Kello. Ryöstömurha Toijalassa 2.6.1945

Tämä tapaus on ollut vuosikymmeniä selvittämättä. Poliisi sai vihjeitä ryöstömurhaajan matkaan tarttuneesta taskukellosta vielä vuonna 1972.

(Kaksoisryöstömurha Toijalassa kesäkuussa 1945 tapahtui sodan jälkeisessä Suomessa, jolloin ihmiset olivat tottuneet kaikenlaiseen paukutteluun. Epämääräisiä aseita ja aseenkantajajia oli myös paljon liikkeellä.)

Toijala kesäkuussa 1945

Maanviljelijä Yrjö Lehtonen oli tullut sunnuntaina 3.6.1945 tarkistamaan maitaan, kun hän huomasi pellolla kaksi myttyä. Lähemmin tilannetta tarkasteltuaan Lehtonen huomasi, että maassa makasi kaksi kuollutta miestä. Toisen maailmansodan päättymisestä Euroopassa oli kulunut vasta vähän aikaa eikä suomalaisten sotakokemuksistakaan ollut kulunut hirveän kauan aikaa. Sodan kokeneena Lehtonen huomasi heti, että molemmat miehet olivat kuolleita. Valtimoita ei tarvinnut enää tarkistaa.

Nuorempaa miestä oli ammuttu selkään, kun taas vanhempi miehistä oli ammuttu edestä päin. Molempien uhrien taskut oli käännetty nurinpäin ja omaisuus viety. Kyseessä oli siis ryöstömurha. Mutta kuka oli houkutellut kaksikon latoon keskellä yötä? Uhreiksi selvisi myöhemmin Vilhelm Stoor ,62, ja Bertel Porander, 32. Ennen kuolemaansa heidän hallussaan tiedettiin olevan noin 40 000 markkaa rahaa.

Miehet olivat puuhailleet keskenään sodan jälkeen kuljetusliikettä olivat lähteneet Vaasasta eteläiseen Suomeen autonostoreissulle. Rahojen lisäksi Stoorilla tiedettiin olevan hallussaan niin sanottu veturikello, johon oli kaiverrettu hänen nimensä. Tämä kello nousi tapaukseen keskiöön ja kello on kateissa vielä tänäkin päivänä. Stoor ja Polander tunnettiin taustaltaan moitteettomiksi, joten kaksoismurhan motiiviksi kosto tai alamaailman välienselvittely ei sovi.

KUKA HOUKUTTELI MIEHET LATOON KESKELLÄ YÖTÄ?

Suomi oli vasta toipumassa toisesta maailmansodasta ja yhteiskunta oli säännöstelyssä. Elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden säännöstely purettiin 1950-luvun alussa, vaikkakin säännöstely oli tiukimmillaan ja tavarat kortilla sota-aikaan 1939-1945. Myös autot olivat vähissä, vaikka kuskeja olisi kyllä riittänyt. Stoor ja Porander olivat liikkeellä Helsingissä autonosto mielessä ja julkaisivat Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa etsivät Volvo- Sisu ja International- merkkisiä autoja. Apollon matkustajakotiin kaksikkko sai yhteydenoton puhelimitse Tampereelta ja Toijalasta. Puheluiden sisällöstä ei ole tietoa. Lauantaina 2.6.1945 miehet päättivät nousta Pohjanmaan junaan ja suunnata kotiin.

Tutkimuksissa selvisi, että joku oli soittanut miehille matkustajahotelli Emmauksesta ennen murhia. Sitä kuka tuo soittaja oli ollut, ei saatu selville. Soittaja oli ottanut puhelun erään toisen henkilön nimellä eikä hänen soittonsa ollut ilmeisesti jäänyt henkilökunnan mieleen. Pitää muistaa että puhelimet olivat tuossa vaiheessa harvinaisia ja epämääräinen soittaja olisi jäänyt kyllä mieleen.

Lisäksi kävi ilmi, että eräät jyväskyläläiset autoilijat olivat saaneet myyntitarjouksen hotelli Metroon. Autoilijat houkuteltiin erääseen latoon Toija-Valkeakoski- välisellä osuudella erään aseman lähistöllä. Miehet kuitenkin myöhästyivät sovitusta ajasta. Oliko kyseessä Stoorin ja Poranderin surmannut henkilö tai henkilöt? Jyväskyläläisten kertoman mukaan paikan päällä ei näkynyt yhtään mitään. Ei edes kaupan ollutta autoa. Oliko tämä siis tekijän virittämä ansa?

KELLO

Mikäli murhaaja oli väijynyt myös jyväskyläläisiä, olivat nämä pelastuneet kuin ihmeen kaupalla. Ajoitus on mestarin käsialaa niin kuin sanotaan, mutta tällä kertaa kyse oli taivaallisesta väliintulosta. Tutkimuksista huolimatta tekijää ei löytynyt, vaikka poliisi kuulusteli lukuisia henkilöitä. Mikäli kyse oli ryöstömurhasta, oli hän toiminut kylmäverisesti jättäen ruumiit niille sijoilleen. Poranderin ja Stoorin ruumiit olivat maanneet pellolla melkein vuorokauden ennen kuin Lehtonen pääsi paikalle.

Miten tekijät tai tekijät olivat päässeet latoon ja sieltä pois ilman, että kukaan näki mitään ratkaisevaa? Vai oliko tekijät paikallisia, joiden kulkemisiin ei kiinnitetty sen kummemmin huomiota? Todistajat kertoivat kuulleensa puolen yön aikoihin ammuskelua Toijalan aseman seudulta, mutta muuta ratkaisevaa vihjettä tapaukseen ei tullut. Oliko tämmöiseen paukutteluun totuttu sodan jälkeisessä Suomessa?

Ja missä on Stoorin hieno kello? Poliisi etsi kelloa vielä vuonna 1972 yleisövihjeen perusteella. Erään nuorukaisen väitettiin Stoorin kelloa muistuttavaa “veturikelloa”, mutta mies jäi tavoittamatta. Onko tuo kello vielä jossain ja menikö se kaupaksi? Kyseinen kello ei ollut mitään rihkamaa tuon ajan maailmassa kallisarvoista tavaraa. Mikäli kello löytyisi nyt, niin tekijän jäljille voisi vieläkin olla mahdollisuus päästä. Tai ainakin jonkinlainen ratkaisu olisi mahdollista saada.

Murha keskellä kirkasta päivää. Massavasaramurha Helsingissä 1994.

Pornokauppiaan surma tunnetaan myös massavasaramurhana, koska tekijä käytti tekovälineenä noin 30 sentin pituista massavasaraa. Vasaran tekijä oli tuonut mukanaan kauppaan. Tammikuussa 1994 keskellä päivää Helsingin Vallilassa tapahtunut veriteko on edelleen selvittämättä.

(Raaka veriteko Helsingin Vallilassa tammikuussa 1994 on edelleen selvittämättä.)

Juttua päivitetty 20.2.2025.

Massavasaramurha

Helsingin Vallilassa Sturenkadulla sijaitsevan We Sex Shop- nimisen seksiliikkeen vuoronvaihto keskeytyi raa’alla tavalla, kun arviolta 180-senttinen ja 30-vuotias henkilö surmasi liikkeen myyjän, 58- vuotiaan Paul Lahden keskellä kirkasta päivää 24.1.1994. Tämä veriteko verityö on yhä selvittämättä. Tapaukseen liittyy monta muutakin erikoista seikkaa kuin vain erikoinen murha-ase.

Surmaaja käytti veriteossa useita tekovälineitä, mm. raskasta 28,5 senttimetristä massavaraa ja sytytti sen jälkeen liikkeen tuleen. Poistuessaan liikehuoneistosta tekijä oli pukenut päälleen uhrin nahkatakin. Niin sanotun massavasaran tekijä oli todennäköisesti tuonut mukanaan liikkeeseen lentäjänlaukussa. Kerrotaan että eräs mies olisi etsinyt kyseistä laukkua läheisessä ravintolassa. 

Liikkeessä oli käyty ankaraa kamppailua ennen surmatyötä. Tekonsa päätteeksi surmaaja oli sytyttänyt liikkeen tuleen varastettuaan seksikaupasta sitä ennen pienen summan rahaa. Talonmies oli havahtunut tapahtumiin, kun hän havaitsi kiinteistössä savua. Hän ja paikalle hälytetty palokunta huomasi verta joka puolella liikehuoneistoa.

Murha ei vanhene koskaan

Poliisi tavoitti surmatyön tiimoilta kymmenisen epäiltyä, mutta kukaan heistä ei ollut Paul Lahden surmaaja. Myös liikkeen omistaja tavoitettiin, mutta hän ei pystynyt auttamaan viranomaisia. Poliisi epäili, että tekijöitä olisi ollut kaksi ja he olisivat poistuneet eri suuntiin. Toinen miehistä oli poistunut Mäkelänkadun suuntaan ja hän oli ilmeisesti kulkenut verisissä vaatteissa. Hän oli noin 175 cm pitkä ja pukeutunut tummaan puseroon ja suoriin housuihin.

Toinen mies (tod näk tämä edellämainittu 180-senttinen) oli poistunut takakautta Sturenkatu 35:n. Tätä ei tosin varmuudella tiedetä, koska tekijäksi nousi niin sanottu siististi pukeutunut “neljäs mies”, joka poistui liikkeestä takakautta Mäkelänkadulle. Olisiko yksi kadulle siirtyneistä voinut olla seksiliikkeen asiakas, joka pakeni paikalta, koska näki liikaa?

Surmapaikalta löytyi myös maiharityylinen takki, joka oli vetoketjustaan rikkoutunut. Myös surmaajan kaulaliina oli unohtunut tai jätetty rikospaikalle. Herää kysymys kuka käyttää näin korjailtua takkia? Kenties joku yksinasuva? Antaako kenenkään puoliso luvan pukeutua moiseen tällinkiin?

Motiivi

Paul Lahden tausta oli nuhteeton, joten mikä sai jonkun surmaamaan raa’alla tavalla 58-vuotiaan myyjän? Sturenkadun surmassa on monta eriskummallista seikkaa. Murhaaja tai murhaajat iskivät kauppaan keskellä päivää vuoronvaihdon yhteydessä. Lisäksi tekijä oli sangen kylmäverinen. Hän poistui uhrin takki päällä kadulle keskelle väkijoukkoa. Ottiko hän uhrin takin päälleen hävittääkseen jotain tai peittääkseen verijäljet? Voisiko olla myös niin, että tekijä otti takin päälle, koska ilman takkia kulkenut henkilö talvikelillä olisi herättänyt muiden huomion?

On spekuloitu sitä, että Lahti tiesi jotain seksiliikkeessä asioineesta henkilöstä ja tämä päätti siksi vaientaa myyjän. Mutta mistä tekijä on tiennyt, että Lahti oli juuri silloin töissä? Yksi oletus on se, että tekijä tai joku muu kävi liikkeessä tarkistamassa olisiko Lahti töissä ennen surmatekoa.

Tekijäksi on epäilty myös itämafiaa, joka alkoi mellastaa Helsingissä 90-luvun alussa. Mutta olisiko mafia käyttänyt vasaraa murhavälineenä ja sytyttänyt paikan tuleen? Järjestäytynyt rikollisuus käyttää yleensä tuliasetta näissä tapauksissa. Vai oliko ammattimainen tekijä vain halunnut peittää tekonsa jäljet ja yrittänyt saada veriteon muistuttamaan mielipuolen tekoa? 

Silminnäkijöitä tapauksella on hämmästyttävän vähän, mutta se voi johtua suurimmaksi osaksi siitä, että tuolloin seksiliikkeessä asioivat eivät halunneet häveliäisyyssyistä kertoa tietojaan viranomaisille. Seksiliikkeen asiakkuus on sellainen asia, jota itsestään ei mielellään paljasta kenellekään.

Lähteet:

murha.info

Helsingin murhatarinat, Pauli Jokinen

Kuusi suomalaista murhaa, Hannes Markkula

 

Kumpulan puukotus 1963. Pirkko Ryhäsen selvittämätön henkirikos.

