Alfred Hitchcockin Psyko vuodelta 1960 on elokuvahistorian merkkipaaluja. Allekirjoittaneelle se yhdistää piinaavan intesiivisellä tavalla psykologisen trillerin ja kauhugenren. Varsinaista veriroisketta ja joukkosurmaa se ei kuitenkaan tarkoita. Psyko ei kuitenkaan ole vain elokuva. Se tarjosi katsauksen amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja ihmismielen pimeimpiin sopukoihin. Elokuva Psyko perustuu Robert Blochin samannimiseen kirjaan ja tarinalla tiedetään olevan löyhiä yhtymäkohtia tositapahtumiin.
Huom! Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia!
 |
| (Anthony Perkins tekee hienon roolisuorituksen Psyko- elokuvan Norman Batesina.) |
Psykon jalanjäljillä
Katselin pitkästä aikaa Alfred Hitchcockin klassikkoelokuvan Psyko, joka oli aikansa merkkipaaluja ja niin sanotun slasher- lajityypin edelläkävijöitä. Mitään graafista kauhua Hitchcock ei tarjoa ja mielestäni Psyko ei varsinainen kauhuelokuva olekaan. Toisekseen aika on hiukan ajanut tämän mestariteoksen ohi, mutta ei se minua ainakaan häiritse. Tunnelma on ja pysyy edelleen piinaavana. Se alun elokuvamusiikki on oikeasti hermoja riipivä. Itse tarina on jopa kulunut ja se kertoo naimattomasta naisesta, Marionista, joka varastaa työpaikan pomolta 40 000 dollaria käteistä ja lähtee pakomatkalla pitkin Yhdysvaltoja. Tarkoitus on ottaa yhteyttä sulhaseen jostain päin maata ja mennä kaikessa hiljaisuudessa naimisiin. Pakomatka ei kuitenkaan suju niin kuin pitää. Heti kättelyssä hän törmää pomoonsa ja kaiken lisäksi hänet yhyttää maantiepoliisi, joka ei usko Marionin kertomusta. Lopulta Marion päätyy Norman Batesin syrjäiseen motelliin. Aluksi Norman Bates vaikuttaa mukavalta hepulta, mutta pikkuhiljaa hän alkaa osoittautua kummalliseksi, äitimuorin hameenhelmoissa pyöriväksi psykopaatiksi.
Marionin pakomatka päättyy Batesin motellin suihkun lattialle. Puukottaja Normas Bates ei kuitenkaan ole tavallinen ryöstömurhaaja vaan edesmenneen äitinsä persoonan hallitsema murhaaja, joka kärsii vähintään pahasta skitsofreniasta. Anthony Perkins tekee loistavan roolin psykopaattina, joka päällisin puolin vaikuttaa tavalliselta nuorelta mieheltä, joka varmasti muuten miellyttää naissukupuolta. Hitchcock kuvaa loistavasti Perkinsin esittämän Norman Batesin vajoamista äitihahmoonsa. Äidin ottaessa vallan Batesin persoonassa varjot näyttelijän kasvoilla tummentuvat entisestään. Norman Batesin salaisuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun Marionin sisko ja sulhanen tekevät ilmoituksen kadonneesta naisesta paikkakunnan sheriffille. Marion on kuulemma nähty viimeksi motellilla, jota Norman Bates ylläpitää äitinsä kanssa. Sheriffin kulmat kurtistuvat, kun hän miettii asiasta kuultuaan ääneen: "Jos Batesin äiti on motellilla, niin kuka sitten on haudattuna hautausmaalle?"
Elokuvan lopussa rikospsykiatri selittää Norman Batesin diagnoosin seikkaperäisesti hyytävällä tavalla. Joillekin katsojille tämä ei sopinut vaan sitä pidettiin "idiooteille selittämisenä", mutta minulle se sopii hyvin. Norman Bates ei olekaan murhaaja, vaan tekoihin on syyllinen hänen kuollut äitinsä, joka lopulta ottaa vallan Batesin persoonassa. Norman on myrkyttänyt äitinsä ja tämän poikaystävän 10 vuotta aikaisemmin ja jäänyt sen jälkeen asumaan lapsuudenkotiinsa äidin balsamoidun ruumiin kanssa. Norman Batesin hahmo perustuu löyhästi tositapahtumiin ja Ed Geinin tarinaan. Ed Gein eli vuosia eristyksissä hallitsevan äitinsä kanssa ja hänen elämänsä romahti, kun äiti kuoli vuonna 1946. Ed Gein eleli sen jälkeen yksin omassa mielikuvitusmaailmassaan ja alkoi ensityökseen ryöstellä paikkakunnan hautausmaan ruumiita. Lisäksi hän syyllistyi kahteen murhaan vuosina 1954 ja 1957. Ed Geinin kotoa löydettiin pöyristyttäviä löytöjä. Ränsistyneestä ja saastaisesta talosta löydettiin mm. ihmisnahasta tehty lampunvarjostin ja koruja, jotka oli valmistettu eri ruumiinosista. Ed Gein vietti loppuelämänsä pakkohoidossa ja kuoli vuonna 1984 keuhkosyöpään. Hoitohenkilökunnan mukaan hän käyttäytyi sairaalassa ollessaan moitteettomasti. Kysymys kuuluukin niin, että luoko amerikkalainen yhteiskunta normanbatesia ja edgeinejä vai syntyykö osa meistä Jekyll ja Hyde- syndroomasta kärsiviksi murhaajiksi? Ehkä kysymys on kuitenkin lähtökohdista ja siitä kuinka paljon suvaitsemme tai välttelemme erilaisuutta.
 |
| (Psyko- elokuvan tarina perustuu löyhästi Ed Geinin murhatapaukseen.) |
Wiki-artikkeli Ed Geinistä englanniksi:
Psyko- elokuvan arvio Leffatykki- sivustolla:
Psyko- elokuvan loppukohtaus "Psykiatrin selostus" Youtubessa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti