perjantai 9. syyskuuta 2022

Helter Skelter ja hippikauden verinen päätös osa II: Charles Manson ja satanismi.

SISÄLTÖVAROITUS! KIRJOITUS SISÄLTÄÄ KUVAUKSIA VÄKIVALLASTA, MURHISTA JA ÄÄRIMMÄISISTÄ SEKSUAALISISTA TEOISTA. NÄMÄ SAATTAVAT JÄRKYTTÄÄ HERKIMPIÄ!

Tässä kirjoituksessa valotan Charles Mansonin ja hänen seuraajiensa ideologiaa. Mansonin "perheelleen" iskostamien oppien mukaan tulossa oli maailmanloppu ja rotujen välinen taistelu, josta valikoitu ihmisjoukko voisi pelastua eristäytymällä muusta yhteiskunnasta. Manson näki vallitsevan porvarillisen yhteiskunnan kaikkine sovinnaisuuksineen muutenkin itsensä ja seuraajiensa vihollisena. Niin sanottu valkoinen keskiluokka oli hänen mielestään niin sokea ahneudessaan, ettei se tajunnut sivilisaation lopun olevan lähellä. Mansonin mukaan myös eliitti tulisi saamaan opetuksen. Edellä mainittu ideologia ei kuitenkaan ollut Charles Mansonin omaa keksintöä, vaan hän oli ammentanut ideansa 1900-luvun okkultismista, satanismista ja luonnonopeista. Erilaisia satanistisia kultteja ja ryhmiä toimi San Fransiscossa 1960-luvun puolivälissä ja Manson on itsekin kertonut osallistuneensa näiden ryhmien istuntoihin.  


(Charles Manson ja hakaristi. Manson halusi osoittaa ulkopuolisuutensa ympäröivälle yhteiskunnalle kaivertamalla pahuuden merkin otsaansa. Mansonin seuraajat ottivat johtajastaan esimerkkiä ja kaiversivat ristin otsaansa.)

Perheen uhreja

Charles Manson on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Tate-LaBianca- murhista, mutta Perheen uhriksi joutui väitetysti 35 ihmistä. Lisäksi on olemassa tapauksia, joissa Mansonin ja hänen seuraajiensa osuutta veriteoissa ei ole pystytty todistamaan. Joissakin tapauksissa oletukset liikkuvat pelkän oletuksen tasolla eikä Mansonin perhettä voi syyttää yksistään siitä syystä, että uhri tunsi Mansonin perheen jäseniä. Toki epäilyttävää se on jos viettää aikaansa edellä mainitussa seurassa. 

Gary Hinman, muusikko, buddhisti. 
Manson määräsi seuraajansa Bobby Beuousoleilin surmaamaan musiikinopettaja Gary Hinmanin vain muutama viikko ennen Sharon Taten ja LaBiancan murhia kesällä 1969. Hinmanin surma oli erittäin raaka ja julma. Manson viilsi machetella Hinmanin korvan irti ja jätti Bobby Beusoleilin ja Susan Atkinsin sekä Mary Brunnerin viimeistelemään veriteon. Hinmania lyötiin useita kertoja veitsellä ja Atkins ja Brunner tukehduttivat Hinmania tyynyllä. Hinmanin kuoltua murhaajat kirjoittivat hänen rintakehäänsä verellä "Political Piggie", koska halusivat laittaa teon mustien militanttien (Black Panthers) syyksi. Muutenkin ennen tekoa Manson oli julistanut rotujen välisen sodan "Helter Skelterin" alkaneeksi. Beasoleil on kuitenkin myöhemmin kertonut murhan syyksi pieleen menneen huumekaupan, jossa Hinman olisi laskenut markkinoille laimennettua meskaliinia. Murha olisi näin olleen liittynyt huumekauppoihin. Manson itse kiistää antaneensa seuraajilleen tappokäskyä. 