Iisalmelaislähtöinen Pirkko Ryhänen kuoli kahteenkymmeneen puukoniskuun Kumpulan kaupunginosassa maaliskuussa 1963. Rikoksesta tuomittiin 12,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen tahallisesta taposta 39- vuotias Torsti Ossian Koskinen. Hänet vapautettiin 7,5 vankeuden jälkeen syyttömänä, kun Pekka Lappalainen- niminen mies tunnusti teon. Lappalainen perui myöhemmin tunnustuksensa ja tapaus on edelleen selvittämättä. Ryhäsen omaiset ovat jääneet vastausta vaille tyttärensä surmaajasta. 

(Nuori 16- vuotias Pirkko Ryhänen surmattiin raa'asti Jyrängöntiellä Helsingissä maaliskuussa 1963. Murhaaja on edelleen tavoittamatta.)

Kumpulan puukotus 1963

Pirkko Ryhänen oli muuttanut Iisalmesta Helsinkiin töiden ja opiskelujen perässä. Hän asui Esko ja Tyyne Ryhäsen luona ja toimi samalla heidän lastenhoitajanaan. Opintoja Pirkko suoritti Kalliossa Helsingin iltakoulussa. Pirkko oli tutustunut Seppo Lipposeen ja nuoret alkoivat pian seurustella. Ennen Sepon tapaamista Pirkon sormessa oli nähty sormus ja opiskelijakaverit kertoivat myös "jonkun miehen" olevan kiinnostunut hänestä. Kiinnostus oli ollut yksipuolista ja muistutti enemmän nykyajan termein stalkkausta, vainoamista. Kyseisestä miehestä ei tiedetty sen enempää. 

Helsingin Kumpula oli maaliskuussa 1963 hyvin erilainen paikka kuin nykyään. Tänä päivänä tapahtumapaikalla sijaitsee Helsingin yliopiston kampus. Mutta 1960-luvun alussa kaupunginosaa leimasi osattomuus, joka heijastui ympäristöönsä rehottavana rikollisuutena ja päihdeongelmina. Humalainen käyttäytyminen, tappelut ja pimeän viinan osto rehotti. Pirkko Ryhäsen koulumatka kulki juuri tämän kaupunginosan halki pitkin Jyrängöntietä. Ryhänen oli kertonut, että koulumatka pelotti häntä ja poikaystävä Seppo olikin häntä usein vastassa matkanvarrella. Näin oli sovittu myös tuona murheellisena iltana. 

Murha

Pirkko oli palaamassa kello 21.10 Jyrängöntietä iltakoulusta, kun hänen kimppuunsa iski takaapäin mies, joka puukotti häntä julmasti 20 kertaa. Todistajat kuulivat Ryhäsen huudon, joka alkoi korkeana ja jatkui loppuun asti matalana. Huomattakoon, että lähinnä olevat todistajat autonkuljettaja Pentti Pitkänen ja yövartija Frans Suominen olivat vain muutamien kymmenien metrien päässä Pirkko Ryhäsestä ja tuntemattomasta puukottajasta. 

Pitkänen näki kaksi henkilöä nojautuneena toisiinsa ja sen jälkeen miehen juoksevan metsikköön. Pitkäsen mukaan mies oli tummiin pukeutunut pitkähkö mies. Suominen näki jotain raahattavan Jyrängöntietä pitkin. Sitten hän näki maassa makaavan henkilön. Suominen kysyi maassa makaavalta :” Onko jokin hätänä teillä?”. Maassa makaava Ryhänen oli vain vaivoin saanut nostettua kätensä ylös, jonka Suominen tulkitsi kaiken olevan kunnossa.

Pentti Pitkäsen saavuttua paikalle oli Ryhäsen luona hänen poikaystävänsä Seppo Lipponen. Ryhänen kiikutettiin Marian sairaalaan, jossa tämä kuoli saamiinsa vammoihin. Pirkko Ryhäsen äiti oli juuri synnyttämässä, kun tieto hänen kuolemastaan saavutti kotiväen. Pirkon nuorimmat sisarukset olivat myös odottaneet isosiskon vierailua Iisalmeen, mutta nyt tuo vierailu jäi tekemättä.

Poliisi suoritti tapahtumapaikalla nopeasti tutkimukset ja haravoi lähimaastoa, josta löytyi runsaasti jälkiä ja muun muassa paikka, jossa tekijä olisi puhdistanut käsiään lumella. Löytyi myös murhaajan jättämiä kengänjälkiä, joita voitiin verrata myöhemmin epäiltyjen jalanjälkiin. Murha- ase jäi tavoittamattamattomiin ja tämä seikka tuli vaivaamaan tutkijoita jatkossakin. Myöhemmin nimittäin selvisi, että surmapuukko oli varmasti Mora- puukko eikä esimerkiksi leipäveitsi.

Jyrängöntien lähistöllä surman aikaan iltakävelyllä ollut pariskunta oli tavannut niin sanotun sillikellarin luona siististi pukeutuneen miehen, joka oli kultivoituneella äänellä kysynyt lähintä puhelinkoppia. Mies oli ollut todistajan mukaan humaltunut ja ei heidän mukaansa selvästikään tuntenut aluetta kovin hyvin. Lisäksi murhapaikan tietämissä koiraa kävelyttänyt mies näki kahdesti tummiin pukeutuneen miehen juoksentelevan metsikössä. Todistaja Niemisen mukaan mies juoksi kahdesti hänen läheltään.

Todistajat olivat nähneet tummiin vaatteisiin pukeutuneen miehen harhailemassa Jyrängöntien metsikössä. Harhailijan vaatetus oli siisti ja hänellä oli todennäköisesti niin sanottu Eden- hattu päässään. Tästä Eden- hatusta ja tekijän pukeutumisesta tuli myöhemmin tutkinnan riippakivi.

Tutkinta

Komisario Veikko Korkealehto sai tiedon tuoreeltaan kotona ollessaan. Korkealehto oli aikaisemmin toiminut muun muassa Kyllikki Saaren ja Sirkka-Liisa Valjuksen surmien tutkijana. Nämä rikokset tunnetusti ovat jääneet ratkaisematta. Ensimmäisenä tutkijana paikan päällä oli etsivä Väinö Haukka, joka tuli tunnetuksi myöhemmin kamppailulajien kehittäjänä. Haukka ja Korkealehto olivat aluksi neuvottomia tapauksen suhteen, koska mitään konkreettista tietoa tekijästä ei saatu. Tutkimusta jatkettiin kuulustelemalla ja kiertämällä talosta taloon murhapaikan tietämissä.

Pirkko Ryhänen menehtyi 20 puukoiskuun ja tutkimuksissa selvisi myöhemmin, että kyseessä oli nimenomaan puukko eikä veitsi. Lisäksi rikospaikalta ei havaittu juurikaan verijälkiä mikä antoi syyn olettaa, että tekijän vaatteet olisivat tämän johdosta veren peitosta. Paikalta löytyi veriryhmään A kuuluvan ihmisen verta.

(Murhaaja pakeni metsään nuolen osoittamaan reittiä. Pentti Pitkänen ja useat todistajat näkivät miehen liikkuvan Jyrängöntien metsikössä.)

Kuulusteluissa ja puhutteluissa ilmeni, etteivät Kumpulan hökkelikylän asukkaat olleet juurikaan kiinnostuneita puhumaan etenkään viranomaisella. He eivät halunneet olla tekemisissä poliisin kanssa eivätkä sotkeentua koko juttuun. Heitä varmasti pelotti myös tulla pidätetyksi omista rötöksistään. Tässä menetettiin varmasti arvokasta ensi käden tietoa illan tapahtumissa.  

Koskinen

Yksi näistä Kumpulan osattomista oli puuseppä Torsti Ossian Koskinen, joka oli Ryhäsen murhailtana liikenteessä morsiamensa Ester Niemisen kanssa. Pariskunnalla oli ollut ohjelmassa muutto Vallilasta Kumpulaan, mutta päivä oli sujunut ryypiskelyn ja taksikyytien merkeistä. Vuokra-autolla haettiin viinaa kuuluisasta Putkinotkosta, jota ylläpiti romaninainen nimeltään Fanni. Sinne Koskinen nytkin suunnisti puolisonsa kanssa. Matka päätyi Johannes Jokisen asuntoon, jossa parivaljakko majaili ryyppyreissujensa välillä. Alkoholia oli nytkin nautittu useita päiviä. 

Onneton tapahtumasarja käynnistyi, kun kolmen lättähatun seurue lyöttäytyi humalaisen pariskunnan seuraan aikeenaan hakata Koskinen ja raiskata nainen. Koskinen nouti Jokisen asunnosta leipäveitsen, jolla huitaisi yhtä lättähattua kasvoihin. Nuorisojoukon edustajat pakenivat paikalta ja välikohtaus latistui pelkäksi huuteluksi ja suunsoitoksi. Sisällä Jokisen kämpässä Koskinen ilmoitti hakevansa Fannilta lisää alkoholia ja sai ilmoituksellaan Niemisen suuttumaan. Väsynyt ja humalaisten riitelystä tuohtunut Jokinen kuuli tämän makuusijaltaan. Tässä kohtaa aikataulut menevät sekaisin, mutta varmaa on että Jokisen asunnolla ja viinanhakureissulla meni tovi aikaa. 

Koskinen lähti hakemaan viinaa erään tutun peltisepän kanssa. Kenelläkään osallisella ei ole täyttä varmuutta siitä milloin Koskinen palasi Fannin luota. Koskisen kannalta onnettominta tässä oli se, että hänen käyntinsä Putkinotkossa ajoittuu samoihin aikoihin kuin Ryhäsen puukotus. Samaan saumaan sattuu Koskisen täydellinen muistikatkos. Viranomaisille ei tuottanut suuria vaikeuksia saada selville, että Torsti Ossian Koskinen oli heilutellut veistä Ryhäsen surmapaikan lähistöllä. Tutkinnanjohtaja Korkealehto oli varma, että nyt oltiin oikeilla jäljillä. Etsivä Väinö Haukka vaati lisätutkimuksia, mutta hänet siirrettiin toisiin tehtäviin. Haukka ilmoitti Korkealehdolle, että hän tulisi hakemaan poliisiksi Isojoelle. Tämä oli selvä kuitti tutkinnanjohtajalle, joka oli yrittänyt ratkaista Kyllikki Saaren murhaa. 

Olosuhteet olivat tutkinnan kannalta kaikkea muuta kuin suotuisat Torsti Koskiselle. Hänen muistikatkoksensa ajoittuu juuri samalle ajalle kuin Ryhäsen puukotus. Koskista pidättämään tullut poliisi huomasi Koskisen vaihtaneen päällystakkia murhan jälkeen. Alun perin Koskinen myös muisteli pitäneensä puukkoa hallussaan ja viskanneen puukon metsikköön murhailtana. Tämän selityksen Koskinen myöhemmin perui. Lisäksi epäilty oli alkanut pohtia sitä mahdollisuutta, että hän olisi surmannut Pirkko Ryhäsen erehdyksessä luultuaan tätä häntä uhkailleeksi lättähatuksi. Ryhäsen vaatetus ja olemus muistutti nuorta poikaa.

Tuomio

Tutkimuksissa päädyttiin lopputulokseen, jonka mukaan Koskinen olisi erehdyksessä puukottanut Ryhäsen kuoliaaksi luultuaan häntä yhdeksi lättähattunuorukaiseksi. Ryhäsen olemus ja pukeutuminen saattoi sekoittaa Koskisen ajatukset pimeässä ja humalatilassa. Tutkijoiden päätöstä tuki Koskisen omat ajatukset ja pohdinnat siitä, että hän olisi voinut surmata erehdyksessä Ryhäsen. Kuitenkaan mitään erityistä näissä Koskisen pohdinnoissa ei mainittu, joten on epäselvää missä ja millä tavalla syytetty oli tutkijoille moisia ajatuksia esittänyt. Torsti Ossian Koskinen tuomittiin 12,5 vuoden mittaiseen kuritushuonetuomioon Pirkko Ryhäsen taposta. Tämä siitä huolimatta, että Koskisen syyttömyyttä tuki moni asia. 

Koskinen yritti vuosia selvittää tapausta vankilasta käsin. Hän kirjoitti useita kirjeitä morsiamelleen Niemiselle, oikeusavustaja Virtaselle, tutkinnanjohtajalle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Koskinen palkkasi myös yksityisetsivän tutkimaan tapausta Vapauttava päätös tuli viimein vuonna 1970, kun Koskisen tuomio purettiin. Tuomion purkuun päädyttiin, kun varastomies Pekka Lappalainen tunnusti teon vankitoverilleen. Lappalainen väitti surmanneensa tinnerihumalassa Pirkko Ryhäsen. Syytteet Lappalaista vastaan hylättiin, kun ilmeni, että tunnustus oli tehty vankitoverien keskuudessa ja lisäksi Pekka Lappalainen ei muistuttanut murhapaikalla nähtyä miestä. Lappalainen kulki vapaana ollessaan usein paljain päin, kun tekijällä tiedettiin varmasti olleen päähine. Jälkikäteen on sanottu, että Lappalaiselle olisi luvattu rahaa, että hän tunnustaisi teon. Näin saataisiin Torsti Ossian Koskinen vapaaksi. 

(Torsti Ossian Koskinen vapautui vankilasta vuonna 1970)

Erehdys

Koskisen syylliseksi julistamiseen vaikutti eniten erehdysteoria, jonka mukaan Koskinen hyökkäsi erehdyksessä Ryhäsen kimppuun, koska luuli tätä pimeässä häntä ja Niemistä ahdistelleeksi lättähatuksi. Tätä syyttäjäpuolen vahvinta lyömäasetta vastaan löytyy vasta-argumentteja. Ryhäsen kirkaisun kuultuaan Koskinen olisi varmasti tajunnut iskeneensä väärään henkilöön ja ymmärtänyt, että kyseessä oli nuori tyttö. Koskisen puolustuksen mukaan murhapaikalla ei edes ollut pimeää vaan paikalla valaisi kirkas täysikuu. Lisäksi pitää muistaa, että Ryhästä oli puukotettu 20 kertaa. Murhaaja on ollut siis silkan raivon vallassa tekonsa tehtyään ja voi hyvällä syyllä pohtia olisiko Koskinen voinut olla niin raivon partaalla, ettei tyytynyt kuin muutamiin puukoniskuihin. Muutenkin on melko lailla kyseenalaista, että Koskinen olisi voinut surmata ketään mitään siitä muistamatta. 

Poliisin ja syyttäjän teoria erehdyksestä joutuu kriittiseen valoon jo siitäkin syystä, ettei mistään kostosta edes keskusteltu Koskisen ja Niemisen majapaikassa. Majapaikan isäntä Jokinen kuuli vain pariskunnan riitelyä, kun Koskinen ilmoitti hakevansa lisää viinaa. Kontio- niminen lättähattu oli lisäksi todistanut, että hän oli houkutellut Koskista tappeluun veitsi- episodin jälkeen eikä Koskinen ollut millään tavoin ollut kiinnostunut käymään Kontion kimppuun. Kontio oli käskenyt Koskisen "tulla ilman asetta tällä kertaa" ja asia oli jäänyt siihen. Miksi entinen katunuori Koskinen olisi edes yrittänyt käydä nuorten miesten kimppuun, kun tiesi jäävänsä auttamatta alakynteen? Lisäksi Koskisella "poltti jalkojen alla" ehdonalainen, joka olisi katkennut pienestäkin rötöstelystä. Kokenut linnakundi osasi kyllä pysyä pois hankaluuksista. 

Entä miten Koskinen oli käyttäytynyt, kun hän oli palannut viinanhakureissulta? Koskinen ei ollut millään tavalla hermostunut eikä hänen vaatteensa olleet veriset mikä olisi ollut lopputulos, mikäli hän olisi puukottanut Ryhästä toistakymmentä kertaa. Miehellä oli vain hiukkasen verta toisessa hihassaan, mikä oli varmaankin seurausta rähinästä lättähattujen kanssa. Koskinen oli Jokisen kämppään palattuaan pikemminkin väsynyt ja valitteli lähinnä sitä, että alkoholi ei sinä iltana enää maistunutkaan. Hermostuneisuus alkoi näkyä Jokisen mökissä vasta seuraavana päivänä, kun tieto Ryhäsen surmasta levisi Kumpulan yhteisöön. Koskisen morsian Ester Nieminen kierteli hermostuneena murhaa seuranneena päivänä pitkin Kumpulaa etsimässä sulhasensa veistä. Putkinotkosta se sitten löytyikin. 

Ajoitus on pimeyden mestarin käsialaa

Murhan lähin todistaja Pentti Pitkänen ei aluksi tunnistanut Koskista niin sanotuksi Eden- hattumieheksi, joka nähtiin rikospaikan tietämissä ja vaeltamassa edes takaisin Jyrängöntien metsikössä. Muutenkaan silminnäkijät kertoivat miehen lähinnä muistuttavan Torsti Ossian Koskista. Lisäksi tuntomerkit eivät sopineet "kultivoituneeseen mieheen", jonka Mäkelän pariskunta näki sillikellarin lähistöllä. Voidaan olettaa hyvällä syyllä olettaa, että Pitkänen oli muuttanut tunnustustaan tutkijoiden painostuksen alaisena. Puhumattakaan siitä, että jo Koskisen päähineestä annettiin ristiriitaisia lausuntoja. Pitää myös ottaa huomioon se seikka, että Koskinen tunsi murhapaikan lähiseudun hyvin. Miksi hän olisi jäänyt vaeltamaan metsikköön pidemmäksi aikaa, jos oletetaan että tämä vaeltaja oli juuri Koskinen? Metsästä löytyneet kengänjäljet eivät vastanneet muutenkaan Koskisen kengän kokoa, joten liikkuiko metsikössä joku muu henkilö?

Murhaaja oli puukottanut Ryhästä puukolla. Koskisella ei tiedetty olleen hallussaan koko iltana minkäänlaista puukkoa ja hän oli hyökännyt lättähattujen kimppuun leipäveitsellä. Ei kai Koskinen olisi hyökännyt Ryhäsen kimppuun puukolla, jos hänellä olisi ollut leipäveitsi hallussaan? Kun tiedetään, että surma-ase oli varmuudella puukko, niin tämä epäselvyys murha-aseesta asettaa Koskisen syyllisyyden outoon valoon. Ei kai Koskisella voinut olla kahta terä-asetta mukanaan? Murha-aseesta on muutenkin annettu epäselviä lausuntoja. Johannes Jokinen väitti oman Mora- puukkonsa vaihtaneen paikkaa keittiössään ja Koskinen väitti heittäneen puukon metsään. Mitään varmaa havaintoa näistä seikoista ei ole tehty. Mielenkiintoista on myös se seikka, että poliisi ei takavarikoinut Jokisen puukkoa verratakseen sitä Ryhäsen haavoihin. Vai oliko puukko hävitetty? 

Itseäni on alusta asti vaivannut tapahtumien ajoitus. Tiedetään varmasti, että Koskinen on ollut Putkinotkossa kello 21.30 ja viipyi siellä kohtuullinen kauan. Tämän todistivat Rantakortteli 1:n asukkaat Terno ja Inberg Hagert. Koskinen oli heidän mukaansa viettänyt puolisen tuntia heidän luonaan ja palannut sitten Jokisen kämpälle. Lisäksi hän ei ole ollut yksin liikenteessä vaan mukana on ollut peltiseppä Orädd. Todistajien havaitsema Eden- hattuinen mies oli nähty juuri samaan aikaan harhailemassa Jyrängöntien metsikössä. Kuinka hän olisi ehtinyt viinanhakureissulle ja harhailla sen jälkeen metsikössä, jos hän on vielä kaiken lisäksi syyllistynyt Ryhäsen murhaan? Mäkelän pariskunta törmäsi sillikellarin luona tuntemattomaan mieheen juuri samoihin aikoihin, kun Koskinen vietti aikaansa Putkinotkossa Hagertien kanssa. Tämä henkilö ei ollut pariskunnan mukaan Koskinen. Kuinka Torsti Ossian Koskinen oli yksinkertaisesti voinut tehdä tämän kaiken? Pitää ottaa huomioon vielä sekin seikka, että kaikkeen tähän kulkemiseen on kulunut huomattavasti aikaa. 

Ajoitus on juuri se tutkinnallinen ongelma, johon syyttäjän kertomus kaatuu. Alkuperäisen tutkinnan mukaan kähinä Koskisen ja lättähattujen välillä olisi tapahtunut kello 20.50-20.55. Välikohtaus on saattanut tapahtua paljon myöhemminkin. Tästä todistaa Raija Vatkan lausunto, jonka mukaan hän näki Koskisen ja lättähattujen välikohtauksen kotinsa ikkunasta juuri, kun Perry Mason- niminen ohjelma oli päättymässä. Kyseinen ohjelma päättyi kello 21.10 tai 21.15 eli juuri Ryhäsen surman aikoihin. Ryhäsen surman oli useampi todistaja nähnyt ja kuullut. Todistajat Yrjö Dahlström ja Helmi Laine kuulivat naisen huudon juuri kello 21.10 ja lisäksi on olemassa Pitkäsen ja Suomisen näköhavainto Jyrängöntieltä. Tämän johdosta voidaan tehdä vahva päätelmä siitä, ettei Koskinen ole ollut lähelläkään surmapaikkaa. Kun otetaan huomioon vielä aika, jolloin Koskinen on poistunut Jokisen mökistä viinanhakureissulle, niin voidaan aivan hyvin päätellä, ettei Koskinen ole voinut ehtiä kyseisessä aikakaaviossa Ryhäsen surmapaikalle. Tässä täytyy vielä ottaa huomioon metsässä harhailu (edelleen jos väitetään että Koskinen on tämä harhailija) ja kävelymatka Putkinotkoon. 

Kun ottaa huomioon kaikki edellä mainitut seikat ja muistaa, että näin vakavassa rikoksessa näyttö ja todistajalausunnot tulisi olla ristiriidattomia, niin tulee vääjäämättä mieleen että näitä ristiriitaisuuksia on yksinkertaisesti liikaa. Ainoana raskauttavana asiana Koskisen syyllisyyden kannalta on se, että hän ei muista mitään kyseiseltä ajankohdalta. Mutta jo pelkästään se, että syyllisehdokas ei ole todennäköisesti ollut edes paikalla murhan sattuessa, asettaa syyllisyyskysymyksen kyseenalaiseksi. Luulen että Koskisen puolustus on oikeudessa ajatellut vilpittömästi, että Koskinen tulisi saamaan vapauttavan tuomion. Henkilökohtaisesti minusta on hämmästyttävää, että henkirikoksesta voidaan tuomita henkilö jonka läsnäoloa murhapaikalla ei ole voitu kiistattomasti todistaa. Mutta tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni.

Kuka sitten on Pirkko Ryhäsen surmaaja, jos se ei ole Torsti Koskinen tai Pekka Lappalainen? Kuka oli tämä tuntematon mies sillikellarilla? Jälkikäteen on kerrottu Nikkilän mielisairaalan hoidokista, joka olisi asunut lähiseudulla ja syyllistynyt henkirikokseen. Kyseinen henkilö oli puukottanut poliisia yksityisasunnossa Lapinlahdenkadulla ja Ryhäsen surman aikoihin hän oli karannut hoitolaitoksesta ja oli näin ollen etsintäkuulutettuna. Pirkko Ryhäsen käytännössä motiiviton surma viittaa kyllä vahvasti henkilöön, joka kärsi vakavista mielenterveydellisistä ongelmista. Olisiko hän voinut tehdä teon täydessä psykoosissa?

Ja nähtiinkö hänet liikkumassa kohtalokkaana iltana Jyrängöntien ja Limingantien lähistöllä? 

Sen tietää vain yksi...

Ikuisesti tuomittu

Vankilasta vapautumisen jälkeen Koskisen elämä ei ollut helppoa. Korvausrahat kuluivat nopeasti ja tappajan leiman saanut mies päätyi kanssaihmisten silmätikuksi. Torsti Ossian Koskinen kuoli vuonna 1985. Hän oli saanut tätä ennen elämänsä takaisin raiteilleen. Koskisen kuoleman jälkeen Pirkko Ryhäsen surman tutkimukset lopetettiin. Pirkon omaiset eivät koskaan saaneet oikeutta. 

Tässä tämänkertainen juttu. Tätä on tehty kauan. Kiitos jos jaksoit lukea. Palataan asiaan vuonna 2025. Hyvää joulua kaikille ja pitäkää huolta itsestänne!

(Rikospaikka nykypäivänä. Alueella sijaitsee Helsingin yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan kampus.)

Luettavaa

Risto Juhani: Syytön vai syyllinen?

Hannes Markkula: Suomalainen murha

Helsingin murhahistoria

Netistä

minfon keskustelupalsta:

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=256&start=195

Katseltavaa

Ei vanhene koskaan: Erehdys

https://youtu.be/tUgpAcvypRo?si=IlsCa6RYo024E48z

Maunu Kurkvaaran ohjaus: Kujanjuoksu

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_116784

 

Rikospostimiehen julkaisut 2023

Kirjoitushommat olivat tämän vuoden aikana tauolla, koska vuonna 2023 ilmestyi kaikkiaan 17 Rikospostimiehen videota YouTube- sovellukseen. Videosarja jatkuu uudelleen tammikuussa ja julkaisutoimintaa jatketaan kesäkuulle 2024 asti. Tässä koonti vuonna 2023 ilmestyneistä jaksoista. Kiitoksia mielenkiinnostanne! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2024!

(Rikospostimiehen jaksot alkoivat tammikuussa 2023 ja jatkuvat kevääseen 2024 asti)

Johdantojakso: 

Rikospostimies esittäytyy: henkirikokset ja selvittämättömät veriteot Suomessa. (youtube.com)

Tulilahden kaksoissurma: 

Rikospostimies: Tulilahden kaksoismurha 1959. Sotkamolaiset mopedimiehet Oskari ja Uolevi. (youtube.com)

Tulilahden kaksoismurha 1959: Ferdinand Koikkalainen ja heinävetisiä henkilöitä. (youtube.com)

Tulilahden kaksoismurha 1959: Mystinen muurari ja puukkonsa kadottanut mies. (youtube.com)

Tulilahden kaksoismurha 1959: Runar Holmström. Syyllinen vai syytön? Osa 1. (youtube.com)

Kyllikki Saaren arvoitus:

Rikospostimies: Kyllikki Saaren arvoitus. Katoaminen. (youtube.com)

Kyllikki Saaren Arvoitus osa 2. Folklorea ja mytologiaa. Muutamia tutkintalinjoja. (youtube.com)

Kyllikki Saaren Arvoitus osa 3. Arvo ja Vihtori. (youtube.com)

Kiteen Juurikan pontikkasurma:

Rikospostimies: Kiteen Juurikan pontikkasurmat 1962 (SISÄLTÖVAROITUS) (youtube.com)

Historia-aiheiset videot:

Malmedyn verilöyly 17.12.1944. Osa 1. Sotarikos. (youtube.com)

Malmedyn verilöyly 17.12.1944. Osa 2. Dachaun jälkipyykki. (youtube.com)

Suomen sisällissota vuonna 1918. Osa 1. Tapahtumien taustaa. Punainen ja valkoinen terrori. (youtube.com)

Suomen sisällissota vuonna 1918. Osa 2. Sodan nimityksiä ja taustaa. (youtube.com)

Suomen sisällissota vuonna 1918. Osa 3. Sodan luonne ja ajan ilmapiiri. (youtube.com)

Ekstrat:

Extrajakso: Pihtiputaan poliisisurmat 1969 ja Pankakosken romanihäädöt Lieksassa 1956 (youtube.com)

Halloween- extra: Ron Sismanin ja Elisabeth Platzmanin kaksoismurha Manhattanilla lokakuussa 1981. (youtube.com)

Helter Skelter ja hippikauden verinen päätös. Osa IV: Kuolemanlaakso.

Kulttijohtaja Charles Manson menehtyi syövän aiheuttamiin sydänoireisiin Bakersfieldien sairaalassa 9.11.2017. Ennen kuolemaansa Mansonin oli tarkoitus mennä naimisiin morsiamensa Starin kanssa. Hääseremonia kuitenkin peruttiin, kun Mansonille selvisi, että tuleva vaimo aikoisi käyttää aviomiehensä mainetta hyväkseen ja tehdä Mansonin ruumiista pyhiinvaelluskohteen. Charles Manson kävi kaikkiaan 12 kertaa ehdonalaiskuulusteluissa, muttei saanut kertaakaan myöntävää päätöstä ehdonalaisesta. Vuonna 1997 Manson kieltäytyi osallistumasta ehdonalaiskuulusteluihin. Manson sai viimeisen kerran kielteisen päätöksen ehdonalaiskuulusteluista vuonna 2012. 

(Charles Manson 12.11.1934-19.11.2017.)

Lyhyesti

Leslie van Houten

Leslie Van Houten oli 19-vuotias, kun hän osallistui La Bianca- surmiin elokuussa 1969 Cielo Driven murhien jälkeen. Oikeudenkäynnissä muiden Mansonin tyttöjen kanssa virnuileva ja lauleskeleva Van Houten tuomittiin lopulta kuolemaan, mutta tuomio muutettiin lopulta elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Van Houten vapautettiin toukokuussa 2023 ehdonalaiseen 73- vuotiaana. Hän on ainoa Mansonin perheen "päätekijöistä", joka on tähän mennessä vapautettu. 

Terry Melcher

Näyttelijä Doris Dayn poika Terry Melcher työskenteli musiikkituottajana Kaliforniassa 1960-luvulla. Hän oli lähellä hankkia Charles Mansonille levytyssopimuksen, mutta projekti kariutui, kun Mansonin musiikilliset taidot eivät riittäneet Melcherille. Manson kantoi tästä kaunaa tuottajalleen ja tämän on väitetty olleen yksi sytyke murhiin. 

Salaliitto

Cielo Driven alkuperäinen omistaja Rudi Altobelli oli katkera. Vuonna 2011 manageri ja tuottaja Altobelli asui Cielo Drivellä Tate- surmien jälkeen ja piti tuota aikaa elämänsä parhaina vuosina. Altobellin mukaan Roman Polanski kohteli huonosti puolisoaan Sharon Tatea. Ei yksin riittänyt, että Polanski petti puolisoaan jatkuvasti, mutta tämän lisäksi Tate joutui henkisen ja fyysisen nöyryytyksen kohteeksi. Polanski kommentoi useasti Taten ulkonäköä ja sulki vaimonsa ulos keskusteluista puhumalla pelkästään puolan kieltä puolalaisten kavereidensa kanssa. Sharon Tate oli myös saanut selville, että hänen aviopuolisollaan oli suhde Taten hyvän ystävän kanssa. Tate oli löytänyt Cielo Driven asunnosta videonauhan, jossa Polanski harrasti seksiä hänen kaverinsa kanssa avioparin yhteisessä sängyssä. Tämän lisäksi Polanski oli painostanut Taten nöyryyttävään seksuaaliseen tekoon kahden miehen kanssa. Nöyryytys oli myös videoitu. Eniten Altobelli oli kuitenkin katkeroitunut Sebringin ja Frykowskin seurasta, jossa Sharon Tate joutui viettämään raskausaikaansa Polanskin poissaollessa. Kaksikko oli jatkuvasti huumeiden vaikutuksen alaisena ja Altobellin mielestä nämä huumediilerit olivat kaikkea muuta kuin hyvää seuraa raskaana olevalle nuorelle naiselle. Cielo Drivellä järjestettiin bileitä, joissa pyöri epämääräistä porukkaa. Väitetään että näissä orgioissa paikalla olisi ollut Mansonin perheen jäseniä ja Prosessi- kirkon jäseniä. 

Charles Manson oli myös käynyt Cielo Drivellä tiedustelemassa musiikkituottaja Terry Melcherin olinpaikkaa, koska Melcher oli asunut talossa aikaisemmin. Lisäksi talon pihalla oli nähty entuudestaan "tuntematon hippi", joka oli poistunut paikalta kenellekään mitään puhumatta. Voidaan olettaa että Melcherin etsiminen olisi ollut painostusta musiikkituottajaa kohtaan. Melcher ei ollut saanut räätälöityä Mansonille levytyssopimusta ja Manson oli tästä Terry Melcherille raivoissaan. Lisäksi Cielo Driven joukkosurma on väitetty kostoksi ja varoitukseksi Mansonin pettäneille. Mutta Mansonhan olisi voinut etsiä helposti myös Melcherin käsiinsä ja käskeä lastensa tunkeutumaan hänen kotitaloonsa. Kummallisinta koko tapauksesta tekee sen, että Terry Melcher yritti ennen Tate-Labianca- surmia etsiä Mansonia käsiinsä muun muassa vierailemalla tämän tukikohdassa Span Ranchilla. Outoa käytöstä henkilöltä, joka virallisesti pyrki välttelemään Mansonia ja hänen lapsiaan. 

Rudi Altobellin mukaan Sharon Taten ei olisi pitänyt olla paikalla Cielo Drivella murhien aikaan. Tarkoitus olisi ollut surmata muut paikalla olijat, mutta murhaajat eivät tienneet Taten olleen paikalla. Manson oli käskenyt adjudanttiaan Tex Watsonia surmaamaan talossa olevat henkilöt julmimmalla mahdollisella tavalla. Huomattavaa on, ettei Watsonilla ollut hajuakaan kuin tällainen teko voitaisiin toteuttaa. Watson ja kukaan mukaan Cielo Drivelle tunkeutuneista Mansonin lapsista ei ollut varsinaisesti surmannut ketään aikaisemmin. Todistuksen mukaan murhaa edeltävinä viikkoina Hollywoodin luottokampaajana työskennellyt Jay Siebring oli saanut tappouhkauksia huumekauppaa koskien. Siebringin epäiltiin käyttäneen kampaamotoimintaansa peitelläkseen kokaiinikauppaansa. Näyttelijä ja käsikirjoittaja Wojhtec Frykowski oli puolestaan kieltäytynyt maksamasta 11 000 dollarin amfetamiinivelat. Frykowski oli ensimmäisten joukossa tuomassa MDA- huumetta Los Angelesiin. Siebring ja Frykowski olivat olleet myös ilmeisesti mukana Cielo Driven piiskausleikissä, jossa erästä diileriä alistettiin pahemman kerran. Muutamia päiviä Cielo Driven murhien jälkeen Jay Siebringin oppipoika oli saanut puhelun, jossa tuntematon henkilö oli ilmoittanut, että hänet jätettäisiin rauhaan eikä hänelle kävisi kuin mentorilleen Siebringille.  

