Vallankumous oli varmasti välttämätön yhteiskunnallinen murros eikä sen merkitystä historiallisena tapahtumasarjana voi millään tavalla aliarvioida. Mutta oliko verenvuodatus turhaa? Tapettiinko ihmisiä pelkän vallanhimon ja voimannäytön vuoksi? Olisivatko vallankumouksen myötä tapahtuneet uudistukset tapahtuneet joka tapauksessa ilman suuria mullistuksia? Kaatoiko Ranskan suuri vallankumous neuvonantajiensa manipuloiman hirmuhallitsijan vai oliko Ranskan hallitsija Ludvig XVI uudistuksille suopea ja vapaamielinen valistusajan hallitsija, joka menetti valtansa ja lopulta henkensä väärään aikaan ja vääristä syistä?
 | ||
| (Ranskan kuningas Ludvig XVI mestattiin vuonna 1793 giljotiinilla. Oliko hänen teloituksensa vain esitys, jolla käännettiin huomio pois vallankumouksen todellisista ongelmista?) |
Kovaonninen kuningas
Ludvig XVI kruunattiin 19-vuotiaana Ranskan kuninkaaksi vuonna 1774. Hänen hallituskaudellaan Ranska oli suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Ludvig XVI on kuvattu heikkolahjaiseksi ja jopa vähä-älyiseksi hallitsijaksi, mutta todellisuudessa hän oli edellä aikaansa. Ludvig XVI oli lukenut ja tiedonhaluinen kuningas, joka oli kiinnostunut historiasta, maantieteestä ja tutkimusmatkailuista. Ludvig XVI:n väitetään myös viihtyneen tavallisen rahvaan parissa ja hän vieraili lastensa kanssa seuraamassa tavallisten ranskalaisten työntekoa. Veljilleen kirjoittamissaan kirjeissä kuningas halusi ajaa eteenpäin yhteiskunnallisia uudistuksia ja parantaa tavallisten ranskalaisten asemaa. Ludvig XVI tunsi myös vastenmielisyyttä tiukkaa hovietikettiä ja sen seremoniallisuutta kohtaan. Tällä tavalla hän suututti ylimmän aateliston, joka oli tiukasti sidottu Ranskan hoviin ja jota aatelisto piti etuoikeutenaan. Tämä edesauttoi niitä vaikeuksia, joita Ranskan kuningashuone seuraavina vuosina kohtasi.
Vanha valta vapisee
Ranskan talous oli Ludvig XVI:n valtakauden alussa retuperällä. Ranskan osallistuminen Yhdysvaltain vapaussotaan 1780-luvun alussa oli romahduttanut Ranskan talouden ja kaiken kukkuraksi ranskalaiset eivät saaneet mitään vastinetta vaivannäölleen myöhemmässä rauhanteossa. Sen lisäksi hovin ylellinen elämä ja erityisesti Ludvigin vaimon Maria Antoinetten väitetty tuhlailu herätti kauhistusta ja suuttumusta jopa ylemmän aateliston joukossa. Kuningas ei myöskään ollut mikään varsinainen soturikuningas, sillä sotajoukon edessä häntä nähtiin harvoin, saati hevosen selässä. Tosin hän kyllä tapasi mielellään Amerikan sodasta palanneita sotilaita. Ludvig XVI oli hallitsijana aivan liian hyväntahtoinen ja hän saattoi perua yhteiskunnallisia uudistusehdotuksia, jos ne herättivät liikaa vastustusta yläaatelistossa. Lisäksi historiantutkijat ovat todenneet kuninkaan kärsineen masennuksesta. Tämä seikka vaikutti olennaisesti historian kulkuun. Huonoina hetkinään Ludvig XVI ei pystynyt päätöksentekoon ja jätti tärkeät päätökset neuvonantajilleen tai vaimolleen, joka voimakastahtoisena monarkian kannattajana ei juurikaan antanut arvoa miehensä uudistuksille. Kuningatar ei tosin myöskään ymmärtänyt valistusaatteista juuri mitään. Tosin Maria Antoinette kyllä kunnioitti miestään, joka oli huolehtiva aviomies ja isä lapsilleen. Ludvigilla ei ollut edes rakastajia.
