustelemassa musiikkituottaja Terry Melcherin olinpaikkaa, koska Melcher oli asunut talossa aikaisemmin. Lisäksi talon pihalla oli nähty entuudestaan "tuntematon hippi", joka oli poistunut paikalta kenellekään mitään puhumatta. Voidaan olettaa että Melcherin etsiminen olisi ollut painostusta musiikkituottajaa kohtaan. Melcher ei ollut saanut räätälöityä Mansonille levytyssopimusta ja Manson oli tästä Terry Melcherille raivoissaan. Lisäksi Cielo Driven joukkosurma on väitetty kostoksi ja varoitukseksi Mansonin pettäneille. Mutta Mansonhan olisi voinut etsiä helposti myös Melcherin käsiinsä ja käskeä lastensa tunkeutumaan hänen kotitaloonsa. Kummallisinta koko tapauksesta tekee sen, että Terry Melcher yritti ennen Tate-Labianca- surmia etsiä Mansonia käsiinsä muun muassa vierailemalla tämän tukikohdassa Span Ranchilla. Outoa käytöstä henkilöltä, joka virallisesti pyrki välttelemään Mansonia ja hänen lapsiaan. 

Rudi Altobellin mukaan Sharon Taten ei olisi pitänyt olla paikalla Cielo Drivella murhien aikaan. Tarkoitus olisi ollut surmata muut paikalla olijat, mutta murhaajat eivät tienneet Taten olleen paikalla. Manson oli käskenyt adjudanttiaan Tex Watsonia surmaamaan talossa olevat henkilöt julmimmalla mahdollisella tavalla. Huomattavaa on, ettei Watsonilla ollut hajuakaan kuin tällainen teko voitaisiin toteuttaa. Watson ja kukaan mukaan Cielo Drivelle tunkeutuneista Mansonin lapsista ei ollut varsinaisesti surmannut ketään aikaisemmin. Todistuksen mukaan murhaa edeltävinä viikkoina Hollywoodin luottokampaajana työskennellyt Jay Siebring oli saanut tappouhkauksia huumekauppaa koskien. Siebringin epäiltiin käyttäneen kampaamotoimintaansa peitelläkseen kokaiinikauppaansa. Näyttelijä ja käsikirjoittaja Wojhtec Frykowski oli puolestaan kieltäytynyt maksamasta 11 000 dollarin amfetamiinivelat. Frykowski oli ensimmäisten joukossa tuomassa MDA- huumetta Los Angelesiin. Siebring ja Frykowski olivat olleet myös ilmeisesti mukana Cielo Driven piiskausleikissä, jossa erästä diileriä alistettiin pahemman kerran. Muutamia päiviä Cielo Driven murhien jälkeen Jay Siebringin oppipoika oli saanut puhelun, jossa tuntematon henkilö oli ilmoittanut, että hänet jätettäisiin rauhaan eikä hänelle kävisi kuin mentorilleen Siebringille.  

(Mansonin perhe, The Family)

Helter Skelter

Tate- surmien jälkeen Mansonin perheen jäsenet Tex Watson, Patricia Krenwinkel ja Leslie Van Houten tunkeutuivat kauppiasparinkunta La Biancan kotiin ja surmasivat usealla veitseniskulla Leno ja Rosemarie La Biancan. Susan Atkins ja Charles Manson olivat tätä ennen sitoneet pariskunnan kädet köydellä selän taakse. Perheen nuori jäsen Linda Kasabian oli ollut mukana lähinnä katsojan roolissa samoin kuin edellisenä iltana Cielo Drivelläkin. Susan Atkins oli ilmoittanut ennen veritekoja perheen tukikohdasta Span Ranchilta poistuttaessa heidän lähtevän "surmaamaan sikoja". Charles Manson oli elokuussa 1969 pahoissa ongelmissa. Rahat olivat lopussa ja hänen seuraajilleen saarnaamansa rotusota Helter Skelter ei ottanut tuulta alleen. Mansonin kovasti haaveilema levytyssopimus oli jäänyt haaveeksi ja unelma rock- tähteydestä oli haihtunut savuna ilmaan. Manson oli katkera ja hän pelkäsi kilpailevan lahkon kaappaavan hänen seuraajansa omaan klaaniinsa. Jotain piti keksiä. Heinä- elokuussa 1969 Manson ilmestyi Span Ranchille mukanaan iso kasa amfetamiinia ja psykedeelejä. Jos rotusota mustia vastaan ei muuten käynnistynyt, niin sitten piti hyökätä "valkoisten sikojen" kimppuun. Tämä Mansonin mukaan eristäytynyt valkoinen keskiluokka oli saatava käsittämään, etteivät he olleet turvassa lähestyvää maailmanloppua silmällä pitäen. 

Oliko Helter Skelter vain peiteoperaatio, jonka tarkoituksena oli laittaa veriteot sekoilevien hippien ja mustien vapaustaistelijoiden niskoille? Sekä Taten että La Biancan surmiin väitetään liittyneen tuhansien dollarien velat. La Biancan parskunta oli ilmeisesti tienannut satojatuhansia kyseenalaisilla keinoilla. Manson ei itsekään välttämättä uskonut utopiaan Helter Skelteristä ja maailmanlopusta. Mansonin jutun syyttäjä Vincent Bugliosin oli saatava tuomio Mansonille, vaikkei hän varsinaisesti ollut osallistunut veritekoihin. Bugliosi nosti tikunnokkaan Mansonin idelogian tulevasta maailmanlopusta ja helterskelteristä, koska se oli ainoa keskeinen motiivi ja keino saada syytetyt telkien taakse tai lopulta jopa kaasukammioon. Jos tutkinta ja syyttäjäosapuoli olisivat nostaneet esiin mahdollisen kytköksen huumekauppaan, olisi "juttu" hajonnut. Tämän takia Mansonin perheen suorittamat murhat on vuosikymmenien ajan yhdistetty vaaralliseen hippi-ideologiaan. Todellinen taustatekijä on todennäköisesti olleet huumeet, mutta tätä tuskin koskaan saamme tietää. Esille on tullut kuitenkin vain aihetodisteita. Mutta loppujen lopuksi todellisella motiivilla ei ole merkitystä, koska Mansonin perheet uhrit ovat joka tapauksessa kuolleet. Mikään piilomotiivi ei heitä tuo takaisin.

Toivottavasti tämä tarina toimii myös varoituksena huumeidenkäyttäjille. Mansonin seuraajat olivat teot tehdessään täynnä amfetamiinia ja LSD:tä. 

We're The Nobodies: Columbinen koulusurmat 20.4.1999

SISÄLTÖVAROITUS! TÄMÄ KIRJOITUS SISÄLTÄÄ KUVAUKSIA RAA'ASTA VÄKIVALLASTA!

Tämä episodi käsittelee Columbine High Schoolin koulusurmia huhtikuussa 1999. Lukion opiskelijat Eric Harris ja Dylan Klebold surmasivat 20.4.1999 yksissä tuumin 12 koulun oppilasta, yhden opettajan ja sen jälkeen itsensä. Lisäksi useita henkilöitä haavoittui ammuskelun ja muun vahingonteon seurauksena. Harris ja Klebold yrittivät myös räjäyttää oppilaitoksen omatekoisilla pommeilla. Columbinen verilöyly oli aikansa verisin koulusurma. Verisen siitä tekee vielä tänäkin päivänä sen, että ampujia oli kaksi. Omasta puolestani voin sanoa, että Columbinen verilöyly taustoineen kaikkineen on ahdistava ja surullinen tragedia, jossa ei ole voittajia.

(Eric Harris ja Dylan Klebold surmasivat 13 ihmistä Columbinen High Schoolissa ennen kuin surmasivat itsensä oppilaitoksen kirjastossa 20.4.1999.)


...OMISTETTU COLUMBINEN JOUKKOSURMASSA 20.4.1999 MENEHTYNEILLE JA HEIDÄN OMAISILLEEN...

Columbinen joukkomurha

Columbinen lukion opiskelijat Eric Harris ja Dylan Klebold olivat olleet ikätoveriansa lailla mukana koulun päättäjäistansseissa koulusurmaa edeltävänä viikonloppuna. Sairaalloisen ujona pidetty Dylan oli tanssiaisissa mukana seuralaisensa Robyn Anderssonin kanssa eikä myöskään Ericin tarvinnut viettää iltaansa yksin. Hän oli sopinut deitin erään Susanin kanssa. Eric tunnettiin hurmurina ja naistenmiehenä. Susanin vanhemmat ehtivät tavata Ericin ohimennen ja pitivät tätä mukavana nuorena miehenä. Tätä taustaa vasten mikään ei siis viitannut siihen, että Eric Harris ja Dylan Klebold tulisivat jäämään historiaan pahamaineisina koulusurmaajina. Tuo mainittu tiistai 20.4.1999 oli kansallissosialistisen Saksan Johtajan Adolf Hitlerin syntymäpäivä ja Eric Harris diggaili avoimesti Hitleriä ja natseja. Hän oli kirjoittanut kansallissosialisteista myös kouluesseen. Eric Harrisilla oli päällään tuona kohtalokkaana päivänä t-paita, jossa luki "natural selection" eli luonnollinen valinta. Harris oli useissa lähteissä ilmoittanut halveksivansa heikompiaan ja julisti myös olevansa rasisti. Dylan Kleboltin paidassa luki punaisin kirjaimin "wrath", viha. Kleboldin tiedettiin vihaavan sääntöjä ja erityisesti opettajia, jotka olivat Kleboldin mielestä jatkuvasti kertomassa mitä sai ja mitä ei saanut tehdä. 

Harris ja Klebold olivat suunnitelleet joukkosurmaa jo pitkään ja olivat mm. laatineet listan kellonajoista, jolloin koulun ruokalassa olisi eniten ihmisiä. Pojat veivät ruokalaan propaanipommin ja ajastivat sen räjähtämään sopivalla hetkellä. Ihmisten rynnätessä pois Harris ja Klebold ampuisivat paniikissa juoksevia ihmisiä koulun ulko-ovelle. Toteutuessaan tämä olisi aiheuttanut jopa satojen ihmisten kuoleman ja vammautumisen. Pojilla oli mukanaan myös itsetehtyjä pommeja, polttopulloja sekä melkoinen asearsenaali puoliautomaattiaseineen ja haulikoineen. Poliisin haltuun jäi koulusurman jälkeen Harrisin ja Kleboldin tekemiä videoita, joissa he harjoittelivat ampumista haulikolla ja muilla käsiaseilla. Näillä videoilla (Basement Tapes) he myös ilmoittivat järjestävänsä massiivisen verilöylyn, joka jäisi historiaan. Näin tuli myös tapahtumaan. Columbinesta tuli synonyymi modernin ajan kouluampumisille. Suomalainen koulusurmaaja Pekka Eric Auvinen oli kertonut saaneensa innoituksensa Columbinen verilöylystä. Auvinen surmasi Jokelan koulukeskuksessa 7.11.2007 koulun rehtorin, terveydenhoitajan, kuusi lukiolaista ja sen jälkeen itsensä. Manifestissaan Auvinen ilmoitti vihaavansa ihmiskuntaa aivan kuten Eric Harris ja Dylan Klebold.

Eric Harris ja Dylan Klebold jättivät aamun tunnit väliin ja saapuivat koululle vähän ennen lounastuntia odottamaan pommien laukeamista. Sytyttimet eivät kuitenkaan toimineet ja pojat päättivät aloittaa joukkomurhan ampumalla. Koulun parkkipaikalla he kuitenkin törmäsivät Brooks Browniin, joka oli molempien poikien hyvä ystävä. Brown ihmetteli ääneen miksi Harris ja Klebold eivät olleet tulleet päivän ensimmäisille tunneille, koska heidän tapoihinsa ei missään nimessä kuulunut lintsata oppitunneilta. Harris ja Klebold olivat pukeutuneet mustiin trenssitakkeihin. Harris sanoi Brownille: "Minä pidän sinusta nyt. Mene kotiin!" Brown lähti kohti kotia epävarmana, mutta oli jo aikaisemmin päättänyt jättää seuraavan oppitunnin välistä ja poistui paikalta. Kuultuaan ensimmäiset laukaukset Brown ryntäsi kuitenkin soittamaan poliisille. 

Rachel Scott (17) ja Ricardo Castaldo olivat syömässä koulun pihalla, kun Harris ja Klebold saapuivat paikalle ja viskasivat nurmelle kotitekoisen putkipommin. Paikalla olevat opiskelijat luulivat pommia jonkinlaiseksi vanhempien opiskelijoiden pilaksi eivätkä kiinnittäneet asiaan sen kummemmin huomiota. Rachel Scott oli Columbinen verilöylyn ensimmäinen uhri. Eric Harris nosti maassa makaavaa ja haavoittunutta Rachel Scottia hiuksista ja kysyi uskoiko tämä Jumalaan. Saatuaan myöntävän vastauksen Harris ampui kuolettavan laukauksen Rachelin päähän. Ricardo Castaldo selvisi vammoistaan, vaikka häntä ammuttiin kahdeksan kertaa. Koulun ovella Harrisia ja Kleboldia vastaan kävelivät Daniel Rohrbourgh, Sean Graves ja Lance Kirkin. Daniel Rohrbourgh kuoli pihamaalle pullo Dr. Pepperiä kädessään. Häntä ammuttiin rintaan, vatsaan ja jalkoihin. Graves ja Kirkin jäivät haavoittuneina makaamaan koulun ovelle ja Graves selvisi esittämällä kuollutta. Dylan Klebold käveli kouluun sisään ja hänen kuultiin sanoneen: "Sori jätkät!"

Koulun opettaja ja jalkapallovalmentaja Dave Sanders kuuli laukaukset ja lähti varoittamaan koulun oppilaita vaaratilanteesta. Hän ehti pelastaa omilla toimillaan lukuisten nuorten hengen ennen kuin juoksi suoraan päin Harrisia ja Kleboldia. Dave Sandersia ammuttiin selkään ja niskaan hänen yrittäessään paeta teloittajiltaan. Hänen työtoverinsa ja lukion opiskelijat raahasivat Sandersin tiedeluokkaan, jossa hän kuoli elvytyksestä huolimatta. Sanders ei saanut tarvittavaa ensiapua, vaikka oppilaat olivat ripustaneet luokan ikkunaan kyltin "TÄÄLLÄ VUOTAA YKSI HAAVOITTUNUT KUIVIIN! Ylipäänsä viranomaiset ja pelastushenkilöstö toimivat aivan liian hitaasti ja haavoittuneet saivat odottaa tuntikausia ennen kuin saivat apua. Poliisi ja muut viranomaiset tyytyivät vain saartamaan oppilaitoksen, koska pelkäsivät että rakennukseen tunkeutuminen olisi pahentanut tilannetta entisestään. Koulun opettaja ja kirjastonhoitaja Patti Nielsen soitti tässä vaiheessa hätänumeroon ja käski nuoria piiloutumaan kirjaston pöytien alle. He tiesivät Harrisin ja Kleboldin olevan tulossa. Aluksi Nielsen luuli poikien pilailevan ja tekevän videota elokuvakurssia varten. Harris ja Klebold nimittäin kuuluivat lukion videokerhoon.

(Eric Harris ja Dylan Klebold päällään trenssitakit, jotka heillä oli yllään myös surmapäivänä.)

Verilöyly kirjastossa

Eric Harris ja Dylan Klebold ryntäsivät sisään koulun kirjastoon, jossa Eric Harris ampui tietokonepöydän alle piiloutuneen Kyle Velasquezin. Velasquez kärsi vauva-aikaan saadusta kehitysvammasta eikä aluksi ymmärtänyt mitä hänen ympärillään tapahtui. Hätääntynyt Velasquez ammuttiin niskaan ja selkään kohdistetulla laukauksella. Steven Curnowista tuli Columbinen nuorin uhri, kun Harris surmasi hänet niskaan tähdätyllä haulikonlaukauksella. Neljätoistavuotias Curnow halusi tulla isona laivaston lentäjäksi. Cassie Bernall oli piiloutunut kaverinsa kanssa kirjaston pöydän alle, kun Harris läimäytti pöydän kantta kahteen otteeseen, huusi "Peek -a- boo!" ja ampui Cassien ohimoon kohdistetulla laukauksella. Todistajat ovat kertoneet, että Harris ja Klebold pitivät yllä kammottavaa teatteria kysellen oppilailta halusivatko nämä kuolla ja uskoivatko he Jumalaan. Lisäksi pojat pyysivät kaikkia valkoisen lippalakin omistavat henkilöt ylös, jotta voisivat ampua heidät. Valkoinen lätsä oli Columbinen lukion urheilijoiden tunnusmerkki ja Eric Harris ja Dylan Klebold kertoivat inhoavansa urheilijoita. Tämä on sikäli omituista sillä molemmat ampujat olivat kertoman mukaan innokkaita urheilijoita koulussa. Kaikista pahin veriteatteri oli alkanut. Sitä säestivät laukausten lisäksi Harrisin ja Kleboldin toistuvat huudot "tämä on mahtavaa!" ja "kuka haluaa kuolla seuraavaksi!?" Kirjastossa oleville tämä oli pelkkää piinaa ja vajaan varttitunnin kestäneen verilöylyn on täytynyt kulua tuskallisen hitaasti.

Mustaihoinen Isaiah Shoels oli piiloutunut pöydän alle Matt Kechterin ja Rachal Scottin veljen Craig Scottin kanssa, kun Dylan Klebold huomasi Shoelsin ja alkoi solvata häntä rasistisesti. Klebold ja Harris yrittivät kiskoa Shoelsia esiin pöydän alta ja kun tämä epäonnistui, ampui Harris Isaiah Shoelsia rintaan tappaen hänet välittömästi. Tämän jälkeen he ampuivat Matt Kechteriä rintaan ja kuollutta teeskennellyt Craig Scott jäi henkiin. Bree Pasquale oli piilossa pöytien takana, kun Eric Harris kysyi häneltä halusiko tämä kuolla. Pasqualen pyytäessä armoa Harrisilta tämä oli todennut, että kaikki kuolisivat joka tapauksessa. Eric Harrisin naama oli veressä, koska haulikko oli osunut tämän kasvoihin rekyylin voimasta siinä vaiheessa, kun Harris tappoi Bernallin. Harris ei ollut välittänyt saamastaan vammasta pätkääkään. Jostain syystä Harris ei kuitenkaan tappanut Bree Pasqualea ja poistui paikalta. Samoin kävi myös John Savagelle, jonka Harris ja Klebold tunsivat entuudestaan. Savage oli piilossa ja ampujat käskivät hänen kertoa nimensä. Savage kysyi ampujilta mitä nämä olivat tekemässä, johon molemmat vastasivat olankohautuksella ja kylmäkiskoisella toteamuksella: "Me vain tapamme ihmisiä!" 

Ennen John Savagen kanssa käytyä keskustelua Harris ja Klebold tappoivat Lauren Townsendin ja Kelly Flemingin. Dylan Klebold oli ampunut Towsendia useita kertoja päähän, rintakehään ja alaruumiiseen. Townsend oli ennen kuolemaansa lohduttanut saman pöydän alla piileskelevää kaveriaan Val Schnurria, että kaikki tulisi vielä kääntymään parhain päin. Kelly Fleming sai surmansa sekä Harrisin että Kleboldin ampumiin laukauksiin. Lounastauolla ollut John Tomlin oli piiloutunut Nicole Nowlenin kanssa kirjaston pöydän alle, kun Harris tappoi Tomlinin umpimähkään ammutulla laukauksella pöydän alle. Tomlin kuoli välittömästi päähän kohdistuneeseen laukaukseen.

Daniel Mauser oli tullut nuoresta iästään huolimatta tunnetuksi aserajoituksia puolustavana koululaisena. Viisitoistavuotias Mauser oli kympin oppilas, joka oli kiinnostunut Tähtien sodasta ja tietokonepeleistä. Hän ei teini-ikäisyydestään huolimatta katsonut mitenkään noloksi halata vanhempiaan päivittäin. Danielilla oli hyvät välit siskoonsa Christineen ja hänen lempiruokaansa oli pizza. Eric Harris kiskoi Mauserin ylös pöydän alta tämän vastustelusta huolimatta. Harris haukkui silmälasipäistä Daniel Mauseria nelisilmäksi ennen kuin ampui tätä kasvoihin. Tämän jälkeen Harris ampui Jennifer Doylea, Austin Eubanksia ja Corey Depooteria, joista DePooter kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin. Austin Eubanks kuoli 20 vuotta myöhemmin heroiinin yliannokseen 2.5.2019. Eubanks oli jäänyt koukkuun kipulääkkeisiin ja erityisesti opiaattipitoisiin lääkkeisiin, joita hänelle annettiin ampumavammoista tulleisiin kipuihin.

Kuvat itsemurhan tehneistä Harrisista ja Kleboldista löydät halutessasi täältä, mutta katsot ne omalla vastuullasi. Ei herkkähermoisille! KUVAT HARRISISTA JA KLEBOLDISTA KUOLLEINA KOULUN KIRJASTOSSA

Itsemurha

Eric Harris ja Dylan Klebold poistuivat kirjastosta tämän jälkeen ruokalaan saadakseen pommin laukeamaan. Haavoittuneet opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet alkoivat paeta kohti hätäuloskäyntiä. Craig Scott raahasi ulos rakennuksesta haavoittuneen Kacey Ruegseggerin, joka olisi luultavasti kuollut kirjastoon ilman Scottin apua. Opettaja Patti Nielsen pääsi henkilökunnan taukotilaan, jossa piiloutui pöydän alle. Yrittäen turhaan räjäyttää koulun ruokalaa Harris ja Klebold palasivat kirjastoon, josta he löysivät tajuttoman Patrick Irelandin ja haavoittuneen Lisa Kreutzin. Ampujat eivät kuitenkaan kiinnittäneet haavoittuneisiin mitään huomiota ja alkoivat ammuskella kirjaston ikkunasta kohti poliisia. Poliisi vastasi tuleen ja viimeiset laukaukset ammuttiin Columbinen lukiossa puolen päivän aikoihin. Patti Nielsen kuuli piilopaikkaansa huudon: "1-2-3!" ennen valtavaa pamausta kellon ollessa 12.08. Eric Harris ja Dylan Klebold olivat surmanneet itsensä koulun kirjastossa. He olivat ilmeisesti todenneet tilanteen omalta kannaltaan toivottomaksi, kun propaanipommi ei ollutkaan räjähtänyt heidän toiveidensa mukaisesti. Klebold oli yrittänyt sytyttää pommia heittämällä sen päälle polttopullon, mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta kuin koulun sprinklerien aktivoituminen. Alle kaksikymmentävuotiaat Eric Harris ja Dylan Klebold olivat vajaassa tunnissa saaneet aikaan kammottavan verilöylyn, joka tulisi aiheuttamaan suurta surua, vihaa ja hämmennystä ympäri maailmaa. Columbinen verilöylystä tekee erityisen kammottavan se seikka, että ampujia oli kaksi. Mitään järjellistä motiivia Harrisin ja Kleboldin teoille ei ole  muutenkaan tähän päivään mennessä löytynyt. 

(Mikä sai Eric Harrisin ja Dylan Kleboldin suunnittelemaan ja toteuttamaan Columbinen verilöylyn 20.4.1999?)

Koulusurma tulisi jättämään jälkensä muuhun maailmaan ja ennen kaikkea Columbinen yhteisöön. Kyseessä oli pieni paikkakunta, joka sijaitsi armeijan tukikohdan lähettyvillä. Eric Harrisin isä oli ollut ilmavoimien pilotti. Columbine High School sijaitsi muutenkin rauhallisella alueella, joka ei suinkaan ollut tunnettu aseväkivallasta. Dokumentaristi Michael Moore kyseenalaisti Yhdysvaltain aselait dokumentissaan Bowling For Columbine. Mooren mielestä oli kaksinaismoralistista syyttää koulusurmien syyksi metallimusiikkia, elokuvateollisuutta ja videopelejä, kun samaan aikaan kuka tahansa täysi-ikäinen amerikkalainen voi ostaa lähimmästä kaupasta aseen tarvittaessa väärällä nimellä. Lisäksi Michael Moore ihmetteli sarkastisesti miksei kukaan pannut koulusurmien syyksi keilaamista, koska sekä Harris ja Klebold tykkäsivät keilaamisesta ja kävivät verilöylyä ennen keilaradalla. Koulusurmista syytettiin myös shokkirokkari Marilyn Mansonia, vaikka kumpikaan ampujista ei erityisemmin tykännyt Mansonin musiikista. Marilyn Mansonin mukaan amerikkalaiset olivat aina valmiita syyttämään veriteoista eri tavalla ajattelevia ja eri tavalla pukeutuneita ihmisiä kuin olemattomia aserajoituksia. Mansonin mielestä kaikki verilöylyt ja kammottavuudet laitettiin aina poikkeavien henkilöiden syyksi. Columbinen verilöyly innoitti Mansonin tekemään surmaajista kappaleen We're The Nobodies. Kappaleen kertosäe kuuluu näin:

"We're the nobodies, wanna be somebodies

We're dead, they'll know just who we are
We're the nobodies, wanna be somebodies
We're dead, they'll know just who we are!"

Poikien ajatukset voi ihan hyvin tiivistää edellä mainittuihin riveihin.

Kun rokkari Mansonilta kysyttiin mitä hän olisi halunnut sanoa Eric Harrisille ja Dylan Kleboldille, vastasi Manson:

"Ei minulla olisi ollut heille mitään sanottavaa. Olisin kuunnellut heitä. Ilmeisesti kukaan ei sitä ennen tehnyt."

Columbinen haamut

Columbinen koulusurma on jättänyt jälkeensä valtavan surun ja ihmetyksen. Kaikista eniten arvostelua on herättänyt poliisin toiminta. Columbinen verilöylyn jälkeen poliisin ohjeistusta on muutettu ja ensimmäisenä toimenpiteenä viranomaisten on varmistettava koulun oppilaiden ja henkilöiden turvallisuus. Columbinessa poliisi erikoisjoukko SWAT oli tyytynyt vain odottamaan koulurakennuksen ulkopuolella, kun se olisi voinut tehdä rynnäkön rakennukseen ja lopettaa verilöyly alkuunsa. Lisäksi poliisi alkoi etsiä ampujia rakennuksesta pakenevien nuorten seasta, koska poliisit eivät tienneet kuka tai ketkä koulun sisällä ampuivat. SWAT- osastolla ei ollut edes kunnollista Columbinen koulun pohjapiirrosta hallussaan. Poliisi oli kuitenkin saanut tiedon ampumisesta hyvissä ajoin kun sekä Brooks Brown ja Patti Nielsen soittivat hätänumeroon. Lisäksi haavoittuneet joutuivat odottamaan tuntikausia paikallaan ennen kuin ensihoitohenkilöstö saapui heitä auttamaan. Koulurakennus piti tarkistaa pommien ja ansojen varalta ennen kuin täyttä evakuointia saattoi aloittaa. Harris ja Klebold olivat virittäneet pommin myös kauemmas Columbine High Schoolista vaikeuttaakseen viranomaisten toimintaa. 

(Koulun oppilaat pakenevat Columbinen koulurakennuksesta. Poliisi käski heidän nostamaan kätensä ylös, koska epäilivät että ampujat olisivat voineet piiloutua muiden oppilaiden joukkoon. Poliisin toimia koulusurman aikoihin on jälkikäteen syystäkin arvosteltu.

Syytä poikien veritekoon ei ole tähän päivään mennessä saatu. Toimittaja Dave Cullen kyseenalaista väitteen, jonka mukaan Harris ja Klebold olivat koulukiusattuja, jotka nyt kostivat kiusaajilleen. Cullenin mielestä ampujat olivat ehkä saaneet jonkin verran osakseen kiusaamista, mutta useat todistajat Cullen mukaan lukien olivat sitä mieltä, että sekä Harris että Klebold olivat pikemminkin itse koulukiusaajia. Lisäksi verilöylyn uhrien joukossa ei ollut ketään, joka olisi voinut syyllistyä Harrisin ja Kleboldin kiusaamiseen. Olivatko esimerkiksi kehitysvammainen Kyle Velasquez ja Rachel Scott tai Kelly Fleming potentiaalisia koulukiusaajia? Tuskin. Eric Harris oli nimittäin muun muassa pilkannut erästä puhevikaista oppilasta ja uhosi repivänsä pään irti inhoamiltaan koulukavereiltaan. Lisäksi hän saattoi avoimesti kommentoida tyttöjen rintojen kokoa ja ulkonäköä. Eric Harris tiedettiin myös tehneen tihutöitä naapurustossaan ja uhkailleen heitä. Dylan Kleboldia pidettiin koulussa yleisesti kiusankappaleena, joka häiritsi oppitunteja ja inhosi opettajia. Harris ja Klebold myös käyttivät runsaasti päihteitä. Harris piti viskistä ja Klebold vodkasta. He käyttivät runsaasti alkoholia kuvatessaan Harrisin kodin kellarissa videoita, joilla uhosivat tappavansa kaikki vihaamansa ja ala-arvoisina pitämänsä ihmiset. 

Poikien päiväkirjamerkinnät ja kirjoitukset ovat jälkikäteen katsottuna karua luettavaa. Harris kertoi päiväkirjassaan nauttivansa raiskaamisesta ja tappamisesta. Naiset olivat hänelle vain seksuaalisten halujen tyydyttämistä varten ja naisille oli Harrisin mukaan helppo kertoa mitä he halusivatkin kuulla. Harrisin päiväkirjasta löytyi myös piirroksia siitä miten hän aikoisi pukeutua verilöylyä varten ja hahmotelmia koulun ruokalasta ja ruoka-ajoista, jolloin paikan päällä oli eniten koulun väkeä. Dylan Klebold kärsi masennuksesta ja itsetuhoisuudesta ja halusi vain kuolla, koska ei kirjoittamansa mukaan kuulunut mihinkään. Lisäksi hän vihasi ulkonäköään ja erityisesti omasta mielestään isoa nenäänsä. Mutta toisaalta Dylan Klebold oli suunnittelut aloittavansa tietotekniikan opiskelut Arizonassa lukion jälkeen. Todistajien mukaan Klebold oli ollut hyvällä tuulella päätöstansseissa ja kertonut tulevaisuudensuunnitelmistaan. Eric Harris oli myös nimetty vuoronjohtajaksi Blackjack- nimisessä pizzeriassa, jossa myös Klebold työskenteli. Harris menestyi hyvin koulussa eikä edes lintsannut tunneilta. Hän urheili paljon ja osallistui myös lukion videokerhoon. Myös Klebold osallistui aktiivisesti urheilutoimintaan ja kuului myös samaan videokerhoon. 

Poikien asiat näyttivät siis olevan ainakin ulospäin hyvällä tolalla. 

Verilöylyn jälkeen poliisin haltuun jäi materiaalia, jossa Harris ja Klebold liikkuivat aseiden kanssa koulun sisätiloissa päällään samat takit, jotka heillä oli päällään verilöylyn aikaan. Heidän väitettiin kuuluneen niin sanottuun Trenchcoat Mafiaan, joka koostui koulun hylkiöistä, jotka eivät halunneet osallistua "tavallisten" oppilaiden toimintaan millään tavalla. Tämä teoria on sittemmin kiistetty eivätkä niin sanotun mafian jäsenet enää tuohon aikaan edes opiskelleet lukiossa. Harrisin ja Kleboldin tiedettiin myös olevan taitavia tietokoneen käyttäjiä ja heidän suosikkipelinsä oli ammuskelupeli Doom, jossa varsinkin Eric Harris oli taitava. Harris ylläpiti netissä sivustoa, jossa hän kertoi suunnitelmistaan ihmiskunnan varalle. Näistä kirjoituksista oli tehty ilmoitus viranomaisilla, mutta mitään ei tehty. Dylan Klebold oli suunnitellut aloittavansa tietotekniikan insinöörin opinnot ja oli muun muassa auttanut tulevaa uhriaan Rachel Scottia teknisissä asioissa eräässä koulun kykykilpailussa. Asiaan kuuluvasti verilöylyn syyksi pantiin tietysti videopelit ja väkivaltaiset elokuvat. Erityistä huomiota sai osakseen Oliver Stonen Natural Born Killers, jota molemmat pojat ilmoittivat fanittavansa. 

Mielenterveysongelmat ja päihteet eivät siis ole olleet teon taustalla. Syytä ei voi myöskään työntää muusikoiden, videopeliteollisuuden ja elokuvantekijöiden harteille. Yhdysvaltain asepolitiikka on luku sinänsä ja Columbinen verilöyly sai aikaan valtavan debatin maan olemattomista aselainsäädännöstä. Columbinen tapauksessa Dylan Klebold oli saanut aseita muun muassa morsiameltaan Robyn Anderssonilta, jolla oli täysi-ikäisenä henkilönä mahdollisuus ostaa alaikäiselle pojalle tuliase. Columbinen joukkosurman taustalla voidaan aivan hyvin nähdä pelkkä tappamisen halu ja aikomus toteuttaa USA:n historian pahin verilöyly. Eric Harris ilmoitti suureksi innoittajakseen entisen merijalkaväen sotilaan Timothy McVeighin, jonka tekemä pommi-isku Oklahomassa surmasi 19.4.1995 168 ihmistä ja haavoitti satoja. Kuolleiden joukossa oli 19 ala-ikäistä lasta. Eric Harris halusi päästä vielä isompiin lukemiin ja otti mukaan verilöylyn toteutukseen kaverinsa Dylan Kleboldin, joka omien sanojensa mukaan halusi vain kuolla. Eric Harrisin todettiin verilöylyn jälkeen psykopaattiseksi ja Dylan Klebold itsetuhoiseksi. Tästä muodostui tappava yhdistelmä, jossa manipuloiva ja vahvatahtoinen Eric Harris pystyi houkuttelemaan Dylan Kleboldin mukaan verileikkiin. Pojat suunnittelivat verilöylyä yli vuoden ennen sen toteuttamista. Huoli heidän suunnitelmistaan kyllä heräsi, mutta niitä ei otettu täydestä todesta.

(Harrisin ja Kleboldin hallusta löydettiin tuliaseiden ja pommien lisäksi erilaisia veitsiä. Poikien suunnitelma koulurakennuksen räjäyttämisestä ei onnistunut.)

Loppusanat

Tämä on kirjoitukseni Columbinen tapahtumista niin kuin ne itse olen käsittänyt. Sanottakoon vielä, että Columbinen verilöyly on ahdistava ja masentava murhenäytelmä, joka on valitettavasti antanut vaikutteita myöhemmille koulusurmille. Columbinesta alkoi aikakausi, joka aloitti nykyaikaisten koulusurmien sarjan Yhdysvalloissa ja maailmalla. Suomessa tapahtuivat tähän asti pahimmat koulusurmat vuosina 2007 ja 2008 Jokelassa ja Kauhajoella. Esimakua tähän antoi Petri Gerdt, jonka rakentama pommi räjähti lokakuussa 2002 Myyrmannin ostoskeskuksessa surmaten myös itse pomminrakentajan. 

Tunsin oloni todella surulliseksi nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvan itsemurhan tehneistä Eric Harrisista ja Dylan Kleboldista Columbine High Schoolin kirjastossa. Tuomariksi minusta ei sillä hetkellä ollut.

Kiitos mielenkiinnostanne....

Lähteitä:

Columbine: 'Definitive' NY Times bestseller | Klebold Harris Parkland (davecullen.com)

The Columbine High School Massacre - Lights Out Podcast #9 - YouTube

Bowling for Columbine (2002) - Marilyn Manson Talks About Fear Scene (7/11) | Movieclips - YouTube

Eric Harris & Dylan Klebold (ketju 2) - Sivu 9 - MURHA.INFO

Dylan Klebold: Columbinen kouluampujan äiti avautuu BBC:n dokumentissa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Remembering the 13 victims of Columbine High School massacre 20 years on | Metro News

Oklahoma City Bombing — FBI

Helter Skelter ja hippikauden verinen päätös: Kulttijohtaja Charles Mansonin ja Perheen tarina

Tässä kirjoituksessa tutustumme Charles Mansonin ja hänen johtamansa hippikultin, Perheen, tarinaan. Mansonin Perhe (The Family) tuli kuuluisaksi ennen kaikkea vuonna 1969 suorittamistaan hirmuteoistaan Los Angelesissa. Tuolloin Mansonin seuraajat tappoivat raa'asti ja rituaalinomaisesti seitsemän ihmistä. Veriteon tunnetuin uhri oli elokuvaohjaaja Roman Polanskin viimeisillään raskaana oleva vaimo Sharon Tate, joka murhattiin seurueineen elokuussa 1969 Hollywoodin Cielo Drivellä sijaitsevassa talossaan. Surmansa sai myös täysin sivullinen Steven Parent. Perheen uhriksi joutui myös La Biancan pariskunta Cielo Driven surmaa seuraavana yönä. Edellä mainitut veriteot tunnetaan Tate-La Bianca- surmina. Mikä sai hallusinogeenien, vapaan rakkauden ja musiikin ympärille kokoontuneet hippikulttuurin edustajat toteuttamaan hirmutekoja? Väitetään, että Mansonin perheen uhriksi joutui kaiken kaikkiaan 35 ihmistä. Oliko parittajana ja autovarkaana vankilaan tuomittu Charles Manson vain kahjo hippikultin johtaja vai oliko hänen vaikuttimenaan jotain muuta?

(Charles Manson tunnetaan maailmalla pahamaineisena hippikultin johtajana. Mansonin saama kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi vuonna 1971. Hän vietti vankilassa loppuelämänsä ja kuoli vuonna 2017 luultavasti sydänkohtaukseen.)

Helter Skelter

Charles Mansonin tarinaa ei ryhdytä noin vain kirjoittamaan eikä sitä voi kuitata muutamalla virkkeellä. Toki jos haluaa tyytyä siihen, että Manson oli vain hourupää hippikultin johtaja, joka manipuloi ja aivopesi seuraajansa satunnaisiin veritekoihin, niin se riittää. Myönnettäköön että en itse ollut kovin innokas perehtymään tähän tapaukseen, koska tällaisissa kultti- ja lahkotapauksissa on oma ahdistava vivahteensa. Ihmisen henkinen ja fyysinen hyväksikäyttö on aina ahdistavaa, oli sitten taustalla taivaan valtakunta tai LSD:n ja amfetamiinin voimin käyty rotujen taistelu. 

Mansonin nimi ja kasvot tuovat mieleen pahuuden samalla tavalla kuin Saksan valtakunnanjohtaja Adolf Hitler. Kuinka ollakaan Charles Manson tuli aikanaan julkisuuteen hakaristi otsassaan. Kultin johtaja ymmärsi symboliikan päälle. Mitä pahuuteen tulee, niin sekä Charles Manson että Adolf Hitler keräävät ihailijoita vielä tänäkin päivänä. Vetääkö pahuus puoleensa? Charles Manson sai vankilaan kirjeitä enemmän kuin kukaan toinen vanki USA:ssa. Niitä kertyi jopa 60 000 vuodessa. Mansonin perheen jäsenet odottivat myös johtajansa paluuta vankilasta, koska "vallankumous" oli tulossa. Toimittajat haastattelivat Mansonin perheen jäseniä oikeustalon ja vankilan ulkopuolella. Adolf Hitler ja Charles Manson: kaksi pienikokoista miestä, jotka saivat paholaismaisella karismallaan ja retoriikalla alamaisensa tottelemaan. 

Mutta mennään nyt hetkeksi aikaan ennen 1960-luvun puoltaväliä...

(Mansonin perhe, The Family. Perheeseen kuului arviolta 100 jäsentä, joista noin 20-30 hengen ryhmä muodosti sisäpiirin. Charles Manson itse kiisti Perheen olemassaolon).

Lapsuus

Charles Manson on itsekin todennut, että hänen lapsuutensa oli kaukana onnellisesta. Hän oli todellakin ei-toivottu lapsi. Hänen äitinsä Kathleen yritti vaihtaa vauvaikäisen Charlesin oluttuoppiin eräässä anniskelupaikassa. Charles Manson, syntymänimeltään Maddox, syntyi vuonna 1934 Ohiossa 15-vuotiaalle äidilleen ja ilmeisesti Charles ei koskaan tavannut biologista isäänsä "Colonel" Maddoxia. Ennen Charlesin syntymää hänen äitinsä Kathleen tapasi William Mansonin, joka suostui naimisiin Kathleenin kanssa ja näin ollen Charles sai sukunimen Manson. William ja Kathleen viettivät usein aikaa juopottelun merkeissä ja jättivät Charlesin lapsenvahdin hoidettavaksi. Pariskunta erosi vuonna 1937 ja Kathleen vaihtoi maisemaa, koska oli muutenkin ongelmissa lain kanssa. Charlesin lapsuudesta on sanottava, että hän vaihtoi usein paikkakuntaa ja hänet otettiin usein huostaan välinpitämättömältä äidiltään. 

Todelliset ongelmat alkoivat, kun Charles yritti sytyttää koulunsa tulee ollessaan yhdeksänvuotias. Tässä vaiheessa hän oli hankkiutunut ongelmiin varastelemalla tavaraa kaupoista ja lintsaamalla koulusta. Charles otettiin poikakotiin, jossa hän oppi elämään tiukan kurin ja väkivallan keskellä. Ruumiillista kuritusta antoivat muutkin kuin opettajat ja ilmeisesti Charles joutui jo varhaisteini-iässä seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Charles ei kuitenkaan tyytynyt ottavaksi osapuoleksi vaan osasi antaa myös takaisin. Hän syyllistyi useisiin pahoinpitelyihin ja raiskasi 17-vuotiaana toisen pojan uhkailemalla tätä teräaseella. Charles Manson selitti myöhemmin, että kaikella tällä oli häneen vain vahvistava vaikutus. Traumaattinen lapsuus ja nuoruus siis edesauttoi häntä myöhemmin aivopesemään ja manipuloimaan seuraajiaan, koska Charles tiesi "mistä narusta parhaiten vetää". 

Tuomio

Vuonna 1956 Charles Manson joutui vankilaan autovarkaudesta. Hän oli jo siinä vaiheessa viettänyt elämänsä lähinnä lastenkodeissa ja vankilassa. Charlesin vankeusaikana hän tuli isäksi Charles Manson juniorille. Pojan äiti oli nuori Rosalie Willis, joka kuitenkin hylkäsi Charlesin toisen miehen takia vuonna 1957. Tämä oli edesauttamaan Charles Mansonin kielteisiä ajatuksia naissukupuolta kohtaan. Hänen mielestään naisten tehtävä oli pitää suunsa kiinni ja totella miehiä. Tätä perusajatusta Charles Manson piti yllä myös Perheessään. Vuoteen 1967 mennessä Charles Manson oli viettänyt katkonaisia aikoja sekä vapaalla että kiven sisässä. Vankilapsykiatrin mukaan Mansonilla ei ollut "psykopaattisia taipumuksia", mutta kuvasi Mansonin käytöstä sosiopaattiseksi, koska hän oli kovaa vauhtia laitostumassa ja vapaudessa vietetty aika saattaisi koitua Mansonille hankalaksi. Psykiatrin mukaan Manson osasi kuvata elämäänsä myös myönteisessä valossa, sillä tämä osasi sanatarkasti kuvata osallistumistaan vankilan työ- ja urheilutoimintaan vankilassa. 

Kolmikymppisenä Charles Manson oli opetellut soittamaan kitaraa vankilassa. Hän istui tuomiotaan tuolloin Los Angelesissa McNeil Islandilla. Kitaransoiton opettajana toimi Alvin Karpis, joka oli listattu aikanaan FBI:n etsityimpien rikollisten listalle. Kitaransoitosta tuli Mansonille ehkä elämän tärkein ja positiivisin asia. Vielä tuolloin Charles Manson ei ollut vielä kuullut pop- ja rock- musiikin uusista suuntauksista vaan hänen laulunsa olivat lähinnä 1950- luvun rock-musiikista vaikutteita saaneita tekeleitä. Mansonin laulujen tasoon en ota kantaa, mutta anekdoottina mainittakoon, että Guns 'n' Roses levytti vuonna 1993 albumilleen Spaghetti Incident? hippikultin johtaja Mansonin kappaleen "Look at your game girl". Kappale on sittemmin poistettu kyseiseltä levyltä. Alkuperäistä veisua voi jokainen käydä kuuntelemassa vaikka Youtubessa. 

Ehdonalaiseen

Vuonna 1967 Charles Manson päästettiin ehdonalaiseen vapauteen. Jälleen kerran. Tällä kertaa Manson oli itse pyytänyt, ettei häntä vapautettaisi, koska hän oli oppinut elämään säännöllistä elämää vankilassa. Tämä on ihan ymmärrettävää, koska elämä vankilan ulkopuolella tulisi olemaan Mansonille kaikkea muuta kuin säännöllistä. Mansonin pyyntö jäädä istumaan tuomionsa loppuun hylättiin, koska vankeinhoitolaitoksella ei ollut tällä riittävästi resursseja majoittaa jokaista rikollista kattonsa alle. Vankilan portin sulkeuduttua hänen selkänsä takana Mansonilla oli mukanaan ainoastaan kitara ja vähäinen omaisuus. Ehdonalaisensa aikana Manson elätti itsensä satunnaisille töillä mm. baarimikkona, mutta enin osa ajasta kului puistossa kitaraa soittaen. Soittoa kerääntyivät kuuntelemaan Mansonin näkökulmasta kummalliset hipit, jotka uskoivat hallusinogeeneihin ja vapaaseen rakkauteen. Hippitytöistä osa oli paennut kotoaan ja he olivat juuri ja juuri 20-vuotiaita, osa alaikäisiä. 

Charles Manson rikkoi ehdonalaismääräystä lähes välittömästi poistumalla Los Angelesista San Franciscoon. Koko tarinan kannalta merkityksellisintä onkin se seikka, että huolimatta lukuisista ehdonalaisrikkomuksista häntä ei kertaakaan määrätty vankilaan suorittamaan tuomiotaan loppuun. Miksi? San Franciscossa Charles Manson upottautui toden teolla hippimaailmaan, koska kaupunki oli tuohon aikaan hippikulttuurin mekka. San Francisco oli tuohon aikaan täynnä hippiaatteen kannattajia, mutta myös pikkukriminaaleja, jotka olivat valmiina käyttämään hyväkseen pilveä ja LSD:tä täynnä olevia kukkaislapsia. San Franciscossa sijaitsi myös Haight Ashbury Free Clinic, joka käytti useita dollareita amfetamiinin ja LSD:n tutkimiseen ja sen vaikutuksesta ihmisen käytökseen ja ajatteluun. Lisäksi samaisella alueella piti majaansa väkeä, joka uskoi mielenhallintaan ja maailmanlopun tuloon. Charles Manson asui hyvin lähellä tätä paikkaa ja tulevaisuus näytti kiinnostavalta. Manson myös väitti osallistuneensa istuntoihin, joissa opeteltiin hypnoosia ja järjestettiin okkultistisia menoja. Erikoista on myös se, että Mansonin ehdonalasvalvoja Robert Smith työskenteli Free Clinicillä kevääseen 1968 asti.

(Leslie Van Houten, Susan Atkins ja Patricia Krenwinkel matkalla oikeuteen Tate-LaBianca- murhien oikeudenkäynnissä. Kaikki kolme naista kuuluivat Mansonin perheeseen ja ottivat osaa raakoihin veritekoihin. Heidät tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin 1970-luvulla.)

Kiitoksia mielenkiinnostanne.

Tarina jatkuu. 

Lähteet:

Tom O'Neill Chaos. Story of the CIA and the sixties.

Ed Sanders, The Family

Maury Terry, The Ultimate Evil

In The Search of the Sons of Sams (Netflix-dokkari)

Lukuisat Youtube- dokkarit ja haastattelut

Forbidden Trail: Pääministeri Olof Palmen murha Tukholmassa 28.2.1986.

Julkaistu aiemmin 9.3.2016 Wordpress-alustalla. Jokainen voi tehdä tapauksesta omat päätelmänsä, mutta nykyisten tietojen valossa on vaikea uskoa minkäänlaiseen salaliittoon Olof Palmen murhaan liittyen. Korkeintaan pääministerin surmaajalla on voinut olla joitakin sympatiseeraajia, mutta mihinkään laajempaan kokonaisuuteen surmaajaa on vaikea liittää. Olof Palmen surmasi erittäin todennäköisesti Skandia- mies tai hänen profiiliinsa sopiva "yksittäinen ampuja". 

(Olof Palmen murhan tutkinnanjohtaja Hans Holmer esittelee kahta revolveria poliisin tiedotustilaisuudessa.)

Forbidden Trail

Youtubessa katseltavissa oleva amerikkalaisdokumentti ”Forbidden Trail” käy läpi teoriaa, jonka mukaan ääroikeistolaisten poliisien salaliitto olisi ollut Olof Palmen murhan takana. Dokumentti toteaa yksiselitteisesti, että Palmen pariskunnan yllättänyt ampuja oli Ruotsin poliisin äärioikeistolaisen klikin asialla. Olof Palmen murhaan liitetään salaliittoteorioita siitäkin huolimatta, että merkittävä osa ruotsalaisista uskoo Christer Petterssonin toimineen yksin ampuessaan pääministeri Olof Palmeen. Lisäksi Olof Palmen vaimo Lisbeth vannoo tunnistavansa Petterssonin miehensä ampujaksi.

Karismaattisena poliitikkona Palme keräsi vihamiehiä siinä missä ihailijoitakin. Jälkimmäisiin kuuluivat mm. Fidel Castro ja Jasser Arafat, ensinmainittuihin puolestaan CIA, Mossad, Iranin tiedustelupalvelu ja jossain määrin myös KGB, jonka piirissä ei oltu 1980-luvun sukellusveneskandaalin myötä täysin tyytyväisiä Olof Palmen ulkopolitiikkaan. Erityistä närää herätti Olof Palmen kritiikki Yhdysvaltain Vietnam- politiikkaan. Palme vertasi USA:n toimia Vietnamissa kidutukseen ja Natsi-Saksan joukkomurhiin toisessa maailmansodassa. Olof Palme jakoi myös Ruotsin kansaa, joista osa piti häntä merkittävänä uudistajana, toiset taas Neuvostoliittoon päin kumartelevana kommunistien agenttina.

Palmen pariskunnalla ei ollut turvamiehiä mukanaan tuona kohtalokkaana iltana, mikä on koko tapauksen kannalta merkittävä yhteensattuma. Murhaajan väitetään olleen tietoinen siitä, että pääministerillä ei ollut henkivartijoita saattajanaan. Dokumentissa esitellään salaperäinen Walkie Talkie Man, joka varjosti Palmen pariskuntaa murhailtana. Radiopuhelimeen puhuvasta miehestä tehtiin merkittäviä silminnäkijälausuntoja pariskunnan kulkureitin varrella.

Silminnäkijä oli nähnyt murhapaikan tietämissä poliisin partioauton, jonka kuskin paikalla istuva poliisi oli Palmen pariskunnan havaittuaan lausunut radiopuhelimeen: ”Oikealla puolella!” Tämän jälkeen auto olisi poistunut paikalta. Todistajan mukaan tämä oli outoa, koska poliisiautossa on vakiovarusteena radio eikä partiossa olevan poliisin tarvitse käyttää omaa radiopuhelintaan.

Todistajiksi ilmoittautuneet kaksi naista olivat nähneet murhapaikan lähettyvillä heille entuudestaan tutun suomalaismiehen, joka oli käyttäytynyt oudosti huomattuaan naiset. Naisten mukaan hänellä oli ase ja radiopuhelin mukanaan. Radiopuhelimesta oli sanottu: ”He tulevat. Hoida homma!”

Murhaaja yllätti Olof ja Lisbeth Palmeen Tunnelgatanin ja Sveavägenin risteyksessä 28.2.1986 klo 23.23. Ammuttuaan kaksi laukausta murhaaja poistui juoksujalkaa paikalta ja katosi yllättäen David Bagares Gatanille. Murhaajaa tavoittamaan lähtenyt todistaja ei ollut nähnyt kyseisellä kadulla muuta kuin poliisin partioauton. Auton väitetään olleen sama, joka olisi seurannut pääministeriä ja hänen vaimoaan. Murhaaja oli haihtunut kuin tuhka tuuleen.

Ruotsin äärioikeiston mahdollinen osuus pääministerin salamurhassa tulee toisaalta ilmi myös todistajalausunnoista, joiden mukaan Tukholman poliisissa työskennelleet poliisit NH ja JL olisivat olleet tapahtumapaikalla murhan aikaan. Molemmat poliisit olivat olleet siviilivaatteissa ja heidän tiedettiin kuuluvan Tukholman poliisin pahamaineiseen ”Pesäpalloliigaan”, jonka jäsenet olivat syyllistyneet moneen otteeseen poliisiväkivaltaan ja jotka tiedettiin olevan äärioikeiston kannattajia. Pesäpalloliigan jäsenet olivat kilistelleet julkisesti laseja kuultuaan pääministerin murhasta.

Muitakin äärioikeistolaisia poliiseja on yhdistetty tapahtumapaikkaan ja aikaan. Murhapaikan lähellä asui entinen poliisi K, joka toimi murhan tapahtuma-aikaan asekauppiaana ja vihasi Palmetta. Häntä pidettiin kylmänä ja tunteettomana ihmisenä. K asui juuri sillä kadulla, jonne ampuja oli yllätten kadonnut.

Poliisi toimia on arvosteltu voimakkaasti alusta alkaen. Salaliittoteorian mukaan ensimmäinen partio saapui paikalle vasta 23.30, vaikka virallisen raportin mukaan poliisi olisi ennättänyt murhapaikalle jo 23.23. Jopa partiossa olleet poliisit ovat vannoneet etteivät voineet olla tapahtumapaikalla niin aikaisin kuin virallisessa raportissa on väitetty. Murhailtana vuorossa olleet poliisit ovat kertoneet myös, että tapahtuma-aikana poliisin radioliikenne oli omituisesti hiljennyt.

Dokumentissa kovin kummoista kunniaa ei anneta Olof Palmen murhan ensimmäiselle tutkinnanjohtajalle Hans Holmerille, joka erosi tehtävistään tehtävästään 1987. Hän oli tuonut tutkimuksissa esiin kurdi-linjan, joka myöhemmin osoittautui hakuammunnaksi. Hans Holmerin taustoista on mielenkiintoista se, että hän oli perustamassa Tukholman poliisin neljää katuväkivaltayksikköä, joista yksi oli Pesäpalloliiga. Holmer kuului myös ampumaseuraan, jonka jäsenistä suurin osa oli tunnettu äärioikeistosympatioista. Hans Holmer oli itse sosiaalidemokraatti.

Ruotsin poliisin äärioikeistoklikin osuutta Olof Palmen murhaan ei ole koskaan virallisesti tutkittu. Todisteita ei ole tarpeeksi eikä oikeusprosessin käynnistämiseksi riitä pelkät aihetodisteet. Silti dokumentti Forbidden Trail pyrkii osoittamaan dramaattiseen tyyliin lähes varmaksi Pesäpalloliigan jäsenten syyllistyneen pääministerin murhaan. Äärioikeistosympatioistaan tunnetun entisen poliisin asuminen murhapaikan lähellä ei tee kenestäkään murhaajaa. Sekin että valtion päämiehellä on paljon vihamiehiä, ei todista vielä mitään. Radiopuhelimien kanssa liikkeellä olleet miehet saattoivat hyvinkin olla mukana poliisioperaatiossa, joka järjestettiin aivan sattumalta juuri murhailtana. Mutta missään virallisessa raportissa tällaisesta operaatiosta ei kerrota mitään. Tarkoituksellako? Halutaanko edelleen vain pidättäytyä siinä vaihtoehdossa, että kaikin puolin epävakaa hylkiö Christer Pettersson surmasi Olof Palmen ja haavoitti tämän vaimoa Lisbetiä 28.2.1986?

Olof Palme Political Murders - The forbidden trail 1/4 - YouTube

Olof Palme Political Murders - The forbidden trail 2/4 - YouTube

Olof Palme Political Murders - The forbidden trail 3/4 - YouTube

Olof Palme Political Murders - The forbidden trail 4/4 - YouTube

Paluu Tulilahdelle: Mitä tapahtui Ferdinand Koikkalaiselle?

Tulilahden kaksoismurha nousee jälleen suomalaisten tietoisuuteen, kun historioitsija Teemu Keskisarja julkaisee kirjan Suomea kohahduttaneesta Tulilahden kaksoismurhasta Heinävedellä vuonna 1959. Keskisarja kokoaa tällä hetkellä aineistoa tapauksen tiimoilta ja on käynyt Heinävedellä haastattelemassa aikalaisia sekä tutustumassa tapahtumapaikkoihin. Teemu Keskisarja on kirjoittanut aikaisemmin mm. ansiokkaan teoksen Kirves, joka kertoo kirvesmurhaaja Toivo Koljosen traagisen tarinan.

Paluu Tulilahdelle

(Heinävetinen haudankaivaja Ferdinand "Veerti" Koikkalainen esittelee Riitta Pakkasen ja Eine Nyyssösen suohautaa Tulilahden leirintäalueen laitamilla. Veerti on kuvan oikeassa laidassa seisova haatupäinen mies. Tyttöjen suohaudan paljastuminen tarjosi tuon ajan absurdia viihdettä ihmisille ja parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset saapuivat linja-autoille katselemaan kaksoismurhan tapahtumapaikkaa.)