Donald Shorty Shea, näyttelijä, stuntti.
Shorty murhattiin Mansonin perheen toimesta elokuun lopussa 1969 Taten ja LaBiancan murhien jälkeen. Hänen ruumiinsa löydettiin vuonna 1977 Mansonin perheen tukikohdan Span Ranchin mailta mestattuna. Mukana teossa olivat olleet Mansonin lisäksi Bruce Davies ja Steven Gogar. Shorty Shea oli ruumiinavausraportin mukaan saanut useita miekan- ja veitseniskuja kehoonsa. Shortyn ruumiin olinpaikan paljasti tekohetkellä 16-vuotias Steven Grogan. Shorty murhattiin ilmeisesti siitä syystä, että hänen epäiltiin olevan poliisin informantti. Lisäksi hän oli ollut riidoissa Mansonin kanssa, koska oli mennyt naimisiin mustan naisen kanssa (Manson ei voinut sietää mustaihoisia). Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy kuitenkin erääseen silminnäkijälausuntoon, jonka mukaan Shorty Shea ja Charles Manson oli nähty erään tuntemattoman huumediilerin kanssa kahvilassa vain vähän aikaa ennen Shortyn murhaa. Voidaan siis olettaa, että Shorty Shea murhattiin, koska hän yksinkertaisesti tiesi liikaa Perheen asioista ja sen huumebisneksistä. 

Clida Deleney ja Nancy Warren.
Delenay ja Warren pahoinpideltiin ja kuristettiin kuoliaaksi lokakuussa Kaliforniassa "Mansonin reitin" varrella lokakuussa 1968. Mansonin Perhe on yhdistetty tekoihin, koska sillä tiedetään olevan yhtäläisyyksiä myöhempiin Perheen veritekoihin. Warren oli kaiken lisäksi kuollessaan 8. kuulla raskaana. 

Marina Elisabeth Habe. 
17-vuotias Marina Habe löydettiin kotinsa läheltä Los Angelesista hakattuna ja puukotettuna uutena vuotena 1969. Hänen kuolemansa on säilynyt mysteerinä näihin päiviin saakka. Haben ruumis oli löydettäessä huonossa kunnossa eikä ruumiin löytänyt koiranulkoiluttaja halunnut nimeään julkaistavan missään raporteissa. Näyttelijä Eloisa Hardtin tytär Marina oli ollut viettämässä uutta vuotta ystäviensä kanssa ja käynyt treffeillä John Hornborg- nimisen miehen kanssa. Marina oli tämän jälkeen kidnapattu aivan kotinsa edustalta äitinsä silmien edessä. Marinan auton käsijarrua oli mm. käsitelty sellaisella voimalla, joka ei olisi ollut Marinalle mahdollista. Poliisi on epäillyt Marinan murhaajaksi erästä huumekauppiasta. Manson itse oli ollut juhlimassa uutta vuotta Mamas and The Papas- yhtyeen jäsenten John ja Michelle Philipsin kanssa. 

Reet Jurvetson. 19-vuotias Jurvetson löydettiin raa'asti surmattuna Mulholland Driveltä läheltä Marina Haben ruumiin löytöpaikkaa marraskuussa 1969. Jurvetsonia oli puukotettu 150 kertaa ja hänen kaulavaltimonsa oli riekaleina. Jurvetsonin ruumis tunnistettiin vasta 46 vuoden jälkeen ruumiin löytymisestä. Mikään ei viitannut ryöstömurhaan tai seksuaalimurhaan. Jurvetsonin näköinen nuori nainen oli nähty Mansonin Perheen Span Ranchilla ja hän olisi todistajien mukaan totellut nimeä "Sherry". Lisäksi ruumiin löytypaikka ei ollut kovinkaan kaukana Sharon Taten seurueen murhapaikasta. Seikkailunhaluinen Reet Jurvetson oli lähtenyt perheensä luota Kanadasta ja jäänyt sille tielleen. Perheelle lähetetty postikortti oli Reetin viimeinen yhteydenotto kotiväelle ennen katoamista. Jurvetsonin perhe oli virolaistaustainen. 


(Olivatko saatana ja satanismi Charles Mansonin innoittajia?)