(Mansonin perhe, The Family)

Helter Skelter

Tate- surmien jälkeen Mansonin perheen jäsenet Tex Watson, Patricia Krenwinkel ja Leslie Van Houten tunkeutuivat kauppiasparinkunta La Biancan kotiin ja surmasivat usealla veitseniskulla Leno ja Rosemarie La Biancan. Susan Atkins ja Charles Manson olivat tätä ennen sitoneet pariskunnan kädet köydellä selän taakse. Perheen nuori jäsen Linda Kasabian oli ollut mukana lähinnä katsojan roolissa samoin kuin edellisenä iltana Cielo Drivelläkin. Susan Atkins oli ilmoittanut ennen veritekoja perheen tukikohdasta Span Ranchilta poistuttaessa heidän lähtevän "surmaamaan sikoja". Charles Manson oli elokuussa 1969 pahoissa ongelmissa. Rahat olivat lopussa ja hänen seuraajilleen saarnaamansa rotusota Helter Skelter ei ottanut tuulta alleen. Mansonin kovasti haaveilema levytyssopimus oli jäänyt haaveeksi ja unelma rock- tähteydestä oli haihtunut savuna ilmaan. Manson oli katkera ja hän pelkäsi kilpailevan lahkon kaappaavan hänen seuraajansa omaan klaaniinsa. Jotain piti keksiä. Heinä- elokuussa 1969 Manson ilmestyi Span Ranchille mukanaan iso kasa amfetamiinia ja psykedeelejä. Jos rotusota mustia vastaan ei muuten käynnistynyt, niin sitten piti hyökätä "valkoisten sikojen" kimppuun. Tämä Mansonin mukaan eristäytynyt valkoinen keskiluokka oli saatava käsittämään, etteivät he olleet turvassa lähestyvää maailmanloppua silmällä pitäen. 

Oliko Helter Skelter vain peiteoperaatio, jonka tarkoituksena oli laittaa veriteot sekoilevien hippien ja mustien vapaustaistelijoiden niskoille? Sekä Taten että La Biancan surmiin väitetään liittyneen tuhansien dollarien velat. La Biancan parskunta oli ilmeisesti tienannut satojatuhansia kyseenalaisilla keinoilla. Manson ei itsekään välttämättä uskonut utopiaan Helter Skelteristä ja maailmanlopusta. Mansonin jutun syyttäjä Vincent Bugliosin oli saatava tuomio Mansonille, vaikkei hän varsinaisesti ollut osallistunut veritekoihin. Bugliosi nosti tikunnokkaan Mansonin idelogian tulevasta maailmanlopusta ja helterskelteristä, koska se oli ainoa keskeinen motiivi ja keino saada syytetyt telkien taakse tai lopulta jopa kaasukammioon. Jos tutkinta ja syyttäjäosapuoli olisivat nostaneet esiin mahdollisen kytköksen huumekauppaan, olisi "juttu" hajonnut. Tämän takia Mansonin perheen suorittamat murhat on vuosikymmenien ajan yhdistetty vaaralliseen hippi-ideologiaan. Todellinen taustatekijä on todennäköisesti olleet huumeet, mutta tätä tuskin koskaan saamme tietää. Esille on tullut kuitenkin vain aihetodisteita. Mutta loppujen lopuksi todellisella motiivilla ei ole merkitystä, koska Mansonin perheet uhrit ovat joka tapauksessa kuolleet. Mikään piilomotiivi ei heitä tuo takaisin.

Toivottavasti tämä tarina toimii myös varoituksena huumeidenkäyttäjille. Mansonin seuraajat olivat teot tehdessään täynnä amfetamiinia ja LSD:tä. 

Helter Skelter ja hippikauden verinen päätös osa III: Salaliitto.

Aloitamme tämänkertaisen tarinan New Yorkista, jossa riehui 1970- luvun puolivälin tienoilla pahamainen sarjamurhaaja, joka kutsui itseään Son of Samiksi poliisille ja lehdistölle lähettämässään kirjeessä. Son of Samiksi paljastui myöhemmin postinkantaja David Berkowitz, joka tunnusti olleensa kaupunkia kauhun vallassa pitänyt murhaaja. Berkowitz tuomittiin kuudesta murhasta ja 11 murhanyrityksestä elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Myöhemmin on tullut ilmi, että Son of Sameja olisi saattanut olla useampia ja he olisivat olleet osa erästä kulttia, joka piti kammottavia riittejään vain lyhyen matkan päässä David Berkowitzin kotitalosta. Vuonna 1971 kulttijohtaja Charles Manson istui San Quentinissa elinkautista vankeusrangaistusta Cielo Driven ja La Biancan raaoista henkirikoksista. Manson on vankilassa istuessaan kertonut osallistuneensa erään satanistikultin istuntoihin ja oli ilmeisesti tietoinen New Yorkissa toimineen murhakultin toiminnasta. Myös David Berkowitz oli vankilassa kertonut tutkijoille, että kultin jäseniä oli yhä vapaana ja valmiina tappamaan. Näiden kulttien toimintaa yhdisti myös yksi selkeä tekijä. Huumeet.

SISÄLTÖVAROITUS! TARINA SISÄLTÄÄ KUVAUKSIA ÄÄRIMMÄISESTÄ VÄKIVALLASTA....

(Kuuluivatko David Berkowitz aka David Berkowitz ja kulttijohtaja Charles Manson salaperäiseen satanistiverkostoon, joka suoritti veritekoja eri puolilla Yhdysvaltoja?)

Tapettujen koirien puisto

David Berkowitz oli kertonut kuulusteluissa, että hän oli saanut tappokäskynsä paholaiskoiralta, joka oli todellisuudessa tuhatvuotinen demoni. Tällä Berkowitz yritti vedota mielenvikaisuuteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Kyseisen koiran omisti New Yorkin Yonkersin kaupunginosassa asunut Sam Carr. Carrin perheeseen kuuluivat veljekset Michael ja John Carr sekä sisko Wheat Carr. Sisko Wheat oli kertonut poliisille, että hänen isänsä pahoinpiteli molempia poikiaan ja sulki heidät tarvittaessa ullakolle huonon käytöksen vuoksi. Son of Sam oli kirjeessään maininnut, että "isä Sam vangitsi poikiaan ullakolle". Lisäksi sisko teki poliisille selväksi, että hänen molemmilla veljillään oli jotain tekemistä Son of Sam- murhien kanssa. Siskon mielestä Michaelin ja Johnin edesottamukset olivat muutenkin outoja. Molemmat veljekset olivat kiinnostunut skientologiasta ja heillä oli vakava päihdeongelma. He olivat kiinnostuneet satanismista ja äärimmäisestä väkivallasta. John Carr uneksi nuoriin tyttöihin yhtymisestä ja ihmisuhreista. Hänen veljensä Michael oli puolestaan liittynyt skientologeihin helpottaakseen päihdeongelmaansa. He olivat ottaneet oppia myös erään maailmanlaajuisen satanismiryhmän ideologiasta. Tämän ryhmän edustajia, joita kutsuttiin myös "lapsiksi", oli nyt asettunut Carrin takamaalla sijaitsevaan Untermeyer- puistoon pitämään saatanallisia menojaan. 

Untermyer- puisto oli vähitellen jäänyt pois käytöstä 1940-luvulla oltuaan sitä ennen hyvin suosittu käyntikohde. Nyt sen uumenissa laulettiin hymniä pimeyden ruhtinaalle. Puistoon asettunut kultti piti siellä menojaan uhraten saksanpaimenkoiria ja verta juoden. Kultin jäsenet käyttivät paljon myös kokaiinia, LSD:tä ja marihuanaa. Aivan kuten Charles Mansonin lapsetkin olivat tehneet omissa orgioissaan aikaisemmin Spahn Ranchilla. Tästä saatanallisesta touhusta kuuluvat äänet kantautuivat myös Carrin pihapiiriin. Michael ja John Carr ottivat osaa näihin menoihin ja mukana oli myös David Berkowitz. Hän harrasti avoimesti seksiä kultin naisjäsenten kanssa eikä suinkaan ollut niin syrjäänvetäytyvä luonne kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Tästä puistosta löytyi myös edellisessä osassa mainittu "paholaisen luola", jonka seinät oli koristeltu saatanallisilla tunnuksilla ja natsisymboleilla. Sivulliset löysivät puistosta useita tapettuja koiria. Koirien korvia särkevä ulvonta kuului myös asukkaiden korviin. Puiston laitamilta oli myös ammuttu erästä poliisin partioautoa Son of Sam- murhien aikoihin. Partioautossa olleet poliisit olivat varmoja siitä, että heitä oli osattu odottaa. Ampujaa tai ampujia ei koskaan tavoitettu. Muutakin outoa tapahtui naapurustossa. Eräs postinkantaja oli ampunut itsensä ilman järkeenkäypää syytä. Hän oli jakanut postia Carrin ja Berkowitzin osoitteeseen. Oliko hän nähnyt jotain mitä ei olisi pitänyt nähdä?

(Ronald Sisman tapettiin asuntoonsa 39-vuotiaana Halloweenina 1981. Oliko asialla jälleen mystinen satanistikultti?)

Murhat

Ronald Sisman oli 39- vuotias valokuvaaja, joka oli myös tunnettu New Yorkin seurapiireissä kokaiinikauppiaana. Sisman ja hänen tyttöystävänsä Elisabeth Platzman ammuttiin asuntoonsa teloitustyyliin Halloweenina 1981. Murha on edelleen ratkaisematta. Murhapaikka oli myllätty lattiasta kattoon niin kuin tekijät olivat etsineet jotain. Murhan motiiviksi on epäilty Sismanin sekaantumista huumekauppoihin, mutta hänen väitetään myös sekaantuneen murhakultin toimintaan. Sisman olisi kertoman mukaan sotkeentunut Son of Sam- murhiin ja kuvannut Stacy Moskowitzin murhan videolle. Stacy Moskowitz oli yksi väitetyistä David Berkowitzin uhreista ja hänet surmattiin ampumalla 1.8.1977. Berkowitz on itse myöntänyt, että Moskowitzin murhaan oli osallistunut muitakin henkilöitä. Paikalla oli myös havaittu pakettiauto, jonka väitettiin toimineen Ronnie Sismanin kuvausautona. David Berkowitzin lausunnon mukaan Son of Sam- murhiin olivat sekaantuneet Michael ja John Carrin lisäksi eräs kultin nuori naisjäsen ja Manson II, joka oli lennätetty New Yorkiin murhatöitä varten. Muiden henkilöiden sekaantumisesta on silminnäkijälausuntoja, joiden mukaan Berkowitz ei ollut edes paikalla kaikkien murhien aikana. Lisäksi tekijöiden ulkonäkö ja vaatetus ei muistuttanut lainkaan Berkowitzia. Ronald Sisman tapettiin todennäköisesti siksi, että hänellä oli hallussaan tulenarkaa materiaalia Son of Samin murhiin liittyen. Mitään materiaalia ei ole kuitenkaan tähän päivään mennessä löydetty. 

Toukokuussa 1983 murhattiin Los Angelesin liepeillä tuottaja ja showmies Roy Radin, jonka pahoin mädäntynyt ruumis löydettiin eräästä laaksosta muutama viikko murhan jälkeen. Häntä oli ammuttu useita kertoja päähän. Murhista epäiltiin nelikkoa Greenberger, Lowe, Mentzer ja Marti, jotka olisivat tappaneet Radinin maksamattomien palkkioiden takia. Nelikko olisi näin ollen siepannut ja murhannut Radinin kostoksi. Journalisti Maury Terry epäili, että Roy Radin olisi ollut edellä mainitun satanistikultin johtohenkilöitä. Hänen huvilallaan Long Islandilla järjestettiin huumeorgioita ja se oli muutenkin suosittu bilepaikka. Melonie Haller- niminen näyttelijätär syytti Radinia pahoinpitelystä raiskauksesta huumebileissä vuonna 1980. Pahoinpitely ja raiskaus oli Hallerin mukaan myös kuvattu videolle. Roy Radinin väitettiin pitäneen hallussaan bileissä kuvattuja orgioita ja hänen sanottiin myös pyörittäneen huumekauppaa New Yorkin seudulla. Maury Terryn mukaan Roy Radin olisi ollut toteuttamassa myös Son of Sam- murhia, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole. Kulttiyhteyksiä ei ole pystytty aukottomasti todistamaan, muttei täysin poissulkemaankaan. Radinin murhaan väitetään myös osallistuneen erään tuntemattomaksi jääneen henkilön, jonka sanottiin toimineen Charles Mansonin henkivartijana. 

(Cielo Driven murhat tapahtuivat Hollywoodissa 8.8.1969. Raaka verityö sai aikaan valtavan hysteria myös maailmanlaajuisesti.)