Tulilahden mysteeri

Vaikka ei olisikaan mikään Keskisarjan kirjojen ystävä, niin Tulilahden kaksoismurha saa nyt ansaitsemansa huomion Keskisarjan teoksen myötä. Heinäveden tapahtumat tuppaavat jäämään Kyllikki Saaren ja Bodomjärven murhien varjoon julkisessa keskustelussa. Tulilahden mysteeriä ei juuri käsitellä, mutta Kyllikki Saaren murhaa ja Bodomia käsitellään toistuvasti eri medioista. Voisiko tämä johtua kenties siitä, että Tulilahden kaksoismurhaa ei oikein haluta muistella Etelä-Savon sydämessä? Siinä missä Bodomjärven murhapaikka ja Kyllikki Saaren suohauta ovat tänä päivänä eräänlaisia turistikohteita, niin Tulilahden kammottavien tapahtumien näyttämö sijaitsee keskellä umpeenkasvanutta ryteikköä. Eräät heinävetiset ovat kertoneet, että Tulilahden kaksoismurhasta on vielä tänä päivänä vaikea keskustella Heinävedellä. 

Jyväskyläläisten Eine Nyyssösen ja Riitta Pakkasen kesämatka päättyi surullisella tavalla Heinäveden Tulilahden leirintäalueella heinäkuun lopussa 1959. Tähän asti tuntematon surmaaja tai surmaajat yllätti heidät keskellä yötä teltassa ja hautasi heidät yön pimeydessä suohautaan Tulilahden pohjukkaan. Tekijä on yhä tavoittamatta. Murhasta syytettiin aikanaan munsalaista pikkurikollista Runar Holmströmiä, joka kuitenkin teki itsemurhan kesken oikeusprosessin ja tapaus jäi ratkaisematta. Holmströmin syyllisyyden puolesta ei ollut esittää kuin aihetodisteita eikä niitä oikeuden puheenjohtajan mukaan ollut riittävästi. Runarin puolustuksen mukaan muitakin syyllisehdokkaita olisi ollut, mutta poliisi ei tutkinut heidän osuuttaan tarpeeksi tarmokkaasti ja keskittyi pelkästään Runar Holmströmin syyttämiseen. Puolustusasianaja Holger Strömberg oli sitä mieltä, että Tulilahden leirintäalueen lähettyvillä vietti iltaansa juopposakki, jonka toimet olisi Störmbergin mukaan pitänyt tutkia tarkemmin. Keitä puolustusasianaja sitten mahtoi tarkoittaa? Vahvat huhut väittävät nimittäin, että murhailtana läheisellä mökillä oli ollut miesjoukko juhlimassa ja alkoholin vauhdittama ilta olisi riistäytynyt käsistä.

Ferdinand Koikkalainen

Ferdinand Koikkalainen oli heinävetinen haudankaivaja ja työmies, joka sotkeutui tai sotkettiin tahtomattaan Tulilahden mysteeriin. Veertinä tunnettu pitkä mies oli seitsenlapsisen perheenisä ja tunnettiin Heinävedellä harmittomana hölöttäjänä. Koikkalaista kuulustellut poliisi kuvasi häntä omalaatuiseksi persoonaksi, joka ei millään muotoa voinut olla syyllisen veritekoon. Poliisi kuitenkin pidätti Koikkalaisen kuulusteluihin, koska tämä oli puhunut ohi suunsa ja joutui viranomaisten silmätikuksi. Veerti vapautui kuulusteluista nimismiehen vannotettua hänet pitämään suunsa kiinni. Koikkalainen totesikin jälkikäteen, että hänellä oli poliisin antamat valtuudet olla hiljaa Tulilahden kaksoissurmasta. 

Ferdinand Koikkalaisen kohtaloksi koitui se, että Riitta Pakkasen ja Eine Nyyssösen ruumiit löytyivät käytännössä hänen mailtaan. Veerti todettiin tämän jälkeen murhaajaksi vielä vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen. Poliisin mukaan haudankaivaja oli syytön Tulilahden kaksoismurhaan sillä hän oli ollut todistettavasti aivan toisaalla murhien tapahtuma-aikana. Hän oli ollut kaivamassa hautaa kokonaan toisella paikkakunnalla. Koikkalaisen perheen mukaan heidän isänsä oli syytön veritekoon ja muutenkin kiltti mies.

(Haudankaivaja Ferdinand Koikkalaisen kalamaja sijaitsi Tulilahden leirintäalueen laitamilla lähellä suohautaa, josta löytyivät surmattuina Riitta Pakkanen ja Eine Nyyssönen. Koikkalainen joutui tästä syystä vaikeuksiin omien puheidensa ja heinävetisten huhupuheiden vuoksi. Mutta oliko hän kiusallinen todistaja, josta piti päästä eroon?) 

Poliisin toteama alibi ei kuitenkaan estänyt heinävetisiä vääräleukoja syyttämästä Ferdinand Koikkalaista Tulilahden kaksoismurhasta. Aiheettomat syytökset veivät Veertin maineen lisäksi hänen terveytensä. Ferdinand Koikkalainen kuoli vuonna 1963 todennäköisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Toisen tarinan mukaan Veerti olisi juonut viinapulloon sekoitettua myrkkyä ja kuollut saamiinsa myrkytysoireisiin. Itse olin ymmärtänyt, että Koikkalainen olisi menehtynyt vasta 1980-luvulla. 

Mutta Ferdinand Koikkalaisen ongelma ei ollut vain siinä, että hän oli omalaatuinen hölöttäjä, jonka mailta oli löytynyt kaksi nuorta naista tapettuna. Viime talvena netissä julkaistussa sosiaalisen median kirjoituksessa mainittiin, että Ferdinand Koikkalainen oli raivattu tieltä murhien jälkeen, koska häntä pidettiin kiusallisena todistajana. Haudankaivaja oli esitellyt Tulilahden kaksoismurhan tapahtumapaikkoja ja kertonut havainnoistaan paikalle saapuneille katsojille siihen tapaan, että se oli käynyt kiusalliseksi murhaajille. Lisäksi edellä mainitussa julkaisussa kerrottiin, että Ferdinand Koikkalainen olisi tiennyt jotain Tulilahden leirintäalueen tietämissä juhlineesta juopposakista ja ollut selvillä tämän porukan tekosista. Veerti oli kertonut viranomaisille tietoja, jonka mukaan hän olisi huomannut ajankohdan, jolloin tyttöjen suohauta olisi ilmestynyt hänen mailleen. Ei siis ollut mikään ihme, että hänestä alettiin muotoilla syyllistä veritekoon. Väitetään että Veerti olisi saatu puhumaan puuta heinää, kun kylän miehet kävivät häntä porukalla saunottamassa ja juottamassa änkyräkänniin, jotta saatiin hänet hiljaiseksi. Poliisin oli lopulta helppo ottaa hänet kiinni ja todeta hänet hölösuiseksi originelliksi, jonka juttuja ei pidä kenenkään ottaa tosissaan. 

Kylä vaikenee

Totuutta on vaikea lähestyä sillä aikalaisista on enää harva elossa, jotta pystyisi kertomaan tarkemmin Heinäveden tapahtumista vuonna 1959. Ei ole olemassa tietoa siitä, oliko Tulilahdella miessakki ryypiskelemässä murhailtana vai ei. Tämän sakin olemassaolosta on kuitenkin maininta jo Tulilahden kaksoismurhan oikeudenkäynnissä kesältä 1960, jolloin Runar Holmströmin asianajaja Holger Stömberg vaati kyseisen juopposakin toimien tutkimista. Oliko tuo porukka sitten todella olemassa vai oliko tarina mökillä ryypiskelevästä miesporukasta pelkkää kylällä liikkunutta huhua? Sitä ei tiedä. Mutta totuus on se, että Ferdinand Koikkalainen on hyvä esimerkki siitä, miten yksi ihminen voi joutua vaikeuksiin sen takia, että on kirjaimellisesti väärässä paikassa väärään aikaan. Veertin ongelmaksi muodostui lopulta sekä yhteisön että viranomaisten paine. Epäselväksi jää mitä Veerti todella tiesi todellisista tapahtumista, mutta päivänselvää on, että hän on paikalla liikkuessaan tehnyt havaintoja murhapaikasta ja ihmisten liikkeistä sen lähistöllä. Ehkä Keskisarjan teos paljastaa jotain uutta ja tuo selvyyttä Ferdinand Koikkalaisen tarinaan. 

Murha ei vanhene koskaan...

Keskustelua aiheesta murha.info- keskustelufoorumilla:

Tulilahti 1959 (ketju 2) - Sivu 59 - MURHA.INFO

Hejac- sivuston keskustelua aiheesta: 

Tulilahti (Heinävesi) v. 1959 - Page 23 - Hejac

Ei vanhene koskaan- jakso Tulilahden kaksoissurmasta:

Jakso 3: Tulilahden kaksoismurha - syyllinen vai syytön | Ei vanhene koskaan | TV | Areena | yle.fi