Paholainen San Fransiscossa

Haluan heti aluksi tähdentää, että kaikki tässä kirjoituksessa esiintyvät seikat perustuvat omiin havaintoihini ja niistä tekemiini johtopäätöksiini. Mahdolliset kirjoituksessa esiintyvät asiavirheet ovat siis omiani ja otan niistä vastuun. En halua myöskään kirjoituksellani julistautua minkäänlaisen salaliiton kannattajaksi. Haluan vain tuoda esiin Charles Mansonin tapauksessa jotain muutakin kuin pintaraapaisun. Tarkoituksenani ei ole myöskään pröystäillä tapahtumilla ja mässäillä verilöylyillä.  Asianosaisia on edelleen elossa, joten olisi loukkaus heitä kohtaan alkaa mahtailemaan pahuudella. Kirjoituksellani haluan vain koittaa tavoittaa sen todellisuuden, joka kohtasi ihmisiä 1960-luvun huumehoureisella jälkipuoliskolla. Sanottakoon vielä tähän alkajaisiksi, että sellaisesta ideologiasta kuin satanismi on vaikea kirjoittaa. Yhtä vaikeaa kuin Charles Mansonista kirjoittaminen. Satanismia ei nimittäin tule sekoittaa saatananpalvontaan, jonka satanisteiksi julistautuvat näkevät käänteisenä kristinuskona. 

(San Fransisco tunnetaan 1960-luvun hippikaupunkina, mutta se oli samalla myös modernin satanismin keskuspaikkoja. Vuonna 1966 satanisti ja okkultisti Anton Lavey perusti San Fransiscossa Saatanan kirkon.)

Yhdistämme 1960- luvun lopun automaattisesti hippeihin, huumeisiin, vapaaseen seksiin ja sulosäveliin, joita tarjoilivat aalloille mm. Jimi Hendrix, Mamas & The Papas, Scott Mckenzie ja The Doors. Kaikki näkevät mielessään enemmän tai vähemmän sekaisin olevat nuoret miehet ja naiset istumassa nuotion äärellä hämärällä uimarannalla. Tämä on kuitenkin vain kiiltokuva kultaisesta kuusikymmenluvusta. Hippiringin ympärillä liikkui jo hyvin varhaisessa vaiheessa päihteiden väärinkäyttäjiä, pikkurikollisia ja laidasta laitaan erilaisia hyväksikäyttäjiä, joille tunnussana vapaa rakkaus antoi luvan toteuttaa jos minkälaisia mielihaluja. San Fransisco oli hippikaupungiksi nimetty sodanvastaisuuden ja nuorisokulttuurin pääkaupunki. Scott McKenzie levytti aiheesta tunnetun kappaleen "Going to San Fransisco"

Kyseissä kaupungissa piti kuitenkin päämajaansa myös täysin toisenlaiset tahot, joiden tunnuksena eivät olleet päivänkakkarat vaan pentagrammit. San Fransiscon Haight Ashburylla majaili erilaisia satanistisia ryhmittymiä ja vain parin korttelin päässä "Venäjän suurlähetystössä" Kenneth Anger- niminen elokuvaohjaaja valmisteli elokuvaansa Lucifer Rising. Angerin kanssa teki yhteistyötä edellä mainittu Bobby Beasuloil, jonka Anger oli värvännyt säveltämään musiikin elokuvaansa. Sekä Anger että Beasuoleil olivat kiinnostuneita satanismista ja tuonpuoleisesta. Beausoleil päätyi lopulta Charles Mansonin kelkkaan ja varasti muun omaisuuden lisäksi Angerin uuden elokuvan materiaalia. Samalla seudulla sijaitsi myös edellisessä osassa mainittu Free Clinic, joka tutki LSD:n ja amfetamiinin vaikutusta ihmisiin. San Fransiscossa sijaitsi myös nykyaikaisen satanismin perustaja Anton Laveyn Musta talo, jossa hän piti okkultistisia menojaan. Juuri täällä Lavey perusti vuonna 1966 Saatanan kirkon. Laveyn Saatanallinen raamattu on myös ehkä tunnetuin satanistinen julkaisu ja okkultistinen oppikirja. Saatanan kirkon perustaja Anton Lavey oli myös vuonna 1969 mukana tekemässä Roman Polanskin ehkä kuuluisinta kauhuelokuvaa Rosemaryn Painajainen, jossa Lavey toimi eräänlaisena neuvonantajana. Lisäksi Lavey tunnettiin glamour- tähti Jayne Mansfieldin ystävänä ja "henkisenä opettajana". Satanismi oli näin astunut populaarikulttuurin puolelle ja tästä eivät kaikki suinkaan olleet innostuneita. Väitetään mm. että erään satanistiryhmän jäseniä olisi viettänyt aikaa Polanskin ja Taten kotitalossa Cielo Drivella. 


Charles Manson ja satanismi

Näillä seuduilla vietti aikaansa myös vankilasta ehdonalaiseen vapauteen päässyt tai joutunut Charles Manson. Tässä vaiheessa elämästään melkein puolet kiven sisässä viettänyt Manson sai elämäänsä uutta sisältöä tutustumalla pimeyden kanssa flirttailevien tahojen toimintaan. Manson nähtiin soittamassa kitaraa yliopiston läheisillä nurmialueille vaihtuvalle yleisölle. Soittoa kuunteleva porukka koostui nuorisosta ja nuorista hippitytöistä, joita vähän alle keskimittaisen Mansonin seura kiehtoi. Muitakin seuralaisia Mansonilla oli. Hänen tiedettiin vierailleen Laveyn Mustassa talossa ja Haight Ashburyn klinikalla. Lisäksi samaisessa korttelissa sijaitsi Prosessi- nimisen kirkon* San Fransiscon tukikohta. Prosessin oppiin kuului mielen vapauttaminen ja yhteiskunnallisten instituutioiden yläpuolelle asettuminen. Yhteiskunnan normit, odotukset ja moraalikoodistot eivät ikään kuin koskettaisi asiaansa uskovaa Prosessin jäsentä lainkaan. Kyseisen uskonkappaleen mukaan hyvä ja paha - jumala ja saatana, olivat yksi ja sama asia. Prosessi- kirkon tilaisuuksissa tutustuttiin eri oppijoiden teksteihin ja messuissa pyrittiin mielen vapauttamiseen kaikista siteistä. Kirkon olivat perustaneet Mary Ann MacLean ja Robert de Grimstom, jotka olivat skientologeista eroamisen jälkeen viehättyneet uudenlaisesta satanismista. Prosessi- kirkko hajosi vuonna 1974 de Grimstonin ja MacLeanin avioliiton päätyttyä eroon. Ennen kirkon hajoamista Prosessi oli haastanut oikeuteen toimittaja Ed Sandersin, joka oli vuonna 1973 julkaissut kattavan raportin Charles Mansonin perheestä ja sen toimeenpanemista murhista. Prosessin mukaan Sanders olisi nimennyt kirkon osasyyllisiksi Mansonin perheen veritekoihin. Ed Sanders joutui oikeuden päätöksellä poistamaan kirjastaan maininnan Prosessi- kirkosta. 

(Charles Mansonin seuraajia oikeudenkäynnissä vuonna 1970. Seuraajien tehtävä oli totella johtajaansa. Erityisesti naisten asema Mansonin perheessä oli tarkoin määriteltyä. Heillä ei saanut olla yksityistä omaisuutta eivätkä he saaneet pitää yhteyttä omaisiinsa. Kuvassa vasemmalta oikealle Patricia Krenwinkel, Susan Atkins ja kameran takana Leslie van Hauten. Kaikki naiset tuomittiin lopulta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Susan Atkins kuoli vankilassa syöpään vuonna 2009.)


Charles Manson ihastui saamiinsa vaikutteisiin siinä määrin, että vei saamansa opit äärimmäisyyksiin. Ed Sandersin mukaan Manson olisi ollut mukana eteläkalifornialaisen satanistikultin toiminnassa. Tämä kultti olisi harjoittanut äärimmilleen vietyä väkivaltaa tarjotessaan veriuhreja pimeyden ruhtinaalle. Prosessi- kirkosta Mansonin tiedetään lausuneen vapaasti suomennettuna näin: "Kun näette de Grimstomin, näette vain ja ainoastaan minut! Olemme yksi ja sama asia!" Mainittakoon nyt tässä yhteydessä, että Mansonin ajatukset eivät tee Prosessi- kirkosta osasyyllistä tapahtumiin. Oletettavaa nimittäin on, että Manson vain kokosi saamansa vaikutteet omiin tarpeisiinsa, joihin kuului huumekauppa, varkaudet ja prostituutio. Mansonin perheen ideologia näkyi sen organisoitumisessa. Perhe eristäytyi muusta yhteiskunnasta pakenemalla sitä Kalifornian aavikolle. Mansonin perhe piti tukikohtaansa Spahn Ranchilla, jossa oli aikanaan toiminut elokuvastudio. Ennen varsinaista asettumistaan Ranchille Manson oleili seuraajiensa kanssa myös Death Valleyssa, jonka liepeillä toimi oletettavasti nimettömäksi jäänyt satanistiryhmittymä. Manson käski seuraajiensa keräämään aseita ja ammuksia perheensä tarpeisiin. Lisäksi varastetuista autoista ryhdyttiin kasaamaan aavikkosotaan soveltuvia "dune-buggeja", joilla pystyi liikkumaan nopeammin ja piiloutumaan viranomaisilta. Valmistautuminen tulevaan rotusotaan - Helter Skelteriin - aloitettiin varhaisessa vaiheessa. 

Perheen ideologia perustui eräänlaiseen "Free your mind!"- ajatteluun ja traumaperäisten pakko-oireiden poistamiseen. Satanististen ryhmittyen työtapoihin kuului tällainen psykoanalyysi missä sinällään ei ole mitään vikaa, mutta väärissä käsissä traumojen käsittely ja mielenvapauttaminen voi johtaa manipulaatioon ja puhtaaseen aivopesuun. Mansonin ideologiassa hyvä ja paha sekä saatana ja jumala nähtiin yhtenä ja samana asiana. Perheen ideologiassa yksilö tai ryhmä asettui kaiken oikean ja väärän yläpuolelle. Lisäksi kaikki länsimaisen yhteiskunnan tarjoama porvarillinen hapatus yhteisön normeineen tuli hylätä. Mansonin perheessä ei käytetty kalentereita ja kellotkin poistettiin käytöstä. Aika protestanttisena käsitteenä hylättiin ja perhe palasi niin sanottuun luonnontilaan. Tähän luonnon tilaan päästiin vuonna 1968, kun Manson seuraajineen muutti vanhaan elokuvastudioon Spahn Ranchille. Perheen jäsenet asuivat ahtaissa tiloissa ilman arjen mukavuuksia, kuten sähköä ja vettä. Kaikki maallinen omaisuus oli luovutettu pois ja Manson määräsi jopa millaista musiikkia hänen seuraajansa kuuntelivat. Radiokin oli kielletty. Mansonin seuraajat lauloivat usein yhdessä Charles Mansonin tekemiä kappaleita, joita Manson säesti kitaralla iltanuotion ääressä. 

Mansonin perhe asui Spahn Ranchilla niin kuin kommuunissa ikään. Paikan omistaja oli 80-vuotias puolisokea George Spahn, jota Mansonin naiset hoitivat tilan hevosten ohella. Spahn Ranch on sittemmin tuhottu eikä siitä ole jäljellä kuin kiviset perustat. Perheen hierarkiassa koirat saivat ruokaa aina ennen naisia. Manson käski naispuolisten seuraajiensa ruokkia perhettä varastamalla kaupasta ja tonkimalla roskiksia. Lisäksi valuuttaa haalittiin kasaan prostituutiolla ja varastetuilla luottokorteilla. Perheen arkeen kuuluivat myös jokailtaiset orgiat, joita maustettiin runsailla määrillä LSD:tä ja pilvenpolttoa. Amfetamiini tuli mukaan myöhemmin. Mansonilla oli tapana ottaa pienempi annos happoa ja varmistaa, että naispuoliset seuraajat ottivat riittävän suuren annoksen. Manson myös asettui ristille ja vaati seuraajiaan suutelemaan hänen jalkojaan. Ensimmäisellä tripillään Manson oli kuvitellut nimittäin olevansa Jeesus Kristus. Illat päätyivät paritteluun tai paritteluihin, jotka tapahtuivat vahvassa päihtymystilassa eivätkä orgioihin osallistuneet välttämättä muistaneet enää seuraavana päivänä seksikumppaneitaan. Pahoinpitelyt ja raiskaukset eivät olleet harvinaisia. Manson muun muassa raiskasi brutaalisti  eräiden orgioiden aluksi alaikäisen tytön, joka oli ollut hoitamassa tilan hevosia. 

("Paholaisen luola" New Yorkin Untermeyer- puistossa. Luolan väitettiin kuuluneen satanistiryhmälle, joka palvoi pimeyden ruhtinasta autiossa puistossa. Sarjamurhaaja David Berkowitzin eli Son of Samin väitettiin kuuluneen kyseiseen ryhmittymään.)

Rituaalit eivät rajoittuneet pelkästään happopäiseen rietasteluun vaan kuvioissa oli mukana paljon synkempiä aspekteja. Niin sanotuissa riiteissä kaapuihin pukeutuneet Perheen jäsenet kantoivat irti leikattuja vuohen päitä ja uhrasivat saksanpaimenkoiria. Koirien verta juotiin ja sitä kaadettiin myös pilvessä rakastelevien parien päälle. Juotavaksi kelpasi joskus myös virtsa. Riitteihin kuuluivat myös niin sanottu tsänttääminen ja laulanta pimeyden ruhtinaalle. Kukkasymbolien tilalla olivat hakaristit ja SS-joukkojen tunnukset. Pimeyden ruhtinasta kunnioitettiin myös eläimiin sekaantumisilla. Väitetään myös että Mansonin perhe olisi harjoittanut Spahn Ranchilla ihmisuhreja ja kuvannut niitä kaitafilmikameralle. Tästä ei kuitenkaan koskaan ole saatu täyttä varmuutta. Varmaa kuitenkin on se, että edellä mainittu ei enää ole satanismia vaan pikemminkin saatananpalvontaa. Samanlaista toimintaa havaittiin 1970-luvulla New Yorkissa Untermeyer Parkissa, jossa tummiin kaapuihin pukeutuneet miehet ja naiset uhrasivat saksanpaimenkoiria laulujen säestyksellä. Samaisesta puistosta löytyi kellari, joka oli koristeltu natsitunnuksilla ja saatanallisilla symboleilla. Vuonna 1977 David Berkowitz- niminen mies pidätettiin epäiltynä pahamaisena Son Of Samina, joka surmasi 6 ja haavoitti 7 ihmistä New Yorkissa vuosina 1976-1977. Maury Terry on kirjassaan yhdistänyt David Berkowitzin sekä satanistiryhmittymiin että Mansonin Perheeseen. Manson ja Berkowitz tuskin koskaan tapasivat, mutta saattoivat olla toisistaan jollain tavalla tietoisia. Salamyhkäisyyttä Berkowitzin toiminnassa ainakin piisasi. Berkowitz tunnisti kuulustelussa lokakuussa 1974 murhatun Arlis Perryn valokuvasta, vaikka Perryn kuvaa ei oltu aikaisemmin esitetty julkisuudessa. Mistä Berkowitz oli saanut tietonsa rituaaliomaisesti murhatusta nuoresta naisesta Kaliforniassa? Kuuluivatko Mansonin Perhe ja New Yorkin puistossa rituaalejaan suorittava ryhmä jonkinlaiseen saatanalliseen verkostoon, joka ihannoi huumeita, irtonaista seksiä ja äärimmäistä väkivaltaa? 


Lopuksi

Päätän tämän kirjoituksen tähän. Jatkan aiheen pohdintaa seuraavassa kirjoituksessa ja otan tarkempaan tarkasteluun Charles Mansonin Perheen sekä Son Of Samin tapauksen mahdollisen yhteyden toisiinsa. Sanotaan nyt ainakin niin, että tekotavoissa on paljon samankaltaisuuksia ja kummallisuuksia, jotka ovat jääneet hämäriksi tähän päivään mennessä. Haluan lisäksi huomauttaa, että tässä esitettyjen henkilöiden ja erilaisten ideologisten ryhmien syyksi ei voi laittaa tapahtuneita verilöylyjä. Anton Laveysta ei tee murhaajaa se seikka, että hän oli tavannut Charles Mansonin. Kenneth Angeria ei voi syyttää siitä, että hän tunsi murhaaja Bobby Beausoleilin. Prosessi- kirkon viaksi ei myöskään voi laittaa sitä, että Manson oli käynyt kirkon istunnoissa. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että edellä esitetyt riitit ja rituaalit eivät silmissäni edusta satanismia. Murhista ja veriteoista puhumattakaan. Minusta ne ovat pikemminkin saatananpalvontaa kuin henkimaailman tutkimista. 


(Arlis Perry murhattiin raa'asti Stanfordissa Kaliforniassa lokakuussa 1974 paikallisessa kirkossa. Hänen murhansa ratkesi vasta vuonna 2018, kun yövartijana murhan aikoihin työskennellyt Stephen Crawford pidätettiin DNA-lausuntojen perusteella.)



*Process Church of The Final Judgment


Maury Terry: The Ultimate Evil
Ed Sanders: The Family
Tom O'Neill: CHAOS











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti