Murha keskellä kirkasta päivää. Massavasaramurha Helsingissä 1994.

Pornokauppiaan surma tunnetaan myös massavasaramurhana, koska tekijä käytti tekovälineenä noin 30 sentin pituista massavasaraa. Vasaran tekijä oli tuonut mukanaan kauppaan. Tammikuussa 1994 keskellä päivää Helsingin Vallilassa tapahtunut veriteko on edelleen selvittämättä.

(Raaka veriteko Helsingin Vallilassa tammikuussa 1994 on edelleen selvittämättä.)

Juttua päivitetty 20.2.2025.

Massavasaramurha

Helsingin Vallilassa Sturenkadulla sijaitsevan We Sex Shop- nimisen seksiliikkeen vuoronvaihto keskeytyi raa’alla tavalla, kun arviolta 180-senttinen ja 30-vuotias henkilö surmasi liikkeen myyjän, 58- vuotiaan Paul Lahden keskellä kirkasta päivää 24.1.1994. Tämä veriteko verityö on yhä selvittämättä. Tapaukseen liittyy monta muutakin erikoista seikkaa kuin vain erikoinen murha-ase.

Surmaaja käytti veriteossa useita tekovälineitä, mm. raskasta 28,5 senttimetristä massavaraa ja sytytti sen jälkeen liikkeen tuleen. Poistuessaan liikehuoneistosta tekijä oli pukenut päälleen uhrin nahkatakin. Niin sanotun massavasaran tekijä oli todennäköisesti tuonut mukanaan liikkeeseen lentäjänlaukussa. Kerrotaan että eräs mies olisi etsinyt kyseistä laukkua läheisessä ravintolassa. 

Liikkeessä oli käyty ankaraa kamppailua ennen surmatyötä. Tekonsa päätteeksi surmaaja oli sytyttänyt liikkeen tuleen varastettuaan seksikaupasta sitä ennen pienen summan rahaa. Talonmies oli havahtunut tapahtumiin, kun hän havaitsi kiinteistössä savua. Hän ja paikalle hälytetty palokunta huomasi verta joka puolella liikehuoneistoa.

Murha ei vanhene koskaan

Poliisi tavoitti surmatyön tiimoilta kymmenisen epäiltyä, mutta kukaan heistä ei ollut Paul Lahden surmaaja. Myös liikkeen omistaja tavoitettiin, mutta hän ei pystynyt auttamaan viranomaisia. Poliisi epäili, että tekijöitä olisi ollut kaksi ja he olisivat poistuneet eri suuntiin. Toinen miehistä oli poistunut Mäkelänkadun suuntaan ja hän oli ilmeisesti kulkenut verisissä vaatteissa. Hän oli noin 175 cm pitkä ja pukeutunut tummaan puseroon ja suoriin housuihin.

Toinen mies (tod näk tämä edellämainittu 180-senttinen) oli poistunut takakautta Sturenkatu 35:n. Tätä ei tosin varmuudella tiedetä, koska tekijäksi nousi niin sanottu siististi pukeutunut “neljäs mies”, joka poistui liikkeestä takakautta Mäkelänkadulle. Olisiko yksi kadulle siirtyneistä voinut olla seksiliikkeen asiakas, joka pakeni paikalta, koska näki liikaa?

Surmapaikalta löytyi myös maiharityylinen takki, joka oli vetoketjustaan rikkoutunut. Myös surmaajan kaulaliina oli unohtunut tai jätetty rikospaikalle. Herää kysymys kuka käyttää näin korjailtua takkia? Kenties joku yksinasuva? Antaako kenenkään puoliso luvan pukeutua moiseen tällinkiin?

Motiivi

Paul Lahden tausta oli nuhteeton, joten mikä sai jonkun surmaamaan raa’alla tavalla 58-vuotiaan myyjän? Sturenkadun surmassa on monta eriskummallista seikkaa. Murhaaja tai murhaajat iskivät kauppaan keskellä päivää vuoronvaihdon yhteydessä. Lisäksi tekijä oli sangen kylmäverinen. Hän poistui uhrin takki päällä kadulle keskelle väkijoukkoa. Ottiko hän uhrin takin päälleen hävittääkseen jotain tai peittääkseen verijäljet? Voisiko olla myös niin, että tekijä otti takin päälle, koska ilman takkia kulkenut henkilö talvikelillä olisi herättänyt muiden huomion?

On spekuloitu sitä, että Lahti tiesi jotain seksiliikkeessä asioineesta henkilöstä ja tämä päätti siksi vaientaa myyjän. Mutta mistä tekijä on tiennyt, että Lahti oli juuri silloin töissä? Yksi oletus on se, että tekijä tai joku muu kävi liikkeessä tarkistamassa olisiko Lahti töissä ennen surmatekoa.

Tekijäksi on epäilty myös itämafiaa, joka alkoi mellastaa Helsingissä 90-luvun alussa. Mutta olisiko mafia käyttänyt vasaraa murhavälineenä ja sytyttänyt paikan tuleen? Järjestäytynyt rikollisuus käyttää yleensä tuliasetta näissä tapauksissa. Vai oliko ammattimainen tekijä vain halunnut peittää tekonsa jäljet ja yrittänyt saada veriteon muistuttamaan mielipuolen tekoa? 

Silminnäkijöitä tapauksella on hämmästyttävän vähän, mutta se voi johtua suurimmaksi osaksi siitä, että tuolloin seksiliikkeessä asioivat eivät halunneet häveliäisyyssyistä kertoa tietojaan viranomaisille. Seksiliikkeen asiakkuus on sellainen asia, jota itsestään ei mielellään paljasta kenellekään.

Lähteet:

murha.info

Helsingin murhatarinat, Pauli Jokinen

Kuusi suomalaista murhaa, Hannes Markkula

 

Kumpulan puukotus 1963. Pirkko Ryhäsen selvittämätön henkirikos.

Iisalmelaislähtöinen Pirkko Ryhänen kuoli kahteenkymmeneen puukoniskuun Kumpulan kaupunginosassa maaliskuussa 1963. Rikoksesta tuomittiin 12,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen tahallisesta taposta 39- vuotias Torsti Ossian Koskinen. Hänet vapautettiin 7,5 vankeuden jälkeen syyttömänä, kun Pekka Lappalainen- niminen mies tunnusti teon. Lappalainen perui myöhemmin tunnustuksensa ja tapaus on edelleen selvittämättä. Ryhäsen omaiset ovat jääneet vastausta vaille tyttärensä surmaajasta. 

(Nuori 16- vuotias Pirkko Ryhänen surmattiin raa'asti Jyrängöntiellä Helsingissä maaliskuussa 1963. Murhaaja on edelleen tavoittamatta.)

Kumpulan puukotus 1963

Pirkko Ryhänen oli muuttanut Iisalmesta Helsinkiin töiden ja opiskelujen perässä. Hän asui Esko ja Tyyne Ryhäsen luona ja toimi samalla heidän lastenhoitajanaan. Opintoja Pirkko suoritti Kalliossa Helsingin iltakoulussa. Pirkko oli tutustunut Seppo Lipposeen ja nuoret alkoivat pian seurustella. Ennen Sepon tapaamista Pirkon sormessa oli nähty sormus ja opiskelijakaverit kertoivat myös "jonkun miehen" olevan kiinnostunut hänestä. Kiinnostus oli ollut yksipuolista ja muistutti enemmän nykyajan termein stalkkausta, vainoamista. Kyseisestä miehestä ei tiedetty sen enempää. 

Helsingin Kumpula oli maaliskuussa 1963 hyvin erilainen paikka kuin nykyään. Tänä päivänä tapahtumapaikalla sijaitsee Helsingin yliopiston kampus. Mutta 1960-luvun alussa kaupunginosaa leimasi osattomuus, joka heijastui ympäristöönsä rehottavana rikollisuutena ja päihdeongelmina. Humalainen käyttäytyminen, tappelut ja pimeän viinan osto rehotti. Pirkko Ryhäsen koulumatka kulki juuri tämän kaupunginosan halki pitkin Jyrängöntietä. Ryhänen oli kertonut, että koulumatka pelotti häntä ja poikaystävä Seppo olikin häntä usein vastassa matkanvarrella. Näin oli sovittu myös tuona murheellisena iltana. 

Murha

Pirkko oli palaamassa kello 21.10 Jyrängöntietä iltakoulusta, kun hänen kimppuunsa iski takaapäin mies, joka puukotti häntä julmasti 20 kertaa. Todistajat kuulivat Ryhäsen huudon, joka alkoi korkeana ja jatkui loppuun asti matalana. Huomattakoon, että lähinnä olevat todistajat autonkuljettaja Pentti Pitkänen ja yövartija Frans Suominen olivat vain muutamien kymmenien metrien päässä Pirkko Ryhäsestä ja tuntemattomasta puukottajasta. 

Pitkänen näki kaksi henkilöä nojautuneena toisiinsa ja sen jälkeen miehen juoksevan metsikköön. Pitkäsen mukaan mies oli tummiin pukeutunut pitkähkö mies. Suominen näki jotain raahattavan Jyrängöntietä pitkin. Sitten hän näki maassa makaavan henkilön. Suominen kysyi maassa makaavalta :” Onko jokin hätänä teillä?”. Maassa makaava Ryhänen oli vain vaivoin saanut nostettua kätensä ylös, jonka Suominen tulkitsi kaiken olevan kunnossa.

Pentti Pitkäsen saavuttua paikalle oli Ryhäsen luona hänen poikaystävänsä Seppo Lipponen. Ryhänen kiikutettiin Marian sairaalaan, jossa tämä kuoli saamiinsa vammoihin. Pirkko Ryhäsen äiti oli juuri synnyttämässä, kun tieto hänen kuolemastaan saavutti kotiväen. Pirkon nuorimmat sisarukset olivat myös odottaneet isosiskon vierailua Iisalmeen, mutta nyt tuo vierailu jäi tekemättä.

Poliisi suoritti tapahtumapaikalla nopeasti tutkimukset ja haravoi lähimaastoa, josta löytyi runsaasti jälkiä ja muun muassa paikka, jossa tekijä olisi puhdistanut käsiään lumella. Löytyi myös murhaajan jättämiä kengänjälkiä, joita voitiin verrata myöhemmin epäiltyjen jalanjälkiin. Murha- ase jäi tavoittamattamattomiin ja tämä seikka tuli vaivaamaan tutkijoita jatkossakin. Myöhemmin nimittäin selvisi, että surmapuukko oli varmasti Mora- puukko eikä esimerkiksi leipäveitsi.

Jyrängöntien lähistöllä surman aikaan iltakävelyllä ollut pariskunta oli tavannut niin sanotun sillikellarin luona siististi pukeutuneen miehen, joka oli kultivoituneella äänellä kysynyt lähintä puhelinkoppia. Mies oli ollut todistajan mukaan humaltunut ja ei heidän mukaansa selvästikään tuntenut aluetta kovin hyvin. Lisäksi murhapaikan tietämissä koiraa kävelyttänyt mies näki kahdesti tummiin pukeutuneen miehen juoksentelevan metsikössä. Todistaja Niemisen mukaan mies juoksi kahdesti hänen läheltään.

Todistajat olivat nähneet tummiin vaatteisiin pukeutuneen miehen harhailemassa Jyrängöntien metsikössä. Harhailijan vaatetus oli siisti ja hänellä oli todennäköisesti niin sanottu Eden- hattu päässään. Tästä Eden- hatusta ja tekijän pukeutumisesta tuli myöhemmin tutkinnan riippakivi.

Tutkinta

Komisario Veikko Korkealehto sai tiedon tuoreeltaan kotona ollessaan. Korkealehto oli aikaisemmin toiminut muun muassa Kyllikki Saaren ja Sirkka-Liisa Valjuksen surmien tutkijana. Nämä rikokset tunnetusti ovat jääneet ratkaisematta. Ensimmäisenä tutkijana paikan päällä oli etsivä Väinö Haukka, joka tuli tunnetuksi myöhemmin kamppailulajien kehittäjänä. Haukka ja Korkealehto olivat aluksi neuvottomia tapauksen suhteen, koska mitään konkreettista tietoa tekijästä ei saatu. Tutkimusta jatkettiin kuulustelemalla ja kiertämällä talosta taloon murhapaikan tietämissä.

Pirkko Ryhänen menehtyi 20 puukoiskuun ja tutkimuksissa selvisi myöhemmin, että kyseessä oli nimenomaan puukko eikä veitsi. Lisäksi rikospaikalta ei havaittu juurikaan verijälkiä mikä antoi syyn olettaa, että tekijän vaatteet olisivat tämän johdosta veren peitosta. Paikalta löytyi veriryhmään A kuuluvan ihmisen verta.

(Murhaaja pakeni metsään nuolen osoittamaan reittiä. Pentti Pitkänen ja useat todistajat näkivät miehen liikkuvan Jyrängöntien metsikössä.)

Kuulusteluissa ja puhutteluissa ilmeni, etteivät Kumpulan hökkelikylän asukkaat olleet juurikaan kiinnostuneita puhumaan etenkään viranomaisella. He eivät halunneet olla tekemisissä poliisin kanssa eivätkä sotkeentua koko juttuun. Heitä varmasti pelotti myös tulla pidätetyksi omista rötöksistään. Tässä menetettiin varmasti arvokasta ensi käden tietoa illan tapahtumissa.  

Koskinen

Yksi näistä Kumpulan osattomista oli puuseppä Torsti Ossian Koskinen, joka oli Ryhäsen murhailtana liikenteessä morsiamensa Ester Niemisen kanssa. Pariskunnalla oli ollut ohjelmassa muutto Vallilasta Kumpulaan, mutta päivä oli sujunut ryypiskelyn ja taksikyytien merkeistä. Vuokra-autolla haettiin viinaa kuuluisasta Putkinotkosta, jota ylläpiti romaninainen nimeltään Fanni. Sinne Koskinen nytkin suunnisti puolisonsa kanssa. Matka päätyi Johannes Jokisen asuntoon, jossa parivaljakko majaili ryyppyreissujensa välillä. Alkoholia oli nytkin nautittu useita päiviä. 

Onneton tapahtumasarja käynnistyi, kun kolmen lättähatun seurue lyöttäytyi humalaisen pariskunnan seuraan aikeenaan hakata Koskinen ja raiskata nainen. Koskinen nouti Jokisen asunnosta leipäveitsen, jolla huitaisi yhtä lättähattua kasvoihin. Nuorisojoukon edustajat pakenivat paikalta ja välikohtaus latistui pelkäksi huuteluksi ja suunsoitoksi. Sisällä Jokisen kämpässä Koskinen ilmoitti hakevansa Fannilta lisää alkoholia ja sai ilmoituksellaan Niemisen suuttumaan. Väsynyt ja humalaisten riitelystä tuohtunut Jokinen kuuli tämän makuusijaltaan. Tässä kohtaa aikataulut menevät sekaisin, mutta varmaa on että Jokisen asunnolla ja viinanhakureissulla meni tovi aikaa. 

Koskinen lähti hakemaan viinaa erään tutun peltisepän kanssa. Kenelläkään osallisella ei ole täyttä varmuutta siitä milloin Koskinen palasi Fannin luota. Koskisen kannalta onnettominta tässä oli se, että hänen käyntinsä Putkinotkossa ajoittuu samoihin aikoihin kuin Ryhäsen puukotus. Samaan saumaan sattuu Koskisen täydellinen muistikatkos. Viranomaisille ei tuottanut suuria vaikeuksia saada selville, että Torsti Ossian Koskinen oli heilutellut veistä Ryhäsen surmapaikan lähistöllä. Tutkinnanjohtaja Korkealehto oli varma, että nyt oltiin oikeilla jäljillä. Etsivä Väinö Haukka vaati lisätutkimuksia, mutta hänet siirrettiin toisiin tehtäviin. Haukka ilmoitti Korkealehdolle, että hän tulisi hakemaan poliisiksi Isojoelle. Tämä oli selvä kuitti tutkinnanjohtajalle, joka oli yrittänyt ratkaista Kyllikki Saaren murhaa. 

Olosuhteet olivat tutkinnan kannalta kaikkea muuta kuin suotuisat Torsti Koskiselle. Hänen muistikatkoksensa ajoittuu juuri samalle ajalle kuin Ryhäsen puukotus. Koskista pidättämään tullut poliisi huomasi Koskisen vaihtaneen päällystakkia murhan jälkeen. Alun perin Koskinen myös muisteli pitäneensä puukkoa hallussaan ja viskanneen puukon metsikköön murhailtana. Tämän selityksen Koskinen myöhemmin perui. Lisäksi epäilty oli alkanut pohtia sitä mahdollisuutta, että hän olisi surmannut Pirkko Ryhäsen erehdyksessä luultuaan tätä häntä uhkailleeksi lättähatuksi. Ryhäsen vaatetus ja olemus muistutti nuorta poikaa.

Tuomio

Tutkimuksissa päädyttiin lopputulokseen, jonka mukaan Koskinen olisi erehdyksessä puukottanut Ryhäsen kuoliaaksi luultuaan häntä yhdeksi lättähattunuorukaiseksi. Ryhäsen olemus ja pukeutuminen saattoi sekoittaa Koskisen ajatukset pimeässä ja humalatilassa. Tutkijoiden päätöstä tuki Koskisen omat ajatukset ja pohdinnat siitä, että hän olisi voinut surmata erehdyksessä Ryhäsen. Kuitenkaan mitään erityistä näissä Koskisen pohdinnoissa ei mainittu, joten on epäselvää missä ja millä tavalla syytetty oli tutkijoille moisia ajatuksia esittänyt. Torsti Ossian Koskinen tuomittiin 12,5 vuoden mittaiseen kuritushuonetuomioon Pirkko Ryhäsen taposta. Tämä siitä huolimatta, että Koskisen syyttömyyttä tuki moni asia. 

Koskinen yritti vuosia selvittää tapausta vankilasta käsin. Hän kirjoitti useita kirjeitä morsiamelleen Niemiselle, oikeusavustaja Virtaselle, tutkinnanjohtajalle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Koskinen palkkasi myös yksityisetsivän tutkimaan tapausta Vapauttava päätös tuli viimein vuonna 1970, kun Koskisen tuomio purettiin. Tuomion purkuun päädyttiin, kun varastomies Pekka Lappalainen tunnusti teon vankitoverilleen. Lappalainen väitti surmanneensa tinnerihumalassa Pirkko Ryhäsen. Syytteet Lappalaista vastaan hylättiin, kun ilmeni, että tunnustus oli tehty vankitoverien keskuudessa ja lisäksi Pekka Lappalainen ei muistuttanut murhapaikalla nähtyä miestä. Lappalainen kulki vapaana ollessaan usein paljain päin, kun tekijällä tiedettiin varmasti olleen päähine. Jälkikäteen on sanottu, että Lappalaiselle olisi luvattu rahaa, että hän tunnustaisi teon. Näin saataisiin Torsti Ossian Koskinen vapaaksi. 

(Torsti Ossian Koskinen vapautui vankilasta vuonna 1970)

Erehdys

Koskisen syylliseksi julistamiseen vaikutti eniten erehdysteoria, jonka mukaan Koskinen hyökkäsi erehdyksessä Ryhäsen kimppuun, koska luuli tätä pimeässä häntä ja Niemistä ahdistelleeksi lättähatuksi. Tätä syyttäjäpuolen vahvinta lyömäasetta vastaan löytyy vasta-argumentteja. Ryhäsen kirkaisun kuultuaan Koskinen olisi varmasti tajunnut iskeneensä väärään henkilöön ja ymmärtänyt, että kyseessä oli nuori tyttö. Koskisen puolustuksen mukaan murhapaikalla ei edes ollut pimeää vaan paikalla valaisi kirkas täysikuu. Lisäksi pitää muistaa, että Ryhästä oli puukotettu 20 kertaa. Murhaaja on ollut siis silkan raivon vallassa tekonsa tehtyään ja voi hyvällä syyllä pohtia olisiko Koskinen voinut olla niin raivon partaalla, ettei tyytynyt kuin muutamiin puukoniskuihin. Muutenkin on melko lailla kyseenalaista, että Koskinen olisi voinut surmata ketään mitään siitä muistamatta. 

Poliisin ja syyttäjän teoria erehdyksestä joutuu kriittiseen valoon jo siitäkin syystä, ettei mistään kostosta edes keskusteltu Koskisen ja Niemisen majapaikassa. Majapaikan isäntä Jokinen kuuli vain pariskunnan riitelyä, kun Koskinen ilmoitti hakevansa lisää viinaa. Kontio- niminen lättähattu oli lisäksi todistanut, että hän oli houkutellut Koskista tappeluun veitsi- episodin jälkeen eikä Koskinen ollut millään tavoin ollut kiinnostunut käymään Kontion kimppuun. Kontio oli käskenyt Koskisen "tulla ilman asetta tällä kertaa" ja asia oli jäänyt siihen. Miksi entinen katunuori Koskinen olisi edes yrittänyt käydä nuorten miesten kimppuun, kun tiesi jäävänsä auttamatta alakynteen? Lisäksi Koskisella "poltti jalkojen alla" ehdonalainen, joka olisi katkennut pienestäkin rötöstelystä. Kokenut linnakundi osasi kyllä pysyä pois hankaluuksista. 

Entä miten Koskinen oli käyttäytynyt, kun hän oli palannut viinanhakureissulta? Koskinen ei ollut millään tavalla hermostunut eikä hänen vaatteensa olleet veriset mikä olisi ollut lopputulos, mikäli hän olisi puukottanut Ryhästä toistakymmentä kertaa. Miehellä oli vain hiukkasen verta toisessa hihassaan, mikä oli varmaankin seurausta rähinästä lättähattujen kanssa. Koskinen oli Jokisen kämppään palattuaan pikemminkin väsynyt ja valitteli lähinnä sitä, että alkoholi ei sinä iltana enää maistunutkaan. Hermostuneisuus alkoi näkyä Jokisen mökissä vasta seuraavana päivänä, kun tieto Ryhäsen surmasta levisi Kumpulan yhteisöön. Koskisen morsian Ester Nieminen kierteli hermostuneena murhaa seuranneena päivänä pitkin Kumpulaa etsimässä sulhasensa veistä. Putkinotkosta se sitten löytyikin. 

Ajoitus on pimeyden mestarin käsialaa

Murhan lähin todistaja Pentti Pitkänen ei aluksi tunnistanut Koskista niin sanotuksi Eden- hattumieheksi, joka nähtiin rikospaikan tietämissä ja vaeltamassa edes takaisin Jyrängöntien metsikössä. Muutenkaan silminnäkijät kertoivat miehen lähinnä muistuttavan Torsti Ossian Koskista. Lisäksi tuntomerkit eivät sopineet "kultivoituneeseen mieheen", jonka Mäkelän pariskunta näki sillikellarin lähistöllä. Voidaan olettaa hyvällä syyllä olettaa, että Pitkänen oli muuttanut tunnustustaan tutkijoiden painostuksen alaisena. Puhumattakaan siitä, että jo Koskisen päähineestä annettiin ristiriitaisia lausuntoja. Pitää myös ottaa huomioon se seikka, että Koskinen tunsi murhapaikan lähiseudun hyvin. Miksi hän olisi jäänyt vaeltamaan metsikköön pidemmäksi aikaa, jos oletetaan että tämä vaeltaja oli juuri Koskinen? Metsästä löytyneet kengänjäljet eivät vastanneet muutenkaan Koskisen kengän kokoa, joten liikkuiko metsikössä joku muu henkilö?

Murhaaja oli puukottanut Ryhästä puukolla. Koskisella ei tiedetty olleen hallussaan koko iltana minkäänlaista puukkoa ja hän oli hyökännyt lättähattujen kimppuun leipäveitsellä. Ei kai Koskinen olisi hyökännyt Ryhäsen kimppuun puukolla, jos hänellä olisi ollut leipäveitsi hallussaan? Kun tiedetään, että surma-ase oli varmuudella puukko, niin tämä epäselvyys murha-aseesta asettaa Koskisen syyllisyyden outoon valoon. Ei kai Koskisella voinut olla kahta terä-asetta mukanaan? Murha-aseesta on muutenkin annettu epäselviä lausuntoja. Johannes Jokinen väitti oman Mora- puukkonsa vaihtaneen paikkaa keittiössään ja Koskinen väitti heittäneen puukon metsään. Mitään varmaa havaintoa näistä seikoista ei ole tehty. Mielenkiintoista on myös se seikka, että poliisi ei takavarikoinut Jokisen puukkoa verratakseen sitä Ryhäsen haavoihin. Vai oliko puukko hävitetty? 

Itseäni on alusta asti vaivannut tapahtumien ajoitus. Tiedetään varmasti, että Koskinen on ollut Putkinotkossa kello 21.30 ja viipyi siellä kohtuullinen kauan. Tämän todistivat Rantakortteli 1:n asukkaat Terno ja Inberg Hagert. Koskinen oli heidän mukaansa viettänyt puolisen tuntia heidän luonaan ja palannut sitten Jokisen kämpälle. Lisäksi hän ei ole ollut yksin liikenteessä vaan mukana on ollut peltiseppä Orädd. Todistajien havaitsema Eden- hattuinen mies oli nähty juuri samaan aikaan harhailemassa Jyrängöntien metsikössä. Kuinka hän olisi ehtinyt viinanhakureissulle ja harhailla sen jälkeen metsikössä, jos hän on vielä kaiken lisäksi syyllistynyt Ryhäsen murhaan? Mäkelän pariskunta törmäsi sillikellarin luona tuntemattomaan mieheen juuri samoihin aikoihin, kun Koskinen vietti aikaansa Putkinotkossa Hagertien kanssa. Tämä henkilö ei ollut pariskunnan mukaan Koskinen. Kuinka Torsti Ossian Koskinen oli yksinkertaisesti voinut tehdä tämän kaiken? Pitää ottaa huomioon vielä sekin seikka, että kaikkeen tähän kulkemiseen on kulunut huomattavasti aikaa. 

Ajoitus on juuri se tutkinnallinen ongelma, johon syyttäjän kertomus kaatuu. Alkuperäisen tutkinnan mukaan kähinä Koskisen ja lättähattujen välillä olisi tapahtunut kello 20.50-20.55. Välikohtaus on saattanut tapahtua paljon myöhemminkin. Tästä todistaa Raija Vatkan lausunto, jonka mukaan hän näki Koskisen ja lättähattujen välikohtauksen kotinsa ikkunasta juuri, kun Perry Mason- niminen ohjelma oli päättymässä. Kyseinen ohjelma päättyi kello 21.10 tai 21.15 eli juuri Ryhäsen surman aikoihin. Ryhäsen surman oli useampi todistaja nähnyt ja kuullut. Todistajat Yrjö Dahlström ja Helmi Laine kuulivat naisen huudon juuri kello 21.10 ja lisäksi on olemassa Pitkäsen ja Suomisen näköhavainto Jyrängöntieltä. Tämän johdosta voidaan tehdä vahva päätelmä siitä, ettei Koskinen ole ollut lähelläkään surmapaikkaa. Kun otetaan huomioon vielä aika, jolloin Koskinen on poistunut Jokisen mökistä viinanhakureissulle, niin voidaan aivan hyvin päätellä, ettei Koskinen ole voinut ehtiä kyseisessä aikakaaviossa Ryhäsen surmapaikalle. Tässä täytyy vielä ottaa huomioon metsässä harhailu (edelleen jos väitetään että Koskinen on tämä harhailija) ja kävelymatka Putkinotkoon. 

Kun ottaa huomioon kaikki edellä mainitut seikat ja muistaa, että näin vakavassa rikoksessa näyttö ja todistajalausunnot tulisi olla ristiriidattomia, niin tulee vääjäämättä mieleen että näitä ristiriitaisuuksia on yksinkertaisesti liikaa. Ainoana raskauttavana asiana Koskisen syyllisyyden kannalta on se, että hän ei muista mitään kyseiseltä ajankohdalta. Mutta jo pelkästään se, että syyllisehdokas ei ole todennäköisesti ollut edes paikalla murhan sattuessa, asettaa syyllisyyskysymyksen kyseenalaiseksi. Luulen että Koskisen puolustus on oikeudessa ajatellut vilpittömästi, että Koskinen tulisi saamaan vapauttavan tuomion. Henkilökohtaisesti minusta on hämmästyttävää, että henkirikoksesta voidaan tuomita henkilö jonka läsnäoloa murhapaikalla ei ole voitu kiistattomasti todistaa. Mutta tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Kuka sitten on Pirkko Ryhäsen surmaaja, jos se ei ole Torsti Koskinen tai Pekka Lappalainen? Kuka oli tämä tuntematon mies sillikellarilla? Jälkikäteen on kerrottu Nikkilän mielisairaalan hoidokista, joka olisi asunut lähiseudulla ja syyllistynyt henkirikokseen. Kyseinen henkilö oli puukottanut poliisia yksityisasunnossa Lapinlahdenkadulla ja Ryhäsen surman aikoihin hän oli karannut hoitolaitoksesta ja oli näin ollen etsintäkuulutettuna. Pirkko Ryhäsen käytännössä motiiviton surma viittaa kyllä vahvasti henkilöön, joka kärsi vakavista mielenterveydellisistä ongelmista. Olisiko hän voinut tehdä teon täydessä psykoosissa?

Ja nähtiinkö hänet liikkumassa kohtalokkaana iltana Jyrängöntien ja Limingantien lähistöllä? 

Sen tietää vain yksi...

Ikuisesti tuomittu

Vankilasta vapautumisen jälkeen Koskisen elämä ei ollut helppoa. Korvausrahat kuluivat nopeasti ja tappajan leiman saanut mies päätyi kanssaihmisten silmätikuksi. Torsti Ossian Koskinen kuoli vuonna 1985. Hän oli saanut tätä ennen elämänsä takaisin raiteilleen. Koskisen kuoleman jälkeen Pirkko Ryhäsen surman tutkimukset lopetettiin. Pirkon omaiset eivät koskaan saaneet oikeutta. 

Tässä tämänkertainen juttu. Tätä on tehty kauan. Kiitos jos jaksoit lukea. Palataan asiaan vuonna 2025. Hyvää joulua kaikille ja pitäkää huolta itsestänne!

(Rikospaikka nykypäivänä. Alueella sijaitsee Helsingin yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan kampus.)

Luettavaa

Risto Juhani: Syytön vai syyllinen?

Hannes Markkula: Suomalainen murha

Helsingin murhahistoria

Netistä

minfon keskustelupalsta:

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=256&start=195

Katseltavaa

Ei vanhene koskaan: Erehdys

https://youtu.be/tUgpAcvypRo?si=IlsCa6RYo024E48z

Maunu Kurkvaaran ohjaus: Kujanjuoksu

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_116784

 

Helter Skelter ja hippikauden verinen päätös osa III: Salaliitto.

Aloitamme tämänkertaisen tarinan New Yorkista, jossa riehui 1970- luvun puolivälin tienoilla pahamainen sarjamurhaaja, joka kutsui itseään Son of Samiksi poliisille ja lehdistölle lähettämässään kirjeessä. Son of Samiksi paljastui myöhemmin postinkantaja David Berkowitz, joka tunnusti olleensa kaupunkia kauhun vallassa pitänyt murhaaja. Berkowitz tuomittiin kuudesta murhasta ja 11 murhanyrityksestä elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Myöhemmin on tullut ilmi, että Son of Sameja olisi saattanut olla useampia ja he olisivat olleet osa erästä kulttia, joka piti kammottavia riittejään vain lyhyen matkan päässä David Berkowitzin kotitalosta. Vuonna 1971 kulttijohtaja Charles Manson istui San Quentinissa elinkautista vankeusrangaistusta Cielo Driven ja La Biancan raaoista henkirikoksista. Manson on vankilassa istuessaan kertonut osallistuneensa erään satanistikultin istuntoihin ja oli ilmeisesti tietoinen New Yorkissa toimineen murhakultin toiminnasta. Myös David Berkowitz oli vankilassa kertonut tutkijoille, että kultin jäseniä oli yhä vapaana ja valmiina tappamaan. Näiden kulttien toimintaa yhdisti myös yksi selkeä tekijä. Huumeet.

SISÄLTÖVAROITUS! TARINA SISÄLTÄÄ KUVAUKSIA ÄÄRIMMÄISESTÄ VÄKIVALLASTA....

(Kuuluivatko David Berkowitz aka David Berkowitz ja kulttijohtaja Charles Manson salaperäiseen satanistiverkostoon, joka suoritti veritekoja eri puolilla Yhdysvaltoja?)

Tapettujen koirien puisto

David Berkowitz oli kertonut kuulusteluissa, että hän oli saanut tappokäskynsä paholaiskoiralta, joka oli todellisuudessa tuhatvuotinen demoni. Tällä Berkowitz yritti vedota mielenvikaisuuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Kyseisen koiran omisti New Yorkin Yonkersin kaupunginosassa asunut Sam Carr. Carrin perheeseen kuuluivat veljekset Michael ja John Carr sekä sisko Wheat Carr. Sisko Wheat oli kertonut poliisille, että hänen isänsä pahoinpiteli molempia poikiaan ja sulki heidät tarvittaessa ullakolle huonon käytöksen vuoksi. Son of Sam oli kirjeessään maininnut, että "isä Sam vangitsi poikiaan ullakolle". Lisäksi sisko teki poliisille selväksi, että hänen molemmilla veljillään oli jotain tekemistä Son of Sam- murhien kanssa. Siskon mielestä Michaelin ja Johnin edesottamukset olivat muutenkin outoja. Molemmat veljekset olivat kiinnostunut skientologiasta ja heillä oli vakava päihdeongelma. He olivat kiinnostuneet satanismista ja äärimmäisestä väkivallasta. John Carr uneksi nuoriin tyttöihin yhtymisestä ja ihmisuhreista. Hänen veljensä Michael oli puolestaan liittynyt skientologeihin helpottaakseen päihdeongelmaansa. He olivat ottaneet oppia myös erään maailmanlaajuisen satanismiryhmän ideologiasta. Tämän ryhmän edustajia, joita kutsuttiin myös "lapsiksi", oli nyt asettunut Carrin takamaalla sijaitsevaan Untermeyer- puistoon pitämään saatanallisia menojaan. 

Untermyer- puisto oli vähitellen jäänyt pois käytöstä 1940-luvulla oltuaan sitä ennen hyvin suosittu käyntikohde. Nyt sen uumenissa laulettiin hymniä pimeyden ruhtinaalle. Puistoon asettunut kultti piti siellä menojaan uhraten saksanpaimenkoiria ja verta juoden. Kultin jäsenet käyttivät paljon myös kokaiinia, LSD:tä ja marihuanaa. Aivan kuten Charles Mansonin lapsetkin olivat tehneet omissa orgioissaan aikaisemmin Spahn Ranchilla. Tästä saatanallisesta touhusta kuuluvat äänet kantautuivat myös Carrin pihapiiriin. Michael ja John Carr ottivat osaa näihin menoihin ja mukana oli myös David Berkowitz. Hän harrasti avoimesti seksiä kultin naisjäsenten kanssa eikä suinkaan ollut niin syrjäänvetäytyvä luonne kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Tästä puistosta löytyi myös edellisessä osassa mainittu "paholaisen luola", jonka seinät oli koristeltu saatanallisilla tunnuksilla ja natsisymboleilla. Sivulliset löysivät puistosta useita tapettuja koiria. Koirien korvia särkevä ulvonta kuului myös asukkaiden korviin. Puiston laitamilta oli myös ammuttu erästä poliisin partioautoa Son of Sam- murhien aikoihin. Partioautossa olleet poliisit olivat varmoja siitä, että heitä oli osattu odottaa. Ampujaa tai ampujia ei koskaan tavoitettu. Muutakin outoa tapahtui naapurustossa. Eräs postinkantaja oli ampunut itsensä ilman järkeenkäypää syytä. Hän oli jakanut postia Carrin ja Berkowitzin osoitteeseen. Oliko hän nähnyt jotain mitä ei olisi pitänyt nähdä?

(Ronald Sisman tapettiin asuntoonsa 39-vuotiaana Halloweenina 1981. Oliko asialla jälleen mystinen satanistikultti?)

Murhat

Ronald Sisman oli 39- vuotias valokuvaaja, joka oli myös tunnettu New Yorkin seurapiireissä kokaiinikauppiaana. Sisman ja hänen tyttöystävänsä Elisabeth Platzman ammuttiin asuntoonsa teloitustyyliin Halloweenina 1981. Murha on edelleen ratkaisematta. Murhapaikka oli myllätty lattiasta kattoon niin kuin tekijät olivat etsineet jotain. Murhan motiiviksi on epäilty Sismanin sekaantumista huumekauppoihin, mutta hänen väitetään myös sekaantuneen murhakultin toimintaan. Sisman olisi kertoman mukaan sotkeentunut Son of Sam- murhiin ja kuvannut Stacy Moskowitzin murhan videolle. Stacy Moskowitz oli yksi väitetyistä David Berkowitzin uhreista ja hänet surmattiin ampumalla 1.8.1977. Berkowitz on itse myöntänyt, että Moskowitzin murhaan oli osallistunut muitakin henkilöitä. Paikalla oli myös havaittu pakettiauto, jonka väitettiin toimineen Ronnie Sismanin kuvausautona. David Berkowitzin lausunnon mukaan Son of Sam- murhiin olivat sekaantuneet Michael ja John Carrin lisäksi eräs kultin nuori naisjäsen ja Manson II, joka oli lennätetty New Yorkiin murhatöitä varten. Muiden henkilöiden sekaantumisesta on silminnäkijälausuntoja, joiden mukaan Berkowitz ei ollut edes paikalla kaikkien murhien aikana. Lisäksi tekijöiden ulkonäkö ja vaatetus ei muistuttanut lainkaan Berkowitzia. Ronald Sisman tapettiin todennäköisesti siksi, että hänellä oli hallussaan tulenarkaa materiaalia Son of Samin murhiin liittyen. Mitään materiaalia ei ole kuitenkaan tähän päivään mennessä löydetty. 

Toukokuussa 1983 murhattiin Los Angelesin liepeillä tuottaja ja showmies Roy Radin, jonka pahoin mädäntynyt ruumis löydettiin eräästä laaksosta muutama viikko murhan jälkeen. Häntä oli ammuttu useita kertoja päähän. Murhista epäiltiin nelikkoa Greenberger, Lowe, Mentzer ja Marti, jotka olisivat tappaneet Radinin maksamattomien palkkioiden takia. Nelikko olisi näin ollen siepannut ja murhannut Radinin kostoksi. Journalisti Maury Terry epäili, että Roy Radin olisi ollut edellä mainitun satanistikultin johtohenkilöitä. Hänen huvilallaan Long Islandilla järjestettiin huumeorgioita ja se oli muutenkin suosittu bilepaikka. Melonie Haller- niminen näyttelijätär syytti Radinia pahoinpitelystä raiskauksesta huumebileissä vuonna 1980. Pahoinpitely ja raiskaus oli Hallerin mukaan myös kuvattu videolle. Roy Radinin väitettiin pitäneen hallussaan bileissä kuvattuja orgioita ja hänen sanottiin myös pyörittäneen huumekauppaa New Yorkin seudulla. Maury Terryn mukaan Roy Radin olisi ollut toteuttamassa myös Son of Sam- murhia, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole. Kulttiyhteyksiä ei ole pystytty aukottomasti todistamaan, muttei täysin poissulkemaankaan. Radinin murhaan väitetään myös osallistuneen erään tuntemattomaksi jääneen henkilön, jonka sanottiin toimineen Charles Mansonin henkivartijana. 

(Cielo Driven murhat tapahtuivat Hollywoodissa 8.8.1969. Raaka verityö sai aikaan valtavan hysteria myös maailmanlaajuisesti.)

Kuolemanlaakso

Elokuussa 1969 Charles Mansonin seuraajat surmasivat näyttelijätär Sharon Taten ja hänen seurueensa Cielo Driven asunnossa erittäin julmalla ja raa'alla tavalla. Taten puoliso elokuvaohjaaja Roman Polanski oli kuvausmatkalla Lontoossa. 26-vuotias Sharon Tate oli kahdeksannella kuulla raskaana, mutta se ei silloin koskettanut hänen murhaajiaan millään tavalla. Mansonin seuraajat Susan Atkins ja Tex Watson surmasivat Taten 16 puukoniskulla. Lisäksi tuona yönä murhattiin Wojichiech Frykowski, Abigail Folger ja Jay Siebring. Kaikkiin heihin kohdistettiin pitkäkestoista väkivaltaa ja Frykowski sekä Folger surmattiin talon pihalle heidän yritettyään paeta murhaajiltaan. Atkinsin ja Watsonin lisäksi murhaan osallistui Mansonin morsian Patricia Krenwinkel. Mukana ollut Linda Kasabian seurasi tapahtumia kauhuissaan pensaikossa. Lisäksi Tex Watson ampui 18-vuotiaan Steven Parentin Cielo Driven sisäänkäynnin eteen. Ennen poistumistaan murhapaikalta tekijät kirjoittivat talon oveen Sharon Taten verellä sanan "PIG" (sika). He halusivat näin vierittää syyn mustien asiaa ajavien Mustien Panttereiden niskoille, jotka käyttivät valkoisista kyseistä nimitystä. Tosin samaa nimitystä käyttivät myös Mansonin seuraajat. Tämän jälkeen Manson tuli käymään vielä Cielo Drivellä, koska hän halusi nähdä mitä hänen lapsensa olivat tehneet. Nimitystä lapset käytettiin myös kultista, joka järjesti riittejään Untermyerin puistoalueella. 

Cielo Driven murhien jälkeen Mansonin seuraajat Leslie Van Houten, Patricia Krenwinkel, Steve Grogan ja Susan Atkins surmasivat Rosemary ja Leno La Biancan heidän kotitalossaan useilla puukoniskuilla 10.8.1969. Murhaajat kirjoittivat Lenon rintakehään verellä sanan "WAR" ja kirjoittivat jääkaapin seinään sanan "Helter Skelter". Myös Charles Manson oli ollut murhapaikalla ja poistunut sopivasti ennen seuraajiaan. LaBiancan pariskunnan murhalla haluttiin saada viranomaisten huomio kiinnittymään entistä enemmän Mustiin Panttereihin ja saada katseet pois Mansonin joukkion edesottamuksista. Otettakoon myös huomioon, että murhaajat olivat teon aikana vahvasti LSD:n ja amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Tex Watson on myöhemmin kertonut, että hän näki kaiken ikään kuin kaleidoskoopissa. Vastaantulevat ihmiset eivät muistuttaneet hänen mukaansa lainkaan ihmistä. Mansonin naisista Susan Atkins kertoi vielä vuosia murhien jälkeen, että kuuli yhä Charles Mansonin äänet päässään. Charles Manson, Tex Watson, Leslie Van Houten, Patricia Krenwinkel ja Susan Atkins tuomittiin vuonna 1970 kuolemaan, mutta heidän tuomionsa muutettiin myöhemmin elinkautisiksi. Manson ja Atkins kuolivat vankilassa. Muut istuvat edelleen vankilassa. 

Mansonin perheen suorittamien murhien on virallisesti kerrottu liittyneen rotusotaan eli Helter Skelteriin, jossa Manson ei itse varsinaisesti osallistunut surmiin, mutta oli niissä toimeenpaneva voima. Tällä tavalla Charles Manson saatiin liittämään veritekoihin teknisesti, vaikkei hän varsinaisesti ollut ketään surmannutkaan. Ottaen huomioon hänen kykynsä vakuuttaa ja manipuloida seuraajiaan, hän on kyllä ollut omalla tavallaan osallisena tekoihin. Tosin murhien motiivit saattavat liittyä johonkin muuhun kuin rotusotaan ja Helter Skelteriin. Mansonin seuraajien uhreista esimerkiksi Woijchiech Frykowski oli esimerkiksi jättänyt maksamatta 11 000 dollarin huumevelat ja huumemaailmassa maksamattomat velat eivät tarkoittaneet mitään hyvää. Lisäksi kerrotaan, että Cielo Driven huvilassa oli saanut nöyryyttävän selkäsaunan eräs huumekauppias, joka vannoi kostoa. Eräät talossa käyneet henkilöt ovat myös kertoneet satanistikultin vierailleen Polanskin ja Taten juhlissa ja Mansonin seuraajien ottaneen osaa juhlallisuuksiin. Väitetään että varsinainen tappokäsky olisi lopulta tullut eräältä kalifornialaiselta satanistikultilta. Oliko todellakin näin? 

Entä mitä tapahtui Carrin veljeksille? John Carr löydettiin ammuttuna eräästä asunnosta Minotin kaupungista Pohjois-Dakotasta lentotukikohdan liepeillä vuonna 1978. Seinään oli kirjoitettu verellä numeroyhdistelmä 666. Virallinen kuolinsyy oli itsemurha, mutta Minotin sheriffi oli varma, että kyseessä oli murha. Sheriffi tiesi myös David Berkowitz in vierailleen Minotissa parikin kertaa murhien aikoihin. Michael Carr puolestaan kuoli auto-onnettomuudessa New Yorkissa auton törmättyä yksinäiseltä tiellä kovaa vauhtia kaiteeseen. Onnettomuuden syy on jäänyt mysteeriksi.

       (Itsemurha vai raaka murha? John Carr löydettiin kuolleena eräästä asunnosta Minotin kaupungissa sijaitsevasta lentotukikohdasta.)

....Jatkoa seuraa.

"What about your Children. I can tell you that they are running on the streets and coming right at you!"

-Charles Manson

Lukemista:

Ed Sanders, The Family

Maury Terry, The Ultimate Evil

Tom O'Neill, CHAOS

Hilkka Laitisen katoaminen Nastolassa 50 vuotta sitten heinäkuussa 1972

Nastolainen Hilkka Laitinen katosi jäljettömiin Nastolassa heinäkuussa 1972. Hänen kohtalonsa on jäänyt avoimeksi aina näihin päiviin saakka. Hilkka Laitisen katoamiseen on liitetty monta omituista seikkaa, joista merkittävimmät liittyvät hänen aviomieheensä Urho Laitiseen. Seuraava juttu on aikaisemmin ilmestynyt juttusarjassa Pimeän ja hämärän rajamailla toukokuussa 2020. Julkaisen jutun nyt uudestaan ja liitän mukaan muutamia mainintoja vuonna 2020 ilmestyneestä Ei Jälkeäkään- kirjasta, jossa on käsitelty 11 suomalaista katoamistapausta. Hilkka Laitisen katoamisesta on tullut tänä kesänä täyteen tasan 50 vuotta...

(Hilkka Laitinen katosi Nastolassa heinäkuussa 1972. Laajoista etsinnöistä huolimatta häntä ei koskaan tavoitettu. Poliisi suoritti etsintöjä Nastolan seudulla vielä vuonna 2008, mutta ne päättyivät tuloksettomina.)

Hilkka Laitinen

Nastolalainen Hilkka Laitinen katosi jäljettömiin asunnostaan Nastolan Ratsutie 48 :sta heinäkuussa 1972. Aviomiehensä mukaan Hilkka lähti iltapäivällä töiden jälkeen sovittamaan housupukua ystävänsä luo. Tämän jälkeen hänestä ei ole ainuttakaan silminnäkijähavaintoa. Huolimatta perusteellisista etsinnöistä ja tutkimuksista Hilkka Laitinen on yhä kateissa. Hänet julistettiin kuolleeksi vuonna 1983.

Hilkka Laitisen tapaus on pysynyt täytenä mysteerinä näihin päiviin saakka. Henkirikoksen mahdollisuutta ei ole voinut sulkea pois. Hilkka Laitinen ei voinut kadota omasta tahdostaan sillä hänen vaatteensa ja korunsa olivat siististi paikallaan katoamispäivän jälkeen. Itsemurhakin olisi ollut epätodennäköinen, koska hänen ruumiinsa olisi luultavasti ennemmin tai myöhemmin löydetty.

Vuonna 1975 aviomies Urho Laitinen pidätettiin epäiltynä vaimonsa Hilkka Laitisen murhasta. Urho Laitinen oli jäänyt kiinni muutamasta valheesta ja hän oli muutenkin haluton selvittämään vaimonsa kohtaloa. Lisäksi hänen autonsa oli nähty liikenteessä Nastolassa Hilkan katoamisyönä. Avioparin asunnosta löytyi myös verinen peitto, jonka alkuperä jäi mysteeriksi. Laitisten avioliitto oli huonolla tolalla. Lähes heti Hilkan katoamisen jälkeen Urho oli nukkunut toisen naisen kanssa heidän yhteisessä aviovuoteessaan. Naisen nimi oli Riitta ja hänen suhteensa Urho Laitisen kanssa oli myös Hilkka- vaimon tiedossa.

Urho Laitisen pidätys ei kuitenkaan tuonut ratkaisua katoamistapaukseen. Urho kuoli vuonna 1985 ja vei salaisuutensa mukanaan hautaan. Hän vannoi loppuun saakka, ettei ollut millään tavalla osallisena vaimonsa katoamiseen. Nastolassa suoritettiin maastoetsintöjä vielä vuonna 2008, mutta ne eivät ilmeisesti tuottaneet toivottua lopputulosta.

Tiina Saari ja Maiju Majamaa käsittelivät Hilkka Laitisen tapausta kirjassaan Ei jälkeäkään (Into 2020). Hilkka Laitista käsittelevässä kirjoituksessa julkisuuteen tuli uusia seikkoja, jotka antavat erikoisen kuvan Urho Laitisen ja Riitan edesottamuksista Hilkka Laitisen katoamisen aikoihin. Syksyllä 1972 Hilkan tyttäret ja Riitta olivat joutuneet ilmiriitaan, koska Hilkan lapset eivät suvainneet Riitan oleskelua heidän äitinsä kodissa.

Erään riidan jälkeen Riitta oli lyönyt Hilkan tytärtä Satua ja Urhon vävyn Hannun piti puuttua asiaan. Riitta oli myös julistanut työpaikassaan paikallisessa kampaamossa, että kohta hänestä tulisi nastolalainen. Hilkan ja Urhon vävy Hannu oli pannut katoamista seuraavana syksynä, että Riitta tunsi Ratsutie 48:n talon hyvin ja tiesi mm. astioiden paikat. Vävy piti tätä erikoisena, koska hänen mielestään Riitta oli talossa kuin kotonaan, vaikka Urhon vaimo Hilkka vasta kadonnut. Ihan kuin hän olisi tiennyt, ettei Hilkka ole tulossa takaisin kotiin. Syksyllä 1972 Urho Laitinen vaihtoi Ratsutie 48:n talon lukot estäen näin Hilkan tyttärien pääsyn tämän kotiin. 

Hilkan tytär Satu on lisäksi kertonut, että humalainen Urho oli käynyt häneen käsiksi Hilkan katoamisen jälkeisenä yönä ja talossa oli ollut myös Riitta. Riita oli syntynyt siitä, kun Satu ei ollut Urhon vaatimuksesta sammuttanut eteishallin valoja. Urho ja Riitta olivat olleet selvästi humalassa tuona yönä. Lisäksi talosta löytyi verinen lakana, jonka Urho väitti tulleen kissan synnyttämisestä. Lasten mukaan Hilkan ja Urhon kissat eivät poikineet.

Satua on myös jälkikäteen pohdituttanut eteisen rikkinäinen jakkara, josta yksi jalka oli irtonainen. Katoamisen jälkeen se oli jostain syystä liimattu takaisin tuoliin. Miksi? Liittyikö se tapaukseen jotenkin? Hilkan katoamisyönä läheisen Onnimanni- ravintolan ovimies Pentti oli nähnyt Urhon auton liikkeellä Ratsutie 48:ssa. Tämän seikan Urho myöhemmin kiisti. Lisäksi Urho oli erään huhun mukaan nähty erään kaatopaikan liepeillä Hilkan katoamisen aikoihin. 

Tapaus on edelleen avoin. Komisario Paavo Tuomisen mukaan Hilkka Laitisen tapaus tutkittaisiin nyt eri tavalla kuin 1970- ja 80-luvuilla, kun rikostekninen tutkimus ei ollut vielä kehittynyt sellaiseksi mitä se on tänä päivänä. Tuominen painottaa myös, että poliisi ei aikanaan suhtautunut hirveän vakavasti Hilkka Laitisen katoamisen tutkimiseen. Tutkimukset käynnistyivät kunnolla 14 vuorokautta Hilkan katoamisesta. Saaren ja Majamaan mukaan kaikkia kuulusteluja ja kuulemisia ei myöskään kirjattu tuolloin ylös, joten tapausta on vaikea hahmottaa kaikkien vuosien jälkeen. 

Juttua muokattu 3.8.2022. Muokkaukset kursivoitu.

Hilkka Laitinen osa I | Yle Areena

Kadonneet: Hilkka Laitinen | Elävä arkisto | yle.fi

Hilkka Laitisen katoaminen Nastolassa kesällä 1972 - MURHA.INFO

Lukemista: 

Ei jälkeäkään. 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Tiina Saari ja Maiju Majamaa (Into 2020).

Musta Dahlia. Elisabeth Shortin selvittämätön henkirikos Los Angelesissa 1947.

SISÄLTÖVAROITUS. SEURAAVA TARINA SISÄLTÄÄ YKSITYISKOHTIA, JOTKA SAATTAVAT OLLA AHDISTAVIA JA JÄRKYTTÄVIÄ! 

(Elisabeth Short muutti Kaliforniaan ja halusi näyttelijäksi. Short ristittiin tummien hiuksiensa takia Mustaksi Dahliaksi hänen kuolemansa jälkeen.)

Elisabeth Short

Elisabeth Short syntyi Bostonissa heinäkuussa 1924. Hänen haaveenaan oli päästä Hollywoodiin näyttelijäksi. Short muuttikin aikanaan Kaliforniaan, jossa hänen isänsä asui. Elisabeth Shortista ei kuitenkaan tullut näyttelijää, vaan hän joutui raa’an henkirikoksen uhriksi tammikuussa 1947 22-vuotiaana. Hän sai nimityksen Musta Dahlia tummien hiuksiensa takia. Musta Dahlia on inspiroinut musiikintekijöitä, kirjailijoita ja elokuvantekijöitä läpi vuosien. Elisabeth Shortin julmasta kohtalosta ovat hakeneet inspiraatiota muun muassa kirjailija James Ellroy ja elokuvaohjaaja Brian DePalma. Kuvankaunis Elisabeth Short kävi tarinan mukaan koekuvauksissa muun muassa itsensä Marilyn Monroen kanssa, mutta oikeastaan mitään muuta Shortin vaiheista Los Angelesissa ei tiedetäkään. Short seurusteli erään sotilaan kanssa ja työskenteli ainakin jossain vaiheessa tarjoilijana. Hän tapaili myös erästä kauppamatkustajaa ennen kuolemaansa. Oikeastaan kaikki muu hänen vaiheistaan Kaliforniassa onkin jäänyt hämärän peittoon. Elisabeth Short ehti olla kadonneena viikon verran ennen kuin hänen pahoin runneltu ruumiinsa löytyi hylkymaalta Los Angelesissa. Huolimatta lukuisista pidätyksistä ja kuulusteluista sekä tapauksen saamasta huomiosta tapaus on yhä selvittämättä. Mustan Dahlia tarina on saanut vuosikymmenien aikana yhtä legendaarisen maineen kuin Lontoossa 1800-luvun lopulla kauhua herättänyt tuntematon murhaaja Viiltäjä-Jack. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Elisabeth Shortin kuolema oli järkyttävä ja kammottava murha emmekä voi kuvitellakaan millaista piinaa Short on joutunut kestämään ennen kuolemaansa.

Murha

Betty Behringer oli matkalla kenkäkauppaan kolmivuotiaan tyttärensä kanssa tammikuun 15. päivän aamuna Los Angelesissa vuonna 1947, kun hän huomasi matkan varrella olevan joutomaan lähettyvillä esineen. Behringer luuli esinettä keskeltä katkaistuksi mallinukeksi. Jokin epämääräinen tunne kuitenkin sai Behringerin vilkaisemaan esinettä tarkemmin ja hän huomasikin kauhukseen, että maassa makasi naisen alaston ruumis. Nainen oli katkaistu kahtia ja ruumiinosat on vedetty toisistaan erilleen! Kauhistunut Betty Behringer riensi lähimpään taloon tyttärensä kanssa hälyttämään poliisit paikalle. Paikalle saapuvia poliiseja ja tutkijoita odotti rikospaikalla kammottava näky. Nuoren naisen ruumis oli tuotu jalkakäytävän lähettyvillä paikkaan, johon kaupungin asukkaat toivat lähinnä roskia, koska jätehuolto ei ollut Los Angelesissa aivan ajan tasalla. Kahtia katkaistun naisen ruumiista oli valutettu kaikki veri pois ja hänen sisäelimensä oli poistettu. Ruumis oli myös pesty bensiinillä ennen löytöpaikalle tuontia.

(Elisabeth Short a.k.a Musta Dahlia löytyi kammottavalla tavalla silvottuna ja runneltuna jättömaalta Los Angelesissa 15.1.1947. Murhaajaa ei koskaan tavoitettu.)

Ruumis oli runneltu hirvittävään kuntoon. Murhaaja oli viiltänyt naisen kasvoihin molempien suupielien kohdalle pitkät viillot, jotka saivat naisen kasvot irvokkaaseen jokerihymyyn. Naista ei aluksi tunnistettu vaan poliisi antoi ruumiille nimityksen Jane Doe, joka on viranomaisten yleinen nimitys tunnistamattomille vainajille Yhdysvalloissa. Naisen rintojen seudulta oli poistettu ihoa ja hänen toinen rintansa oli leikattu irti kokonaan ja lisäksi murhaaja oli maalannut uhrin isovarpaat punaisella maalilla! Naiselta oli myös poistettu hiuksia, luultavasti käsin ja niitä löytyi myöhemmin hänen ruumistaan. Uhrin otsasta löytyi viiltojälkiä ja selkeitä lyönnin jälkiä. Murhaaja oli myös pelannut veitsellä ristinollaa uhrin iholla. Jälkiä löytyi uhrin toisesta lantiosta! Murhaaja oli sitonut uhrin köydellä käsistä, jaloista ja niskasta ja pitänyt häntä sidottuna ilmeisesti pidemmän aikaa. Sitomisjälkiä näkyi selvästi useassa kohtaa uhrin vartalossa. Uhria oli kidutettu ja hänet oli myös erittäin todennäköisesti raiskattu. Lopullinen kuolinsyy oli ollut verenhukka ja päähän kohdistuneet iskut ja uhria oli myös kuristettu ennen kuolemaa. Merkittävä osa ruumiin runtelusta ja silpomisesta oli kuitenkin tehty vasta uhrin kuoleman jälkeen.

Ruumiin löytöpaikalta ei löytynyt lainkaan verta mikä oli rikostutkinnan kannalta selkeä seikka. Ruumis oli siis kuljetettu joutomaalle vasta surman jälkeen. Uhrin henkilöllisyydeksi selvisi lopulta Elisabeth Short, joka sai suurelta yleisöltä samalla nimityksen Musta Dahlia (Black Dahlia). Robert Manley- niminen kauppias oli antanut Shortille autokyydin hänen kotiinsa Los Angelesissa 9.1.1947 ja tämä oli viimeinen varma havainto Elisabeth Shortista ennen kuolemaa. Manley ja Short olivat tavanneet romanttisissa merkeissä aikaisemmin, mutta Manley pystyttiin nopeasti sulkemaan pois epäiltyjen listalta. Epäiltyjen listalle päätyi lopulta lähes 150 ihmistä, joista kukaan ei oletettavasti ollut Shortin murhaaja. Elisabeth Shortin oli ollut tarkoitus tavata myös Bostonista Los Angelesiin vierailulle tullut siskonsa, mutta tämä tapaaminen jäi toteutumatta. Epämääräisiä huhuja Shortin liikkeistä lähti liikkeelle jo tutkimuksen alusta ja erinäisissä lausunnoissa Shortin väitettiin työskennelleen prostituoituna ja viettäneen aikaansa väärien henkilöiden seurassa. Joidenkin väitteiden mukaan Short olisi ollut raskaana ennen kuolemaansa. Otettakoon tässä yhteydessä huomioon, että muun muassa tarjoilija ammattia ei tuohon aikaan arvostettu kauhean korkealle ja kyseisessä ammatissa toimivia naisia halveksuttiin yleisesti ”maailman vanhimman ammatin” harjoittajina. Elisabeth Shorthan nimenomaan oli työskennellyt tarjoilijana Los Angelesissa. Lisäksi Elisabeth Shortia epäiltiin lesbolaisista suhteista, mutta näihin väitteisiin ei ole saatu vahvistusta. 

Murhaajan profiili ja muutamia epäiltyjä

FBI:n laatiman profiilin mukaan tekijä oli parikymppinen mies, joka ilmeisesti tunsi Elisabeth Shortin ja oli ehtinyt muodostaa jonkinlaisen tunnesiteen uhriinsa. Tekijä oli yksinasuva henkilö, joka työskenteli todennäköisesti niin sanotussa hyvässä ammatissa. Teollaan murhaaja halusi osoittaa, että Elisabeth Shortia oli nyt rangaistu hänen pahoista teoistaan. Murha oli siis jonkinlainen rangaistus. Teon raakuuden huomioon ottaen tekijä on voinut olla myös seksuaaliviettiensä varassa toiminut häiriintynyt henkilö, siis jonkinlainen seksuaalimurhaaja tai psykiatrisessa hoidossa ollut henkilö. Mutta halusiko tekijä ennen kaikkea antaa teollaan merkin? Voidaan olettaa, että murhaaja antoi teollaan kammottavan viestin, että huonosti käyttäytyville naisille kävisi samalla tavalla kuin Elisabeth Shortille. Ruumiin esille asettaminen ja tekotapa saattoi viestiä myös sitä, että murhaaja ei pelännyt jäävänsä kiinni. Ennen kaikkea murhaaja halusi kylvää kaupunkilaisten keskuuteen pelkoa ja hysteriaa, joka veisi kansalaisten ajan ja huomion pois kaikesta muusta! Ja saattoiko tekijöitä olla kaksi? Kuka pelaisi ristinollaa yksin, vaikka pelialustana olisikin naisen ruumis.

Ajojahdista huolimatta murhaaja ei jäänyt kiinni. Tekijä lähetti myöhemmin poliisille paketin, josta löytyi Shortin jäämistöä ja kirjeen, jossa oletettu tekijä ilmoitti vielä tunnustavansa tekonsa. Tätä tunnustusta ei koskaan saapunut. Muutamia tunnustajia ilmaantui, mutta heidät jouduttiin pian vapauttamaan. Tapaus houkutteli esiin myös niin sanottuja sarjatunnustajia, joilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Osalla näistä sarjatunnustajista oli selkeitä merkkejä mielenterveyden ongelmista. Vuonna 2003 selvisi, että eräs mies oli havainnut Shortin ruumiin löytöpaikan lähellä auton, jonka sivuovi oli auki. Shortin ruumis oli tuota paikalle säkissä, joka löytyi löytöpaikan lähettyvillä. Lisäksi samana vuonna poliisi löysi tienvarresta Jeanne Frenchin ruumiin, jota oli käsitelty lähes samalla tavalla kuin Shortia. Tekijä tai tekijät olivat kirjoittaneet Frenchin ruumiseen tekstin ”FUCK YOU BD” allekirjoituksella TEX. Lisäksi Shortin murha muistutti 1930-luvun lopulla tapahtuneita torsomurhia, joiden uhreiksi joutui arvioilta 12 ihmistä. Osaa ruumista ei tunnistettu lainkaan ja tekijää ei koskaan saatu kiinni. 

Elisabeth Shortin mahdollisista surmaajista keskustellaan vielä tänäkin päivänä. Entinen poliisi Steve Hodel paljasti 1990-luvulla, että Elisabeth Shortin murhaaja oli hänen isänsä George Hodel, joka ilmeisesti tunsi Elisabeth Shortin ja hänen hallustaan oli löydetty kuvia, joissa oletettavasti esiintyi Musta Dahlia. George Hodel oli syyllistynyt seksuaalirikoksiin ja hän joutui oikeuteen muun muassa tyttärensä raiskauksesta. Hodel vanhempi työskenteli lääkärinä ja hän tunsi hyvin ihmisen anatomian. Lisäksi George Hodel oli epäsuorasti tunnustanut tekonsa ja todennut, ettei häntä koskaan saataisi kiinni. Myöhemmin on väitetty, että Hodel olisi pystynyt lahjomaan tutkijoita ja silminnäkijöitä, ettei jäisi kiinni. Lisäksi Hodelin sihteeri oli kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Toinen epäilty oli Leslie Dillon, joka oli syyllistynyt hotellimurtoihin toimiessaan hissipoikana hotelleissa ja oli työskennellyt. Dillon oli todennäköisesti tuntenut Shortin, joka työskenteli tarjoilijana nimenomaan hotellissa ja asuikin pitkiä aikoja hotelleissa. Dillon olisi tappanut Shortin Aster- nimisessä motellissa, jonka eräästä huoneesta löytyi paljon verta ja ulostetta.

Tapauksen perintö 

Tekijä on edelleen tavoittamatta, mutta tutkijat käyvät edelleen läpi tapauksen arkistoja. Voisiko mahdollinen tekijä vielä löytyä? Kuka tai mikä hän ikinä onkin, niin hän on jättänyt kammottavalla tavalla jäljen amerikkalaiseen populaarikulttuuriin ja rikoshistoriaan. Lisäksi Mustan Dahlian tapaus raottaa ovea Hollywoodin loiston ja glamourin pimeälle puolelle, jossa ihmiselämälle ei aseta edes kahvikupin verran arvoa. 

Black Dahlia - Wikipedia

The Black Dahlia: Inside The Gruesome Murder Of Elizabeth Short (allthatsinteresting.com)

The Mysterious Black Dahlia Unsolved Case - Who May Have Done It?! Mystery & Makeup | Bailey Sarian - YouTube

Ote elokuvasta Black Dahlia (2006)

Näyttelijän urasta haaveillut Elizabeth Short koki julman kohtalon – ratkaisiko brittikirjailija murhamysteerin? - MTVuutiset.fi

The Black Dahlia — FBI

Cleveland Torso Murderer - Wikipedia

Pimeän ja hämärän rajamailla. Osa V: Raisa Räisänen ja Armonkallion nainen.

Nuoren naisen katoaminen muodostaa tutkijoille aina oman erityisen tutkimuslinjansa. Huomioon on otettava katoamistilanteessa vallinneet olosuhteet ja kadonneen henkilöhistoria. Raisa Räsänen katosi Tampereen keskustassa lauantaina 16.10.1999. Viimeinen varma havainto Raisasta on lauantai-illalta noin kello 23.00. Tarkkana tyttönä pidetty Raisa ei saapunut seuraavana päivänä järjestettyyn koripallopeliin toimitsijaksi ja perhe alkoi huolestua. Raisa Räisäsen katoaminen on yhä mysteeri, mutta poliisi saa edelleen vihjeitä nuoren naisen katoamisesta. 

(Voisiko Raisan katoaminen vielä selvitä?)

Mitä tapahtui Raisa Räisäselle? 

Raisa Räisäsen katoaminen Tampereella lokakuussa vuonna 1999 on yksi kuuluisimmista katoamistapauksista Suomen rikoshistoriassa. Muistan itsekin kun tapausta pohdittiin tuoreeltaan Poliisi-TV:ssä. Räisäsen katoaminen kesken ravintolaillan Tampereen keskustassa on myös uskomaton tapaus.

Kukaan ei muista nähneensä Raisan näköistä nuorta naista Tampereen keskustassa, vaikka Raisan omaiset olivat tuoreeltaan kyselemässä näköhavaintoja kadonneesta heti katoamista seuraavana päivänä. Raisa Räisäsen isä muistaa käyneensä Tampereen keskustan ravintoloissa ja näyttäneen työntekijöille tyttärensä kuvaa, mutta kukaan ei muistanut tai osannut sanoa oliko heillä näköhavaintoa Raisasta. Näin ollen Raisa Räisänen siis vain katosi jäljettömiin tuona kohtalokkaana yönä. Poliisi tutkii tapausta henkirikoksena ja saa tapauksesta edelleen vinkkejä. Poliisi on saanut vihjeitä vuosien saatossa siihen malliin, että tapausta voi verrata Suomen rikoshistorian kuuluisimman henkirikoksen Kyllikki Saaren murhaan. Yhtä lailla nämä molemmat tapaukset ovat ratkaisemattomia. 

Museoauto ja mystinen vartija

Poliisilla on ollut erilaisia tutkimuslinjoja Raisan katoamisesta ja niistä tärkeimmiksi on mainittu niin sanottu taksilinja, jossa taksikuski kertoi kuskanneensa nuoren naisen Multisiltaan ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Toinen linja on sivunnut niin sanottua museoautolinjaa, jossa nuori nainen olisi pakotettu vanhaan amerikkalaisvalmisteiseen autoon. Tämä museoautolinja ei kuitenkaan ole saanut hirveästi kannatusta poliisilta, koska nainen on hyvin todennäköisesti pakotettu autoon ennen Raisan katoamista ja kyseessä olisi siis joku toinen henkilö.

Lisäksi poliisi on tutkinut erään vartijan toimia Raisan katoamisiltana. Tämä vartija oli liikkunut erään Tampereen keskustassa sijainneen kiinteistön kabinettitiloissa. Näihin tiloihin ei vartijallakaan ollut mitään asiaa liiketilojen sulkeutumisajan jälkeen. Olisiko tämä vartija voinut houkutella Raisan mukaansa kyseisiin tiloihin? Tämä selittäisi sen miksi Raisa on hävinnyt Tampereen keskustasta Hämeenkadulta kuin tuhka tuuleen. Mainittu vartija on nyttemmin kuollut, mutta hänen tiedetään syyllistyneen myöhemmässä elämässään erilaisiin rikoksiin.

Armonkallion nainen

Mielenkiintoisin vinkki liittyy niin sanottuun Armonkallion naiseen. Tässä vinkissä Raisaa muistuttava nuori nainen olisi ollut liikkeellä Tampereen keskustasta kohti Armonkallion kaupunginosaa juuri Raisan katoamisyönä. Nuoren naisen vaatetus oli niukka ja silminnäkijät sanoivat hänen pitkät säärensä olleen lähes paljaana. Raisa Räisänenhän oli liikkeellä baarivaatteissa eivätkä ne sopineet kylmään syysyöhön. Nuoren naisen seurassa kerrotaan liikkuneen vanhemman naisen, joka silminnäkijöiden mukaan käyttäytyi oudosti. Tämä parivaljakko ei ole ilmoittautunut poliisille ja mikäli kyseessä olisi ollut ihan mikä tahansa muu kaksikko, niin he olisivat varmasti ottaneet poliisiin yhteyttä kaiken kohun keskellä.

Havainto Armonkallion naisesta on sikäli mielenkiintoinen, että se on tähän mennessä ainoa varteenotettava näköhavainto, joka selvästi viittaisi siihen että kyseessä on todella ollut Raisa Räisänen. Silminnäkijät olivat tunnistaneet vanhemman naisen, joka oli liikkunut häntä selvästi nuoremman naisen kanssa kohti Armonkallion kaupunginosaa. Eräs opiskelijaporukka oli nähnyt kaksikon läheisen Siwan edustalla. Tämän jälkeen opiskelijat olivat kuulleet ulkoa kaksi vertahyytävää kirkaisua ja auton moottorin käynnistymisen. Auton moottori oli kuulostanut V8-koneelta. 

Yöllisillä huudoilla oli myös toinen todistaja, joka kuuli kaksi kovaa huutoa ja auton käynnistämisääniä. Äänet olivat ikään kuin tulleet todistajan kotitalon kellarikerroksesta, jossa sijaitsi Raisan katoamisen aikoihin parkkihalli. Tämä kyseinen todistaja ei ollut nähnyt ketään, mutta hänen havaintonsa ajoittuvat opiskelijaporukan tekemään havaintoon. Erään silminnäkijän mukaan parivaljakon vanhempi nainen oli tuttu nyky Tampereen keskustassa ja häntä kuvattiin yleisesti epämiellyttäväksi. Naisen tiedettiin kierrelleen kaupungin kapakoissa ja puhuneen usein itsekseen. Syy siihen miksi Raisa liikkui Armonkallion suunnassa, saattaa liittyä siihen, että Raisan tiedettiin kulkeneen kotiinsa Tampereen Petsamoon, jonne kuljettiin juuri kyseistä reittiä jossa parivaljakko oli havaittu.

Hervantajärvi

Oliko siis voinut käydä niin, että tämä tuntematon nainen olisi lyöttäytynyt Raisan seuraan, kun tämä oli kävelemässä kotiin Tampereen keskustasta? Edellä mainitut todistajat olivat myös kuulleet ääniä, jotka olisivat saattaneet viitata siihen, että jotakuta olisi pakotettu auton kyytiin. Autokyytiin viittaa käynnistymisäänet, joiden perusteella autossa oli hyvin voimakas moottori. Tällaisesta autosta on havainto Hervantajärven rannalta, jossa koirankävelyttäjä teki havainnon omituisesti käyttäytyvästä autokuskista Raisan katoamista seuraavana aamuna.

Auto oli ollut liikkeellä todella varhain ja koirankävelyttäjä oli nähnyt auton kahdesti ikään kuin etsimässä jotakin. Koiranulkoiluttaja oli myös nähnyt auton pysähtyneenä Hervantajärven rantaan. Hänen koiransa oli saanut kummallisen hepulin paikassa, jossa auto oli ollut pysähtyneenä. Poliisi ja vapaaehtoiset etsijät ovat haravoineet seutua, mutta etsinnät ovat toistaiseksi päätyneet tuloksetta. Olisiko tällä autolla voinut olla yhteys Armonkallion outoihin tapahtumiin Raisan katoamisyönä? Havainto naiskaksikosta ja tästä viimeksi mainitusta autosta on todella mielenkiintoinen ja se on tuonut poliisille paljon uusia vihjeitä aivan viime vuosina.

Olisiko ratkaisu sittenkin näköpiirissä?

Raisa Räisäsen tapausta suomalaiset eivät ole unohtaneet. Lahjakkaan koripallotytön kohtalo on koskettanut ja järkyttänyt meistä monia ja useat ihmiset toivovat tapauksen viimein ratkeavan. Netin keskustelupalstat pursuavat tietoa ja vinkkejä. Mikäli Raisa Räisäsen katoaminen kiinnostaa sinua, niin kannattaa ainakin katsoa Ylen Kadonneet- sarjan jakso Raisasta sekä kuunnella Marko Niemen podcast Viimeinen Johtolanka. Raisan katoamista puidaan myös Suomen suosituimmalla rikosaiheisella nettifoorumilla murha.info. 

Lähteitä:

Raisa Räisäsen tapaus vuodelta 1999, Tampere (ketju 2) - Sivu 309 - MURHA.INFO

Katoaminen, joka ei unohdu – 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lähes jälkiä jättämättä Tampereen yöhön | Elävä arkisto | yle.fi

Mitä tapahtui Raisa Räisäselle? Rikospaikka - YouTube

RAISA RÄISÄSEN MURHAMYSTEERI | POLIISIT EPÄILEVÄT TÄLLAISTA NAISTA! - YouTube

Raisa Räisäsen katoaminen: Hervantajärveltä etsijöiden toiveena koru (iltalehti.fi)

Raisa Räisänen ja katoaminen: vesialue tutkitaan pian (iltalehti.fi)

 

Pimeän ja hämärän rajamailla osa IV: Antti Hanhivaaran katominen Ivalossa vuonna 2006.

Seuraavassa jutussa käsittelen Antti Hanhivaaran katoamista Ivalossa lokakuussa 2006. Hanhivaaran katoaminen tapahtui Ivalo-Karigasniemi-Angeli- akselilla perjantain ja lauantain välisenä yönä tai mahdollisesti lauantaiaamuna. Katoamispaikassa ja ajankohdassa on edelleen epäselvyyksiä. Virallisesti Antti Hanhivaara katosi kaljoitteluillan  jälkeen kävelemällä erämaahan, mutta ulkopuolisen näkökulmasta katoamistapauksessa on paljon erikoisia käänteitä ja epäselvyyksiä, joiden perusteella kyseessä ei voisi olla tavallinen katoaminen. 

(Antti Hanhivaaran kohtalo on edelleen mysteeri. Onko ratkaisua näköpiirissä?)

Antti Hanhivaara katoaa erämaahan

Viimeinen havainto Antista on katoamispäivän aamulta 14.10.2006 noin klo 11.00. Havainnon tekee kaksi metsänhakkuuhommissa ollut miestä. Tosin he tekivät havaintonsa etäisyyden päästä, joten he eivät varmuudella pystyneet kertomaan oliko kyseessä kadonnut Antti Hanhivaara. Antin katoamista edelsivät kotibileet ja ulkopuolisen näkökulmasta omituinen autolla ajelu Ivalon-Karigasniemen ja Angelin kylän välillä. Antin autolla ajettiin aluksi Karigasniemelle illanistujaisiin, josta matka jatkui aamulla erään nuoren parin kanssa Angeliin. Siellä jatkettiin kaljoittelua aina aamuun saakka. Antin seurueeseen kuului siis nuoren parin lisäksi Antin ivalolainen kaveri. Antin siskon Elina Tuiskalan mukaan Antin Toyotassa ei olisi ollut riittävästi bensaa paluumatkalle Ivaloon, joten tätä taustaa vasten on erikoista miksi Angeliin ylipäänsä lähdettiin. Paikkakunnalla ei ollut bensa-asemaa, joten matkaan lähtijöiden on täytynyt tietää, ettei bensa riittäisi paluumatkalle. Miksi? Autolla kulkeminenhan on elinehto erämaassa, jossa matkat ovat pitkiä. 

Erikoisinta Antin katoamisessa on se, että hänestä ei ole varmaa havaintoa katoamispäivän aamuna. Viimeiset Antin seurassa olleet henkilöt olivat edellä mainittu ystävä ja nuori pari. Antin autossa olleista muista henkilöistä ei ole täyttä varmuutta. Hurjasti kaahaavan auton havaitsi useampi henkilö ja lisäksi autosta tehtiin kuulohavainto Angelista missä autolla oli käyty kaahaamassa eräällä sorakuopalla. Antin Toyotan kuskia puhuttaneet rajavartija ja eräs paikkakuntalainen eivät varmuudella tunnistaneet Anttia, mutta kylläkin hänen ystävänsä. Rajavartija oli ajanut autoa, josta oli tehty aluksi havainto Antin Toyotasta, joka ajoi tätä havaintoautoa vastaan Angelista päin. Kohta sama Toyota ilmestyykin havaintoauton taakse toisen auton kanssa ja havaintoauto päästää molemmat autot ohi. Hetken päästä Antin Toyota nähdään pysähtyneenä tien viereen, jossa vapaalla ollut rajavartija puhuttelee kuskia vaarallisesta ajosta. Tämän jälkeen liikkeelle lähteneestä havaintoautosta nähdään kuinka Antin ystävä kävelee heitä vastaan. 

Auto ajettiin romuksi

Antti Hanhivaaran auto löytyi tienpenkalta vanteille ajettuna ja hylättynä. Auton pakoputkesta puuttui osa ja sen rekisterikilpi löytyi läheiseltä sorakuopalta. Antin äidin mukaan auto oli löydettäessä sisältä yllättävän hyvässä kunnossa. Lisäksi Antin ystävä oli myöhemmin palannut autolle etsimään Antin kadonnutta kännykkää. Miksi? Mitään varsinaista syytä tälle etsintäoperaatiolle ei ole kerrottu julkisuuteen. Loppuun ajettu Toyota hinattiin loppujen lopuksi varikolle, josta varkaat kävivät myöhemmin ottamassa talteen auton toisen etupenkin. Jälleen sopii kysyä miksi? Syytä ei tiedetä eikä myöskään sitä miksi varkaat olivat valvontakameroita vältellen käyneet varastamassa penkin, muttei mitään muuta. Poliisi ei missään vaiheessa sinetöinyt tai muuten merkannut Antin autoa. Sitäkään ei tiedetä kävikö poliisi tutkimassa autoa tarkemmin. Antin omaisten mukaan auton akussa oli vielä virtaa ja hän olisi voinut ladata kännykkänsä. Tämä sotii olennaisesti sitä väitettä vastaan, että Antin puhelimesta olisi loppunut akku. Joka tapauksessa Antti Hanhivaaran omaisten mukaan olisi ollut mahdotonta, että Antti olisi ajanut hänelle tärkeän auton lunastuskuntoon ja lähtenyt sen jälkeen kävelemään erämaahan. Antti olisi voinut kävellä läheiseen taloon pyytämään apua eikä lähteä kokeneena erämiehenä talsimaan kylmään erämaahan. 

(Antti Hanhivaaran Toyota löytyi romuksi ajettuna tienpenkalta lokakuussa 2006. Antin omaisten mukaan auto oli hänelle silmäterä eikä hän olisi missään mielentilassa ajanut sitä ajokelvottomaan kuntoon.)

Korvakoru

Antin ivalolaisen ystävän mukaan ilta oli aloitettu kahden kesken Antin kotona Ivalossa. Äidilleen Antti oli kertonut aikovansa saunoa naapurinsa kanssa perjantai-iltana. Tosiasiassa Antin Ivalon asunnossa oli alkuillasta enemmänkin porukkaa ja kova meteli, josta naapurin rouva kävi  huomauttamassa metelöitsijöitä. Naapuri oli nähnyt keittiön oviaukossa miehen, joka oli pitänyt isointa ääntä ja selvästi huutanut jollekulle asunnossa olevalle. Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt kuka tämä henkilö oli. Lisäksi yleisesti pidettiin omituisena, että eräs tuntematon naishenkilö oli ajanut polkupyörällä Antin asunnolle tämän katoamisen jälkeen ja mennyt sisään Antin asunnolle tämän avaimilla! Lisäksi Antin koira oli palannut kotiin karkumatkalta ja mennyt aivan paniikkiin asuntoon astuttuaan. Naapurien ja omaisten mielestä Antti Hanhivaaran asuntoa oli hoidettu katoamisen jälkeen niin kuin siellä olisi asuttu koko ajan. Eräs omituisuus liittyy vielä autolla ajeluun Angelissa. Antin Toyotan pysäyttänyt poromies ei varmasti tunnistanut kumpaakaan autossa olijaa Antiksi! Poromiehen todistuksen mukaan pelkääjän paikalla istuvalla miehellä oli korvakoru, jollaista Antilla ei ollut. Autoa ajoi Antin ivalolainen ystävä. Lisäksi sopii ihmetellä, että Antin ivalolainen ystävä soitti itselleen kyydin katoamispäivän aamuna, muttei millään tavalla varmistanut, että Antilla on kaikki kunnossa. 

(Antti Hanhivaaran katoaminen tapahtui pohjoisimmassa Lapissa Ivalo-Karigasniemi-Angeli- akselilla. Välimatkat pohjoisessa ovat pitkiä eikä julkisia juurikaan kulje. Kuvalähde:Iltasanomat)

Antti Hanhivaara julistettiin kuolleeksi viisi vuotta katoamisensa jälkeen vuonna 2011. Poliisi ilmoitti vuonna 2019, että Antin katoamiseen saattaisi liittyä rikos, mutta oli varovainen lausunnossaan. Antin äidin ja siskon mielestä poliisi ei ottanut Antin katoamista vakavasti ja moni seikka katoamistapauksen tiimoilta on tullut omaisten tietoon vasta paljon Antti Hanhivaaran katoamisen jälkeen. Etsintäpartiot ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu ruumiskoirineen ovat käyneet tutkimassa katoamispaikkaa Angelissa useaan kertaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Vahvin löytö tähän asti on ollut palaneet luut, jotka löydettiin Antin katoamispaikan tietämistä. Lisäksi omaisten käsiin on päätynyt auton penkinpäällinen, joka on ollut punaisen aineen tahrima. Tähän asti ei ole selvinnyt onko kyseessä verijälki vai jotain muuta.  

Erämaa kätkee salaisuuden... Mutta kuinka kauan?

Kadonneet: Antti Hanhivaara | Elävä arkisto | yle.fi

Kolme teoriaa, mitä Antti Hanhivaaralle tapahtui - MTVuutiset.fi

Antti Hanhivaara katosi Lapin erämaahan 15 vuotta sitten – poliisi ei ole koskaan epäillyt rikosta, mutta omaiset eivät ole yhtä vakuuttuneita: "Ajat eivät täsmää" - MTVuutiset.fi

Antti Hanhivaaran katoaminen Ivalossa v. 2006 - MURHA.INFO

Antti Hanhivaaran katoaminen – sisko kertoo oudoista seikoista (iltalehti.fi)