 |
| (Aseistautunut väkijoukko valtasi Bastiljin linnoitusvankilan 14.7.1789. Valtauksesta tuli Ranskan vallankumouksen merkittävimpiä käännekohtia. Nykyään Bastiljin valtauksen vuosipäivää 14.7 vietetään Ranskan kansallispäivänä.) |
Bastilji
Kuningas määräsi pidettäväksi säätyvaltiopäivät kesäkuussa 1789. Säädyt olivat kokoontuneet yhteen tätä ennen viimeksi vuonna 1614. Valtiopäivien tarkoituksena oli ratkaista Ranskan ongelmat ja niistä tulikin lopulta ensimmäinen askel kohti Ranskan suurta vallankumousta. Kolmas sääty julistautui lakia säätäväksi kansalliskokoukseksi 20.6.1789 eikä kuningas pystynyt vaikuttamaan tapahtumiin. Tämä tarkoitti todellisen ranskalaisen parlamentarismin syntyä. Ludvig XVI ei suhtautunut tapahtumiin mitenkään vastentahtoisesti vaan oli hyvin avoin yhteiskunnallisille uudistuksille. Kirjeissään hän oli pyytänyt vanhoillisia veljiään sallimaan kuninkaan valtaa rajoittavat uudistukset eikä asettumaan niitä vastaan. Näissä kirjeissä puhui valistunut kuningas ja korkean tason virkamies, joka seurasi ajan henkeä ja suhtautui suopeasti tavallisiin ranskalaisiin.
Ludvigin XVI:n nuiva suhtautuminen yläaatelistoon ja kieltäytyminen Aurinkokuninkaan aikaisesta hovileikistä aiheutti pian myöskin sen, että kuningas joutui poliittiseen paitsioon ja epäonnistui tehtävässään. Lisäksi kesällä 1789 hallitsijapari oli järkyttynyt perheenjäsenen kuolemasta. Maria Antoinetten ja Ludvig XVI:n poika Ludvig Joosef oli menehtynyt juuri tärkeimpien tapahtumien kynnyksellä. Masennuksesta kärsinyt kuningas jäi taas pois poliittisten päätösten keskiöstä ja päätösvalta jäi neuvonantajille ja viime kädessä Maria Antoinettelle. Heinäkuussa 1789 vallankumousjoukko valtasi Bastiljin linnoitusvankilan Pariisin lähettyvillä. Hirmuvallan symbolin valtauksesta 14.7.1789 sanotaan alkaneet Ranskan vallankumouksen suuret tapahtumat. Ludvig XVI oli määrännyt tätä ennen armeijan joukkoja Pariisin ympärille tilanteen rauhoittamiseksi. Hän ei ollut lainkaan tietoinen Bastiljin tapahtumista ja kirjoitti päiväkirjaansa kyseisen päivän kohdalle sanan Rien: ei mitään.
Bastiljin valtauksen jälkeen yhteiskunnallisia tapahtumia ei voinut enää pysäyttää. Kuningas käski vetää sotajoukot pois Pariisin ympäriltä ja luopui ajatuksesta hajottaa kansalliskokous. Uusi hallinto sai alkunsa ja Ludvig XVI sai sen kunniaksi hattuunsa kumouksellisten tunnuksen, kolmivärisen kokardin. Perustetiin Pariisin kommuuni, uusi kaupungin hallinto ja miliisijoukot, jotka saivat nimen kansalliskaarti. Tästä alkoi kansalaisyhteiskunnan muotoutuminen ja sen seuraukset näkyvät yhä vieläkin tämän päivän Euroopassa. Tässä muutoksessa kuningas Ludvig XVI ei kuitenkaan pysynyt enää mukana ja hän menetti vähitellen kaiken vaikutusvaltansa. Hänen olisi ehdottomasti pitänyt yrittää vaikuttaa kansalliskokouksen toimintaan tai lopettaa sen toiminta tarvittaessa kokonaan. Kuningas menettikin viimeiset valtansa rippeet kuningasperheen epäonnistuneen pakoretken jälkeen 21.6.1791. Hän teki päätöksensä liian myöhään tai liian aikaisin tai sitten hän ei pystynyt minkäänlaiseen päätöksentekoon.
 |
| (Kuningasperheen epäonnistunut pakomatka 21.6.1791 teki lopultakin selvää kuningasvallasta Ranskassa. Väkijoukko kokoontui pilkkaamaan vangittua kuningasperhettä paluumatkalla Pariisiin. Tiesikö kuningas kuitenkin jo vuosia aikaisemmin häneen kohdistuvista vehkeilyistä ja syrjäyttämisyrityksistä?) |
Ludvig XVI teloitetaan
Vallankumouksen tapahtumilla oli kääntöpuolensa, kun maaseudulla talonpoikaisjoukot ryntäsivät aateliston kartanoihin ja murhasivat aatelisia sekä heidän palvelusväkeään. Pariisissa katutolppiin hirtettiin lähestulkoon kaikki, jotka "katselivat vähänkin vinoon Ranskan suurta vallankumousta". Kansalliskokous ei halunnut tai kyennyt estämään väkivaltaisuuksia. Se ei pystynyt toimimaan edes silloin kuin vihastunut "naisten joukko" marssi lokakuussa 1789 Versallesiin ja pakotti kuningasperheen muuttamaan pois kuninkaallisesta palatsista ja palaamaan vuosien jälkeen takaisin Pariisiin. Silminnäkijöiden mukaan mellakoihin ja muihin väkivaltaisuuksiin osallistui miehiä, jotka eivät puhuneet edes ranskaa ja osa heistä oli pukeutunut naisiksi. Lisäksi on puhuttu siitä, että väkivaltaisia joukkoa ohjattiin kummallisella koodikielellä. Kuka tietää. Kansalliskaarti ja poliisi toimi veltosti eikä juurikaan puuttunut raakuuksiin. Tämä antaa viitteitä ulkopuolisesti solutuksesta. Kuningaspari joutui käsittämättömän pilkan kohteeksi vallankumouksen tapahtumien aikana. Kesäkuussa 1791 kuninkaallista perhettä nimitettiin mm. sikaperheeksi kuninkaan epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen. Pilkkakirjoitukset ja pilakuvat vetävät vertoja tämän päivän somepostauksille.
Giljotiinin terä suhahti 21.1.1793 kello 10.22. Kuningas Ludvig XVI teloitettiin perättömien syytösten johdosta ja tavalliset ranskalaiset olivat järkyttyneitä kuninkaan saamasta kuolemantuomiosta. Hyvänä esiintyjänä tunnettu kuningas oli todella ollut suosittu rahvaan joukossa. Tammikuussa 1793 teloitettiin kuningas, joka oli valtakautensa alusta asti pyrkinyt saamaan aikaan yhteiskunnallisia uudistuksia kaikin tavoin, mutta törmännyt etenkin papiston ja yläaatelin vastustukseen. Kielitaitoisena ja hyvämuistisena hallitsijana Ludvig XVI koitti todella saada valtakunnan taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen kuntoon. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää niitä voimia, jotka halusivat kaataa kuningasvallan ja saada kruunun varat haltuunsa. Monarkian perustukset rapisivat pikkuhiljaa vallankumouksen kuohunnassa, mellakoissa ja sodissa. Valtansa menettäneen kuninkaan teloitus oli täysin järjetön teko, joka ei muuttanut tilannetta suuntaan eikä toiseen vallankumouksen kannalta. Ludvig XVI:n vaimo, kuningatar Maria Antoinette teloitettiin lähes 10 kuukautta myöhemmin vastenmielisen näytösoikeudenkäynnin jälkeen lokakuussa 1793.
Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumia ei voi yliarvioida ja niiden merkitys tämän päivän kansalaisyhteiskuntaan on ollut huomattava, mutta voidaan sanoa, että vuonna 1789 alkaneet tapahtumat Ranskassa olisi voitu välttää. Vallankumouksesta aiheutuneet uudistukset olisivat todennäköisesti tapahtuneet ennemmin tai myöhemmin. Unohdettu on sekin, että yhteiskunnalliset uudistukset olivat alkaneet osittain jo Ludvig XVI:n edeltäjän Ludvig XV:n valtakaudella. Viimeistään hänen pojanpoikansa valtakaudella otettiin tavaksi lahjoittaa hovin varoja hyväntekeväisyyteen. Lisäksi Ludvig XVI työskenteli uutterasti ja kielsi mm. kidutuksen käyttämisen kuulustelumenetelmänä. Lisäksi Ranskan valtiovelat olisivat olleet aikanaan hoidettavissa, mutta käytännössä välinpitämättömät neuvonantajat estivät Ludvig XVI:n suunnitelmat velan hoitamiseksi. On siis tästä syystä käsittämätöntä, että valistunut ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin suopeasti suhtautunut valistusajan hallitsija Ludvig XVI mestattiin nimissä lähinnä vain siitä syystä, että Ranskan vallankumousarmeija oli hätää kärsimässä ulkovaltojen liittoarmeijaa vastaan.
 |
| (Vapaus johtaa kansaa. Kuvaako Eugene Delaroixin maalaus todellisuutta vai voidaanko se laskea vain pelkäksi vallankumousromantiikaksi?) |
Väärään aikaan väärässä paikassa
Ludvig XVI:sta tuli ikään kuin vallankumouksen uhri. Hänen teloittamisestaan haluttiin tehdä myös symboli tuhatvuotisen monarkian päätökselle. Ludvig XVI ei suinkaan ollut hirmuhallitsija, päinvastoin, mutta hän ei kyennyt tarpeeksi aktiivisesti vastustamaan vallankumousta seuranneita väkivaltaisuuksia. Hän ei myöskään pystynyt ottamaan ohjaksia Ranskan kansalliskokouksessa ja asettumaan säätyjen "kärkipaikalle". Lisäksi hän joutui käsittämättömän monimutkaisen vehkeilyn ja juonittelun kohteeksi. Ludvigin väitetään kertoneen vuonna 1791 epäonnistuneen pakomatkansa jälkeen vankeudessa, että hän oli ollut tietoinen kaikista tulevista tapahtumista ja häntä vastaan suunnatusta salaliitosta jo vuonna 1780.
Jatkoa seuraa...
Mammuttimainen minisarja Ranskanvallankumouksen tapahtumista vuodelta 1989 (suom. Toivon ja vihan vuodet). Maria Antoinettena Jane "Tohtori Tuli Kaupunkiin" Seymor. Ludvig XVI:n ja Antoinetten pyöveliä Sansonia esittää puolestaan Christopher "Saruman" Lee:
La Révolution française (1989): Part 1 (w/ English Subtitles) - YouTube
La Révolution française (1989) Part 2 (English Subtitles) - YouTube
Kaksiosainen tiiliskiviklassikko vuosilta 1942 ja 1946. Kannattaa lukea, jos vain osaa jättää huomioimatta henkilöiden ulkonäköön viittaavat huomautukset. Lisäksi kirjoittaja suhtautuu kuningas Ludvig XVI:n ajoittain saamattomana ja vähämielisenä hallitsijana. Maria Antoinettesta kirjoittaja ei tunnu pitävän juuri ollenkaan:
Octave Aubry Ranskan suuri vallankumous: osat I ja II.
Toisenlainen käsitys Ranskan vallankumouksen tapahtumista. Toisaalta hyvin mielenkiintoinen näkökulma siitä, että vallankumous itseasiassa oli turha tapahtuma. Kirjoittaja viittaa tässä ilmeisesti vallankumoukseen liittyviin väkivaltaisuuksiin.
Ludvig XVI ja Marie Antoinette – kuninkaalliset marttyyrit | Totuuden henki (wordpress.com)
Perustietoa Ranskan suuresta vallankumouksesta ja kuningas Ludvig XVI:sta:
Ludvig XVI – kuningas vasten tahtoaan | kuninkaalliset ja monarkia (wordpress.com)