Kuolemanlaakso

Elokuussa 1969 Charles Mansonin seuraajat surmasivat näyttelijätär Sharon Taten ja hänen seurueensa Cielo Driven asunnossa erittäin julmalla ja raa'alla tavalla. Taten puoliso elokuvaohjaaja Roman Polanski oli kuvausmatkalla Lontoossa. 26-vuotias Sharon Tate oli kahdeksannella kuulla raskaana, mutta se ei silloin koskettanut hänen murhaajiaan millään tavalla. Mansonin seuraajat Susan Atkins ja Tex Watson surmasivat Taten 16 puukoniskulla. Lisäksi tuona yönä murhattiin Wojichiech Frykowski, Abigail Folger ja Jay Siebring. Kaikkiin heihin kohdistettiin pitkäkestoista väkivaltaa ja Frykowski sekä Folger surmattiin talon pihalle heidän yritettyään paeta murhaajiltaan. Atkinsin ja Watsonin lisäksi murhaan osallistui Mansonin morsian Patricia Krenwinkel. Mukana ollut Linda Kasabian seurasi tapahtumia kauhuissaan pensaikossa. Lisäksi Tex Watson ampui 18-vuotiaan Steven Parentin Cielo Driven sisäänkäynnin eteen. Ennen poistumistaan murhapaikalta tekijät kirjoittivat talon oveen Sharon Taten verellä sanan "PIG" (sika). He halusivat näin vierittää syyn mustien asiaa ajavien Mustien Panttereiden niskoille, jotka käyttivät valkoisista kyseistä nimitystä. Tosin samaa nimitystä käyttivät myös Mansonin seuraajat. Tämän jälkeen Manson tuli käymään vielä Cielo Drivellä, koska hän halusi nähdä mitä hänen lapsensa olivat tehneet. Nimitystä lapset käytettiin myös kultista, joka järjesti riittejään Untermyerin puistoalueella. 

Cielo Driven murhien jälkeen Mansonin seuraajat Leslie Van Houten, Patricia Krenwinkel, Steve Grogan ja Susan Atkins surmasivat Rosemary ja Leno La Biancan heidän kotitalossaan useilla puukoniskuilla 10.8.1969. Murhaajat kirjoittivat Lenon rintakehään verellä sanan "WAR" ja kirjoittivat jääkaapin seinään sanan "Helter Skelter". Myös Charles Manson oli ollut murhapaikalla ja poistunut sopivasti ennen seuraajiaan. LaBiancan pariskunnan murhalla haluttiin saada viranomaisten huomio kiinnittymään entistä enemmän Mustiin Panttereihin ja saada katseet pois Mansonin joukkion edesottamuksista. Otettakoon myös huomioon, että murhaajat olivat teon aikana vahvasti LSD:n ja amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Tex Watson on myöhemmin kertonut, että hän näki kaiken ikään kuin kaleidoskoopissa. Vastaantulevat ihmiset eivät muistuttaneet hänen mukaansa lainkaan ihmistä. Mansonin naisista Susan Atkins kertoi vielä vuosia murhien jälkeen, että kuuli yhä Charles Mansonin äänet päässään. Charles Manson, Tex Watson, Leslie Van Houten, Patricia Krenwinkel ja Susan Atkins tuomittiin vuonna 1970 kuolemaan, mutta heidän tuomionsa muutettiin myöhemmin elinkautisiksi. Manson ja Atkins kuolivat vankilassa. Muut istuvat edelleen vankilassa. 

Mansonin perheen suorittamien murhien on virallisesti kerrottu liittyneen rotusotaan eli Helter Skelteriin, jossa Manson ei itse varsinaisesti osallistunut surmiin, mutta oli niissä toimeenpaneva voima. Tällä tavalla Charles Manson saatiin liittämään veritekoihin teknisesti, vaikkei hän varsinaisesti ollut ketään surmannutkaan. Ottaen huomioon hänen kykynsä vakuuttaa ja manipuloida seuraajiaan, hän on kyllä ollut omalla tavallaan osallisena tekoihin. Tosin murhien motiivit saattavat liittyä johonkin muuhun kuin rotusotaan ja Helter Skelteriin. Mansonin seuraajien uhreista esimerkiksi Woijchiech Frykowski oli esimerkiksi jättänyt maksamatta 11 000 dollarin huumevelat ja huumemaailmassa maksamattomat velat eivät tarkoittaneet mitään hyvää. Lisäksi kerrotaan, että Cielo Driven huvilassa oli saanut nöyryyttävän selkäsaunan eräs huumekauppias, joka vannoi kostoa. Eräät talossa käyneet henkilöt ovat myös kertoneet satanistikultin vierailleen Polanskin ja Taten juhlissa ja Mansonin seuraajien ottaneen osaa juhlallisuuksiin. Väitetään että varsinainen tappokäsky olisi lopulta tullut eräältä kalifornialaiselta satanistikultilta. Oliko todellakin näin? 

Entä mitä tapahtui Carrin veljeksille? John Carr löydettiin ammuttuna eräästä asunnosta Minotin kaupungista Pohjois-Dakotasta lentotukikohdan liepeillä vuonna 1978. Seinään oli kirjoitettu verellä numeroyhdistelmä 666. Virallinen kuolinsyy oli itsemurha, mutta Minotin sheriffi oli varma, että kyseessä oli murha. Sheriffi tiesi myös David Berkowitz in vierailleen Minotissa parikin kertaa murhien aikoihin. Michael Carr puolestaan kuoli auto-onnettomuudessa New Yorkissa auton törmättyä yksinäiseltä tiellä kovaa vauhtia kaiteeseen. Onnettomuuden syy on jäänyt mysteeriksi.

       (Itsemurha vai raaka murha? John Carr löydettiin kuolleena eräästä asunnosta Minotin kaupungissa sijaitsevasta lentotukikohdasta.)

....Jatkoa seuraa.

"What about your Children. I can tell you that they are running on the streets and coming right at you!"

-Charles Manson

Lukemista:

Ed Sanders, The Family

Maury Terry, The Ultimate Evil

Tom O'Neill, CHAOS

We're The Nobodies: Columbinen koulusurmat 20.4.1999

SISÄLTÖVAROITUS! TÄMÄ KIRJOITUS SISÄLTÄÄ KUVAUKSIA RAA'ASTA VÄKIVALLASTA!

Tämä episodi käsittelee Columbine High Schoolin koulusurmia huhtikuussa 1999. Lukion opiskelijat Eric Harris ja Dylan Klebold surmasivat 20.4.1999 yksissä tuumin 12 koulun oppilasta, yhden opettajan ja sen jälkeen itsensä. Lisäksi useita henkilöitä haavoittui ammuskelun ja muun vahingonteon seurauksena. Harris ja Klebold yrittivät myös räjäyttää oppilaitoksen omatekoisilla pommeilla. Columbinen verilöyly oli aikansa verisin koulusurma. Verisen siitä tekee vielä tänäkin päivänä sen, että ampujia oli kaksi. Omasta puolestani voin sanoa, että Columbinen verilöyly taustoineen kaikkineen on ahdistava ja surullinen tragedia, jossa ei ole voittajia.

(Eric Harris ja Dylan Klebold surmasivat 13 ihmistä Columbinen High Schoolissa ennen kuin surmasivat itsensä oppilaitoksen kirjastossa 20.4.1999.)


...OMISTETTU COLUMBINEN JOUKKOSURMASSA 20.4.1999 MENEHTYNEILLE JA HEIDÄN OMAISILLEEN...

Columbinen joukkomurha

Columbinen lukion opiskelijat Eric Harris ja Dylan Klebold olivat olleet ikätoveriansa lailla mukana koulun päättäjäistansseissa koulusurmaa edeltävänä viikonloppuna. Sairaalloisen ujona pidetty Dylan oli tanssiaisissa mukana seuralaisensa Robyn Anderssonin kanssa eikä myöskään Ericin tarvinnut viettää iltaansa yksin. Hän oli sopinut deitin erään Susanin kanssa. Eric tunnettiin hurmurina ja naistenmiehenä. Susanin vanhemmat ehtivät tavata Ericin ohimennen ja pitivät tätä mukavana nuorena miehenä. Tätä taustaa vasten mikään ei siis viitannut siihen, että Eric Harris ja Dylan Klebold tulisivat jäämään historiaan pahamaineisina koulusurmaajina. Tuo mainittu tiistai 20.4.1999 oli kansallissosialistisen Saksan Johtajan Adolf Hitlerin syntymäpäivä ja Eric Harris diggaili avoimesti Hitleriä ja natseja. Hän oli kirjoittanut kansallissosialisteista myös kouluesseen. Eric Harrisilla oli päällään tuona kohtalokkaana päivänä t-paita, jossa luki "natural selection" eli luonnollinen valinta. Harris oli useissa lähteissä ilmoittanut halveksivansa heikompiaan ja julisti myös olevansa rasisti. Dylan Kleboltin paidassa luki punaisin kirjaimin "wrath", viha. Kleboldin tiedettiin vihaavan sääntöjä ja erityisesti opettajia, jotka olivat Kleboldin mielestä jatkuvasti kertomassa mitä sai ja mitä ei saanut tehdä. 

Harris ja Klebold olivat suunnitelleet joukkosurmaa jo pitkään ja olivat mm. laatineet listan kellonajoista, jolloin koulun ruokalassa olisi eniten ihmisiä. Pojat veivät ruokalaan propaanipommin ja ajastivat sen räjähtämään sopivalla hetkellä. Ihmisten rynnätessä pois Harris ja Klebold ampuisivat paniikissa juoksevia ihmisiä koulun ulko-ovelle. Toteutuessaan tämä olisi aiheuttanut jopa satojen ihmisten kuoleman ja vammautumisen. Pojilla oli mukanaan myös itsetehtyjä pommeja, polttopulloja sekä melkoinen asearsenaali puoliautomaattiaseineen ja haulikoineen. Poliisin haltuun jäi koulusurman jälkeen Harrisin ja Kleboldin tekemiä videoita, joissa he harjoittelivat ampumista haulikolla ja muilla käsiaseilla. Näillä videoilla (Basement Tapes) he myös ilmoittivat järjestävänsä massiivisen verilöylyn, joka jäisi historiaan. Näin tuli myös tapahtumaan. Columbinesta tuli synonyymi modernin ajan kouluampumisille. Suomalainen koulusurmaaja Pekka Eric Auvinen oli kertonut saaneensa innoituksensa Columbinen verilöylystä. Auvinen surmasi Jokelan koulukeskuksessa 7.11.2007 koulun rehtorin, terveydenhoitajan, kuusi lukiolaista ja sen jälkeen itsensä. Manifestissaan Auvinen ilmoitti vihaavansa ihmiskuntaa aivan kuten Eric Harris ja Dylan Klebold.

Eric Harris ja Dylan Klebold jättivät aamun tunnit väliin ja saapuivat koululle vähän ennen lounastuntia odottamaan pommien laukeamista. Sytyttimet eivät kuitenkaan toimineet ja pojat päättivät aloittaa joukkomurhan ampumalla. Koulun parkkipaikalla he kuitenkin törmäsivät Brooks Browniin, joka oli molempien poikien hyvä ystävä. Brown ihmetteli ääneen miksi Harris ja Klebold eivät olleet tulleet päivän ensimmäisille tunneille, koska heidän tapoihinsa ei missään nimessä kuulunut lintsata oppitunneilta. Harris ja Klebold olivat pukeutuneet mustiin trenssitakkeihin. Harris sanoi Brownille: "Minä pidän sinusta nyt. Mene kotiin!" Brown lähti kohti kotia epävarmana, mutta oli jo aikaisemmin päättänyt jättää seuraavan oppitunnin välistä ja poistui paikalta. Kuultuaan ensimmäiset laukaukset Brown ryntäsi kuitenkin soittamaan poliisille. 

Rachel Scott (17) ja Ricardo Castaldo olivat syömässä koulun pihalla, kun Harris ja Klebold saapuivat paikalle ja viskasivat nurmelle kotitekoisen putkipommin. Paikalla olevat opiskelijat luulivat pommia jonkinlaiseksi vanhempien opiskelijoiden pilaksi eivätkä kiinnittäneet asiaan sen kummemmin huomiota. Rachel Scott oli Columbinen verilöylyn ensimmäinen uhri. Eric Harris nosti maassa makaavaa ja haavoittunutta Rachel Scottia hiuksista ja kysyi uskoiko tämä Jumalaan. Saatuaan myöntävän vastauksen Harris ampui kuolettavan laukauksen Rachelin päähän. Ricardo Castaldo selvisi vammoistaan, vaikka häntä ammuttiin kahdeksan kertaa. Koulun ovella Harrisia ja Kleboldia vastaan kävelivät Daniel Rohrbourgh, Sean Graves ja Lance Kirkin. Daniel Rohrbourgh kuoli pihamaalle pullo Dr. Pepperiä kädessään. Häntä ammuttiin rintaan, vatsaan ja jalkoihin. Graves ja Kirkin jäivät haavoittuneina makaamaan koulun ovelle ja Graves selvisi esittämällä kuollutta. Dylan Klebold käveli kouluun sisään ja hänen kuultiin sanoneen: "Sori jätkät!"

Koulun opettaja ja jalkapallovalmentaja Dave Sanders kuuli laukaukset ja lähti varoittamaan koulun oppilaita vaaratilanteesta. Hän ehti pelastaa omilla toimillaan lukuisten nuorten hengen ennen kuin juoksi suoraan päin Harrisia ja Kleboldia. Dave Sandersia ammuttiin selkään ja niskaan hänen yrittäessään paeta teloittajiltaan. Hänen työtoverinsa ja lukion opiskelijat raahasivat Sandersin tiedeluokkaan, jossa hän kuoli elvytyksestä huolimatta. Sanders ei saanut tarvittavaa ensiapua, vaikka oppilaat olivat ripustaneet luokan ikkunaan kyltin "TÄÄLLÄ VUOTAA YKSI HAAVOITTUNUT KUIVIIN! Ylipäänsä viranomaiset ja pelastushenkilöstö toimivat aivan liian hitaasti ja haavoittuneet saivat odottaa tuntikausia ennen kuin saivat apua. Poliisi ja muut viranomaiset tyytyivät vain saartamaan oppilaitoksen, koska pelkäsivät että rakennukseen tunkeutuminen olisi pahentanut tilannetta entisestään. Koulun opettaja ja kirjastonhoitaja Patti Nielsen soitti tässä vaiheessa hätänumeroon ja käski nuoria piiloutumaan kirjaston pöytien alle. He tiesivät Harrisin ja Kleboldin olevan tulossa. Aluksi Nielsen luuli poikien pilailevan ja tekevän videota elokuvakurssia varten. Harris ja Klebold nimittäin kuuluivat lukion videokerhoon.

(Eric Harris ja Dylan Klebold päällään trenssitakit, jotka heillä oli yllään myös surmapäivänä.)

Verilöyly kirjastossa

Eric Harris ja Dylan Klebold ryntäsivät sisään koulun kirjastoon, jossa Eric Harris ampui tietokonepöydän alle piiloutuneen Kyle Velasquezin. Velasquez kärsi vauva-aikaan saadusta kehitysvammasta eikä aluksi ymmärtänyt mitä hänen ympärillään tapahtui. Hätääntynyt Velasquez ammuttiin niskaan ja selkään kohdistetulla laukauksella. Steven Curnowista tuli Columbinen nuorin uhri, kun Harris surmasi hänet niskaan tähdätyllä haulikonlaukauksella. Neljätoistavuotias Curnow halusi tulla isona laivaston lentäjäksi. Cassie Bernall oli piiloutunut kaverinsa kanssa kirjaston pöydän alle, kun Harris läimäytti pöydän kantta kahteen otteeseen, huusi "Peek -a- boo!" ja ampui Cassien ohimoon kohdistetulla laukauksella. Todistajat ovat kertoneet, että Harris ja Klebold pitivät yllä kammottavaa teatteria kysellen oppilailta halusivatko nämä kuolla ja uskoivatko he Jumalaan. Lisäksi pojat pyysivät kaikkia valkoisen lippalakin omistavat henkilöt ylös, jotta voisivat ampua heidät. Valkoinen lätsä oli Columbinen lukion urheilijoiden tunnusmerkki ja Eric Harris ja Dylan Klebold kertoivat inhoavansa urheilijoita. Tämä on sikäli omituista sillä molemmat ampujat olivat kertoman mukaan innokkaita urheilijoita koulussa. Kaikista pahin veriteatteri oli alkanut. Sitä säestivät laukausten lisäksi Harrisin ja Kleboldin toistuvat huudot "tämä on mahtavaa!" ja "kuka haluaa kuolla seuraavaksi!?" Kirjastossa oleville tämä oli pelkkää piinaa ja vajaan varttitunnin kestäneen verilöylyn on täytynyt kulua tuskallisen hitaasti.

Mustaihoinen Isaiah Shoels oli piiloutunut pöydän alle Matt Kechterin ja Rachal Scottin veljen Craig Scottin kanssa, kun Dylan Klebold huomasi Shoelsin ja alkoi solvata häntä rasistisesti. Klebold ja Harris yrittivät kiskoa Shoelsia esiin pöydän alta ja kun tämä epäonnistui, ampui Harris Isaiah Shoelsia rintaan tappaen hänet välittömästi. Tämän jälkeen he ampuivat Matt Kechteriä rintaan ja kuollutta teeskennellyt Craig Scott jäi henkiin. Bree Pasquale oli piilossa pöytien takana, kun Eric Harris kysyi häneltä halusiko tämä kuolla. Pasqualen pyytäessä armoa Harrisilta tämä oli todennut, että kaikki kuolisivat joka tapauksessa. Eric Harrisin naama oli veressä, koska haulikko oli osunut tämän kasvoihin rekyylin voimasta siinä vaiheessa, kun Harris tappoi Bernallin. Harris ei ollut välittänyt saamastaan vammasta pätkääkään. Jostain syystä Harris ei kuitenkaan tappanut Bree Pasqualea ja poistui paikalta. Samoin kävi myös John Savagelle, jonka Harris ja Klebold tunsivat entuudestaan. Savage oli piilossa ja ampujat käskivät hänen kertoa nimensä. Savage kysyi ampujilta mitä nämä olivat tekemässä, johon molemmat vastasivat olankohautuksella ja kylmäkiskoisella toteamuksella: "Me vain tapamme ihmisiä!" 

Ennen John Savagen kanssa käytyä keskustelua Harris ja Klebold tappoivat Lauren Townsendin ja Kelly Flemingin. Dylan Klebold oli ampunut Towsendia useita kertoja päähän, rintakehään ja alaruumiiseen. Townsend oli ennen kuolemaansa lohduttanut saman pöydän alla piileskelevää kaveriaan Val Schnurria, että kaikki tulisi vielä kääntymään parhain päin. Kelly Fleming sai surmansa sekä Harrisin että Kleboldin ampumiin laukauksiin. Lounastauolla ollut John Tomlin oli piiloutunut Nicole Nowlenin kanssa kirjaston pöydän alle, kun Harris tappoi Tomlinin umpimähkään ammutulla laukauksella pöydän alle. Tomlin kuoli välittömästi päähän kohdistuneeseen laukaukseen.

Daniel Mauser oli tullut nuoresta iästään huolimatta tunnetuksi aserajoituksia puolustavana koululaisena. Viisitoistavuotias Mauser oli kympin oppilas, joka oli kiinnostunut Tähtien sodasta ja tietokonepeleistä. Hän ei teini-ikäisyydestään huolimatta katsonut mitenkään noloksi halata vanhempiaan päivittäin. Danielilla oli hyvät välit siskoonsa Christineen ja hänen lempiruokaansa oli pizza. Eric Harris kiskoi Mauserin ylös pöydän alta tämän vastustelusta huolimatta. Harris haukkui silmälasipäistä Daniel Mauseria nelisilmäksi ennen kuin ampui tätä kasvoihin. Tämän jälkeen Harris ampui Jennifer Doylea, Austin Eubanksia ja Corey Depooteria, joista DePooter kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin. Austin Eubanks kuoli 20 vuotta myöhemmin heroiinin yliannokseen 2.5.2019. Eubanks oli jäänyt koukkuun kipulääkkeisiin ja erityisesti opiaattipitoisiin lääkkeisiin, joita hänelle annettiin ampumavammoista tulleisiin kipuihin.

Kuvat itsemurhan tehneistä Harrisista ja Kleboldista löydät halutessasi täältä, mutta katsot ne omalla vastuullasi. Ei herkkähermoisille! KUVAT HARRISISTA JA KLEBOLDISTA KUOLLEINA KOULUN KIRJASTOSSA

Itsemurha

Eric Harris ja Dylan Klebold poistuivat kirjastosta tämän jälkeen ruokalaan saadakseen pommin laukeamaan. Haavoittuneet opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet alkoivat paeta kohti hätäuloskäyntiä. Craig Scott raahasi ulos rakennuksesta haavoittuneen Kacey Ruegseggerin, joka olisi luultavasti kuollut kirjastoon ilman Scottin apua. Opettaja Patti Nielsen pääsi henkilökunnan taukotilaan, jossa piiloutui pöydän alle. Yrittäen turhaan räjäyttää koulun ruokalaa Harris ja Klebold palasivat kirjastoon, josta he löysivät tajuttoman Patrick Irelandin ja haavoittuneen Lisa Kreutzin. Ampujat eivät kuitenkaan kiinnittäneet haavoittuneisiin mitään huomiota ja alkoivat ammuskella kirjaston ikkunasta kohti poliisia. Poliisi vastasi tuleen ja viimeiset laukaukset ammuttiin Columbinen lukiossa puolen päivän aikoihin. Patti Nielsen kuuli piilopaikkaansa huudon: "1-2-3!" ennen valtavaa pamausta kellon ollessa 12.08. Eric Harris ja Dylan Klebold olivat surmanneet itsensä koulun kirjastossa. He olivat ilmeisesti todenneet tilanteen omalta kannaltaan toivottomaksi, kun propaanipommi ei ollutkaan räjähtänyt heidän toiveidensa mukaisesti. Klebold oli yrittänyt sytyttää pommia heittämällä sen päälle polttopullon, mutta sillä ei ollut muuta vaikutusta kuin koulun sprinklerien aktivoituminen. Alle kaksikymmentävuotiaat Eric Harris ja Dylan Klebold olivat vajaassa tunnissa saaneet aikaan kammottavan verilöylyn, joka tulisi aiheuttamaan suurta surua, vihaa ja hämmennystä ympäri maailmaa. Columbinen verilöylystä tekee erityisen kammottavan se seikka, että ampujia oli kaksi. Mitään järjellistä motiivia Harrisin ja Kleboldin teoille ei ole  muutenkaan tähän päivään mennessä löytynyt. 

(Mikä sai Eric Harrisin ja Dylan Kleboldin suunnittelemaan ja toteuttamaan Columbinen verilöylyn 20.4.1999?)

Koulusurma tulisi jättämään jälkensä muuhun maailmaan ja ennen kaikkea Columbinen yhteisöön. Kyseessä oli pieni paikkakunta, joka sijaitsi armeijan tukikohdan lähettyvillä. Eric Harrisin isä oli ollut ilmavoimien pilotti. Columbine High School sijaitsi muutenkin rauhallisella alueella, joka ei suinkaan ollut tunnettu aseväkivallasta. Dokumentaristi Michael Moore kyseenalaisti Yhdysvaltain aselait dokumentissaan Bowling For Columbine. Mooren mielestä oli kaksinaismoralistista syyttää koulusurmien syyksi metallimusiikkia, elokuvateollisuutta ja videopelejä, kun samaan aikaan kuka tahansa täysi-ikäinen amerikkalainen voi ostaa lähimmästä kaupasta aseen tarvittaessa väärällä nimellä. Lisäksi Michael Moore ihmetteli sarkastisesti miksei kukaan pannut koulusurmien syyksi keilaamista, koska sekä Harris ja Klebold tykkäsivät keilaamisesta ja kävivät verilöylyä ennen keilaradalla. Koulusurmista syytettiin myös shokkirokkari Marilyn Mansonia, vaikka kumpikaan ampujista ei erityisemmin tykännyt Mansonin musiikista. Marilyn Mansonin mukaan amerikkalaiset olivat aina valmiita syyttämään veriteoista eri tavalla ajattelevia ja eri tavalla pukeutuneita ihmisiä kuin olemattomia aserajoituksia. Mansonin mielestä kaikki verilöylyt ja kammottavuudet laitettiin aina poikkeavien henkilöiden syyksi. Columbinen verilöyly innoitti Mansonin tekemään surmaajista kappaleen We're The Nobodies. Kappaleen kertosäe kuuluu näin:

"We're the nobodies, wanna be somebodies

We're dead, they'll know just who we are
We're the nobodies, wanna be somebodies
We're dead, they'll know just who we are!"

Poikien ajatukset voi ihan hyvin tiivistää edellä mainittuihin riveihin.

Kun rokkari Mansonilta kysyttiin mitä hän olisi halunnut sanoa Eric Harrisille ja Dylan Kleboldille, vastasi Manson:

"Ei minulla olisi ollut heille mitään sanottavaa. Olisin kuunnellut heitä. Ilmeisesti kukaan ei sitä ennen tehnyt."

Columbinen haamut

Columbinen koulusurma on jättänyt jälkeensä valtavan surun ja ihmetyksen. Kaikista eniten arvostelua on herättänyt poliisin toiminta. Columbinen verilöylyn jälkeen poliisin ohjeistusta on muutettu ja ensimmäisenä toimenpiteenä viranomaisten on varmistettava koulun oppilaiden ja henkilöiden turvallisuus. Columbinessa poliisi erikoisjoukko SWAT oli tyytynyt vain odottamaan koulurakennuksen ulkopuolella, kun se olisi voinut tehdä rynnäkön rakennukseen ja lopettaa verilöyly alkuunsa. Lisäksi poliisi alkoi etsiä ampujia rakennuksesta pakenevien nuorten seasta, koska poliisit eivät tienneet kuka tai ketkä koulun sisällä ampuivat. SWAT- osastolla ei ollut edes kunnollista Columbinen koulun pohjapiirrosta hallussaan. Poliisi oli kuitenkin saanut tiedon ampumisesta hyvissä ajoin kun sekä Brooks Brown ja Patti Nielsen soittivat hätänumeroon. Lisäksi haavoittuneet joutuivat odottamaan tuntikausia paikallaan ennen kuin ensihoitohenkilöstö saapui heitä auttamaan. Koulurakennus piti tarkistaa pommien ja ansojen varalta ennen kuin täyttä evakuointia saattoi aloittaa. Harris ja Klebold olivat virittäneet pommin myös kauemmas Columbine High Schoolista vaikeuttaakseen viranomaisten toimintaa. 

(Koulun oppilaat pakenevat Columbinen koulurakennuksesta. Poliisi käski heidän nostamaan kätensä ylös, koska epäilivät että ampujat olisivat voineet piiloutua muiden oppilaiden joukkoon. Poliisin toimia koulusurman aikoihin on jälkikäteen syystäkin arvosteltu.

Syytä poikien veritekoon ei ole tähän päivään mennessä saatu. Toimittaja Dave Cullen kyseenalaista väitteen, jonka mukaan Harris ja Klebold olivat koulukiusattuja, jotka nyt kostivat kiusaajilleen. Cullenin mielestä ampujat olivat ehkä saaneet jonkin verran osakseen kiusaamista, mutta useat todistajat Cullen mukaan lukien olivat sitä mieltä, että sekä Harris että Klebold olivat pikemminkin itse koulukiusaajia. Lisäksi verilöylyn uhrien joukossa ei ollut ketään, joka olisi voinut syyllistyä Harrisin ja Kleboldin kiusaamiseen. Olivatko esimerkiksi kehitysvammainen Kyle Velasquez ja Rachel Scott tai Kelly Fleming potentiaalisia koulukiusaajia? Tuskin. Eric Harris oli nimittäin muun muassa pilkannut erästä puhevikaista oppilasta ja uhosi repivänsä pään irti inhoamiltaan koulukavereiltaan. Lisäksi hän saattoi avoimesti kommentoida tyttöjen rintojen kokoa ja ulkonäköä. Eric Harris tiedettiin myös tehneen tihutöitä naapurustossaan ja uhkailleen heitä. Dylan Kleboldia pidettiin koulussa yleisesti kiusankappaleena, joka häiritsi oppitunteja ja inhosi opettajia. Harris ja Klebold myös käyttivät runsaasti päihteitä. Harris piti viskistä ja Klebold vodkasta. He käyttivät runsaasti alkoholia kuvatessaan Harrisin kodin kellarissa videoita, joilla uhosivat tappavansa kaikki vihaamansa ja ala-arvoisina pitämänsä ihmiset. 

Poikien päiväkirjamerkinnät ja kirjoitukset ovat jälkikäteen katsottuna karua luettavaa. Harris kertoi päiväkirjassaan nauttivansa raiskaamisesta ja tappamisesta. Naiset olivat hänelle vain seksuaalisten halujen tyydyttämistä varten ja naisille oli Harrisin mukaan helppo kertoa mitä he halusivatkin kuulla. Harrisin päiväkirjasta löytyi myös piirroksia siitä miten hän aikoisi pukeutua verilöylyä varten ja hahmotelmia koulun ruokalasta ja ruoka-ajoista, jolloin paikan päällä oli eniten koulun väkeä. Dylan Klebold kärsi masennuksesta ja itsetuhoisuudesta ja halusi vain kuolla, koska ei kirjoittamansa mukaan kuulunut mihinkään. Lisäksi hän vihasi ulkonäköään ja erityisesti omasta mielestään isoa nenäänsä. Mutta toisaalta Dylan Klebold oli suunnittelut aloittavansa tietotekniikan opiskelut Arizonassa lukion jälkeen. Todistajien mukaan Klebold oli ollut hyvällä tuulella päätöstansseissa ja kertonut tulevaisuudensuunnitelmistaan. Eric Harris oli myös nimetty vuoronjohtajaksi Blackjack- nimisessä pizzeriassa, jossa myös Klebold työskenteli. Harris menestyi hyvin koulussa eikä edes lintsannut tunneilta. Hän urheili paljon ja osallistui myös lukion videokerhoon. Myös Klebold osallistui aktiivisesti urheilutoimintaan ja kuului myös samaan videokerhoon. 

Poikien asiat näyttivät siis olevan ainakin ulospäin hyvällä tolalla. 

Verilöylyn jälkeen poliisin haltuun jäi materiaalia, jossa Harris ja Klebold liikkuivat aseiden kanssa koulun sisätiloissa päällään samat takit, jotka heillä oli päällään verilöylyn aikaan. Heidän väitettiin kuuluneen niin sanottuun Trenchcoat Mafiaan, joka koostui koulun hylkiöistä, jotka eivät halunneet osallistua "tavallisten" oppilaiden toimintaan millään tavalla. Tämä teoria on sittemmin kiistetty eivätkä niin sanotun mafian jäsenet enää tuohon aikaan edes opiskelleet lukiossa. Harrisin ja Kleboldin tiedettiin myös olevan taitavia tietokoneen käyttäjiä ja heidän suosikkipelinsä oli ammuskelupeli Doom, jossa varsinkin Eric Harris oli taitava. Harris ylläpiti netissä sivustoa, jossa hän kertoi suunnitelmistaan ihmiskunnan varalle. Näistä kirjoituksista oli tehty ilmoitus viranomaisilla, mutta mitään ei tehty. Dylan Klebold oli suunnitellut aloittavansa tietotekniikan insinöörin opinnot ja oli muun muassa auttanut tulevaa uhriaan Rachel Scottia teknisissä asioissa eräässä koulun kykykilpailussa. Asiaan kuuluvasti verilöylyn syyksi pantiin tietysti videopelit ja väkivaltaiset elokuvat. Erityistä huomiota sai osakseen Oliver Stonen Natural Born Killers, jota molemmat pojat ilmoittivat fanittavansa. 

Mielenterveysongelmat ja päihteet eivät siis ole olleet teon taustalla. Syytä ei voi myöskään työntää muusikoiden, videopeliteollisuuden ja elokuvantekijöiden harteille. Yhdysvaltain asepolitiikka on luku sinänsä ja Columbinen verilöyly sai aikaan valtavan debatin maan olemattomista aselainsäädännöstä. Columbinen tapauksessa Dylan Klebold oli saanut aseita muun muassa morsiameltaan Robyn Anderssonilta, jolla oli täysi-ikäisenä henkilönä mahdollisuus ostaa alaikäiselle pojalle tuliase. Columbinen joukkosurman taustalla voidaan aivan hyvin nähdä pelkkä tappamisen halu ja aikomus toteuttaa USA:n historian pahin verilöyly. Eric Harris ilmoitti suureksi innoittajakseen entisen merijalkaväen sotilaan Timothy McVeighin, jonka tekemä pommi-isku Oklahomassa surmasi 19.4.1995 168 ihmistä ja haavoitti satoja. Kuolleiden joukossa oli 19 ala-ikäistä lasta. Eric Harris halusi päästä vielä isompiin lukemiin ja otti mukaan verilöylyn toteutukseen kaverinsa Dylan Kleboldin, joka omien sanojensa mukaan halusi vain kuolla. Eric Harrisin todettiin verilöylyn jälkeen psykopaattiseksi ja Dylan Klebold itsetuhoiseksi. Tästä muodostui tappava yhdistelmä, jossa manipuloiva ja vahvatahtoinen Eric Harris pystyi houkuttelemaan Dylan Kleboldin mukaan verileikkiin. Pojat suunnittelivat verilöylyä yli vuoden ennen sen toteuttamista. Huoli heidän suunnitelmistaan kyllä heräsi, mutta niitä ei otettu täydestä todesta.

(Harrisin ja Kleboldin hallusta löydettiin tuliaseiden ja pommien lisäksi erilaisia veitsiä. Poikien suunnitelma koulurakennuksen räjäyttämisestä ei onnistunut.)

Loppusanat

Tämä on kirjoitukseni Columbinen tapahtumista niin kuin ne itse olen käsittänyt. Sanottakoon vielä, että Columbinen verilöyly on ahdistava ja masentava murhenäytelmä, joka on valitettavasti antanut vaikutteita myöhemmille koulusurmille. Columbinesta alkoi aikakausi, joka aloitti nykyaikaisten koulusurmien sarjan Yhdysvalloissa ja maailmalla. Suomessa tapahtuivat tähän asti pahimmat koulusurmat vuosina 2007 ja 2008 Jokelassa ja Kauhajoella. Esimakua tähän antoi Petri Gerdt, jonka rakentama pommi räjähti lokakuussa 2002 Myyrmannin ostoskeskuksessa surmaten myös itse pomminrakentajan. 

Tunsin oloni todella surulliseksi nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvan itsemurhan tehneistä Eric Harrisista ja Dylan Kleboldista Columbine High Schoolin kirjastossa. Tuomariksi minusta ei sillä hetkellä ollut.

Kiitos mielenkiinnostanne....

Lähteitä:

Columbine: 'Definitive' NY Times bestseller | Klebold Harris Parkland (davecullen.com)

The Columbine High School Massacre - Lights Out Podcast #9 - YouTube

Bowling for Columbine (2002) - Marilyn Manson Talks About Fear Scene (7/11) | Movieclips - YouTube

Eric Harris & Dylan Klebold (ketju 2) - Sivu 9 - MURHA.INFO

Dylan Klebold: Columbinen kouluampujan äiti avautuu BBC:n dokumentissa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Remembering the 13 victims of Columbine High School massacre 20 years on | Metro News

Oklahoma City Bombing — FBI