Rikospostimiehen julkaisut 2023

Kirjoitushommat olivat tämän vuoden aikana tauolla, koska vuonna 2023 ilmestyi kaikkiaan 17 Rikospostimiehen videota YouTube- sovellukseen. Videosarja jatkuu uudelleen tammikuussa ja julkaisutoimintaa jatketaan kesäkuulle 2024 asti. Tässä koonti vuonna 2023 ilmestyneistä jaksoista. Kiitoksia mielenkiinnostanne! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2024!

(Rikospostimiehen jaksot alkoivat tammikuussa 2023 ja jatkuvat kevääseen 2024 asti)

Johdantojakso: 

Rikospostimies esittäytyy: henkirikokset ja selvittämättömät veriteot Suomessa. (youtube.com)

Tulilahden kaksoissurma: 

Rikospostimies: Tulilahden kaksoismurha 1959. Sotkamolaiset mopedimiehet Oskari ja Uolevi. (youtube.com)

Tulilahden kaksoismurha 1959: Ferdinand Koikkalainen ja heinävetisiä henkilöitä. (youtube.com)

Tulilahden kaksoismurha 1959: Mystinen muurari ja puukkonsa kadottanut mies. (youtube.com)

Tulilahden kaksoismurha 1959: Runar Holmström. Syyllinen vai syytön? Osa 1. (youtube.com)

Kyllikki Saaren arvoitus:

Rikospostimies: Kyllikki Saaren arvoitus. Katoaminen. (youtube.com)

Kyllikki Saaren Arvoitus osa 2. Folklorea ja mytologiaa. Muutamia tutkintalinjoja. (youtube.com)

Kyllikki Saaren Arvoitus osa 3. Arvo ja Vihtori. (youtube.com)

Kiteen Juurikan pontikkasurma:

Rikospostimies: Kiteen Juurikan pontikkasurmat 1962 (SISÄLTÖVAROITUS) (youtube.com)

Historia-aiheiset videot:

Malmedyn verilöyly 17.12.1944. Osa 1. Sotarikos. (youtube.com)

Malmedyn verilöyly 17.12.1944. Osa 2. Dachaun jälkipyykki. (youtube.com)

Suomen sisällissota vuonna 1918. Osa 1. Tapahtumien taustaa. Punainen ja valkoinen terrori. (youtube.com)

Suomen sisällissota vuonna 1918. Osa 2. Sodan nimityksiä ja taustaa. (youtube.com)

Suomen sisällissota vuonna 1918. Osa 3. Sodan luonne ja ajan ilmapiiri. (youtube.com)

Ekstrat:

Extrajakso: Pihtiputaan poliisisurmat 1969 ja Pankakosken romanihäädöt Lieksassa 1956 (youtube.com)

Halloween- extra: Ron Sismanin ja Elisabeth Platzmanin kaksoismurha Manhattanilla lokakuussa 1981. (youtube.com)

Pimeän ja hämärän rajamailla. Osa V: Raisa Räisänen ja Armonkallion nainen.

Nuoren naisen katoaminen muodostaa tutkijoille aina oman erityisen tutkimuslinjansa. Huomioon on otettava katoamistilanteessa vallinneet olosuhteet ja kadonneen henkilöhistoria. Raisa Räsänen katosi Tampereen keskustassa lauantaina 16.10.1999. Viimeinen varma havainto Raisasta on lauantai-illalta noin kello 23.00. Tarkkana tyttönä pidetty Raisa ei saapunut seuraavana päivänä järjestettyyn koripallopeliin toimitsijaksi ja perhe alkoi huolestua. Raisa Räisäsen katoaminen on yhä mysteeri, mutta poliisi saa edelleen vihjeitä nuoren naisen katoamisesta. 

(Voisiko Raisan katoaminen vielä selvitä?)

Mitä tapahtui Raisa Räisäselle? 

Raisa Räisäsen katoaminen Tampereella lokakuussa vuonna 1999 on yksi kuuluisimmista katoamistapauksista Suomen rikoshistoriassa. Muistan itsekin kun tapausta pohdittiin tuoreeltaan Poliisi-TV:ssä. Räisäsen katoaminen kesken ravintolaillan Tampereen keskustassa on myös uskomaton tapaus.

Kukaan ei muista nähneensä Raisan näköistä nuorta naista Tampereen keskustassa, vaikka Raisan omaiset olivat tuoreeltaan kyselemässä näköhavaintoja kadonneesta heti katoamista seuraavana päivänä. Raisa Räisäsen isä muistaa käyneensä Tampereen keskustan ravintoloissa ja näyttäneen työntekijöille tyttärensä kuvaa, mutta kukaan ei muistanut tai osannut sanoa oliko heillä näköhavaintoa Raisasta. Näin ollen Raisa Räisänen siis vain katosi jäljettömiin tuona kohtalokkaana yönä. Poliisi tutkii tapausta henkirikoksena ja saa tapauksesta edelleen vinkkejä. Poliisi on saanut vihjeitä vuosien saatossa siihen malliin, että tapausta voi verrata Suomen rikoshistorian kuuluisimman henkirikoksen Kyllikki Saaren murhaan. Yhtä lailla nämä molemmat tapaukset ovat ratkaisemattomia. 

Museoauto ja mystinen vartija

Poliisilla on ollut erilaisia tutkimuslinjoja Raisan katoamisesta ja niistä tärkeimmiksi on mainittu niin sanottu taksilinja, jossa taksikuski kertoi kuskanneensa nuoren naisen Multisiltaan ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Toinen linja on sivunnut niin sanottua museoautolinjaa, jossa nuori nainen olisi pakotettu vanhaan amerikkalaisvalmisteiseen autoon. Tämä museoautolinja ei kuitenkaan ole saanut hirveästi kannatusta poliisilta, koska nainen on hyvin todennäköisesti pakotettu autoon ennen Raisan katoamista ja kyseessä olisi siis joku toinen henkilö.

Lisäksi poliisi on tutkinut erään vartijan toimia Raisan katoamisiltana. Tämä vartija oli liikkunut erään Tampereen keskustassa sijainneen kiinteistön kabinettitiloissa. Näihin tiloihin ei vartijallakaan ollut mitään asiaa liiketilojen sulkeutumisajan jälkeen. Olisiko tämä vartija voinut houkutella Raisan mukaansa kyseisiin tiloihin? Tämä selittäisi sen miksi Raisa on hävinnyt Tampereen keskustasta Hämeenkadulta kuin tuhka tuuleen. Mainittu vartija on nyttemmin kuollut, mutta hänen tiedetään syyllistyneen myöhemmässä elämässään erilaisiin rikoksiin.

Armonkallion nainen

Mielenkiintoisin vinkki liittyy niin sanottuun Armonkallion naiseen. Tässä vinkissä Raisaa muistuttava nuori nainen olisi ollut liikkeellä Tampereen keskustasta kohti Armonkallion kaupunginosaa juuri Raisan katoamisyönä. Nuoren naisen vaatetus oli niukka ja silminnäkijät sanoivat hänen pitkät säärensä olleen lähes paljaana. Raisa Räisänenhän oli liikkeellä baarivaatteissa eivätkä ne sopineet kylmään syysyöhön. Nuoren naisen seurassa kerrotaan liikkuneen vanhemman naisen, joka silminnäkijöiden mukaan käyttäytyi oudosti. Tämä parivaljakko ei ole ilmoittautunut poliisille ja mikäli kyseessä olisi ollut ihan mikä tahansa muu kaksikko, niin he olisivat varmasti ottaneet poliisiin yhteyttä kaiken kohun keskellä.

Havainto Armonkallion naisesta on sikäli mielenkiintoinen, että se on tähän mennessä ainoa varteenotettava näköhavainto, joka selvästi viittaisi siihen että kyseessä on todella ollut Raisa Räisänen. Silminnäkijät olivat tunnistaneet vanhemman naisen, joka oli liikkunut häntä selvästi nuoremman naisen kanssa kohti Armonkallion kaupunginosaa. Eräs opiskelijaporukka oli nähnyt kaksikon läheisen Siwan edustalla. Tämän jälkeen opiskelijat olivat kuulleet ulkoa kaksi vertahyytävää kirkaisua ja auton moottorin käynnistymisen. Auton moottori oli kuulostanut V8-koneelta. 

Yöllisillä huudoilla oli myös toinen todistaja, joka kuuli kaksi kovaa huutoa ja auton käynnistämisääniä. Äänet olivat ikään kuin tulleet todistajan kotitalon kellarikerroksesta, jossa sijaitsi Raisan katoamisen aikoihin parkkihalli. Tämä kyseinen todistaja ei ollut nähnyt ketään, mutta hänen havaintonsa ajoittuvat opiskelijaporukan tekemään havaintoon. Erään silminnäkijän mukaan parivaljakon vanhempi nainen oli tuttu nyky Tampereen keskustassa ja häntä kuvattiin yleisesti epämiellyttäväksi. Naisen tiedettiin kierrelleen kaupungin kapakoissa ja puhuneen usein itsekseen. Syy siihen miksi Raisa liikkui Armonkallion suunnassa, saattaa liittyä siihen, että Raisan tiedettiin kulkeneen kotiinsa Tampereen Petsamoon, jonne kuljettiin juuri kyseistä reittiä jossa parivaljakko oli havaittu.

Hervantajärvi

Oliko siis voinut käydä niin, että tämä tuntematon nainen olisi lyöttäytynyt Raisan seuraan, kun tämä oli kävelemässä kotiin Tampereen keskustasta? Edellä mainitut todistajat olivat myös kuulleet ääniä, jotka olisivat saattaneet viitata siihen, että jotakuta olisi pakotettu auton kyytiin. Autokyytiin viittaa käynnistymisäänet, joiden perusteella autossa oli hyvin voimakas moottori. Tällaisesta autosta on havainto Hervantajärven rannalta, jossa koirankävelyttäjä teki havainnon omituisesti käyttäytyvästä autokuskista Raisan katoamista seuraavana aamuna.

Auto oli ollut liikkeellä todella varhain ja koirankävelyttäjä oli nähnyt auton kahdesti ikään kuin etsimässä jotakin. Koiranulkoiluttaja oli myös nähnyt auton pysähtyneenä Hervantajärven rantaan. Hänen koiransa oli saanut kummallisen hepulin paikassa, jossa auto oli ollut pysähtyneenä. Poliisi ja vapaaehtoiset etsijät ovat haravoineet seutua, mutta etsinnät ovat toistaiseksi päätyneet tuloksetta. Olisiko tällä autolla voinut olla yhteys Armonkallion outoihin tapahtumiin Raisan katoamisyönä? Havainto naiskaksikosta ja tästä viimeksi mainitusta autosta on todella mielenkiintoinen ja se on tuonut poliisille paljon uusia vihjeitä aivan viime vuosina.

Olisiko ratkaisu sittenkin näköpiirissä?

Raisa Räisäsen tapausta suomalaiset eivät ole unohtaneet. Lahjakkaan koripallotytön kohtalo on koskettanut ja järkyttänyt meistä monia ja useat ihmiset toivovat tapauksen viimein ratkeavan. Netin keskustelupalstat pursuavat tietoa ja vinkkejä. Mikäli Raisa Räisäsen katoaminen kiinnostaa sinua, niin kannattaa ainakin katsoa Ylen Kadonneet- sarjan jakso Raisasta sekä kuunnella Marko Niemen podcast Viimeinen Johtolanka. Raisan katoamista puidaan myös Suomen suosituimmalla rikosaiheisella nettifoorumilla murha.info. 

Lähteitä:

Raisa Räisäsen tapaus vuodelta 1999, Tampere (ketju 2) - Sivu 309 - MURHA.INFO

Katoaminen, joka ei unohdu – 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lähes jälkiä jättämättä Tampereen yöhön | Elävä arkisto | yle.fi

Mitä tapahtui Raisa Räisäselle? Rikospaikka - YouTube

RAISA RÄISÄSEN MURHAMYSTEERI | POLIISIT EPÄILEVÄT TÄLLAISTA NAISTA! - YouTube

Raisa Räisäsen katoaminen: Hervantajärveltä etsijöiden toiveena koru (iltalehti.fi)

Raisa Räisänen ja katoaminen: vesialue tutkitaan pian (iltalehti.fi)

 

Kyllikki Saaren Arvoitus osa 3: Mitä tapahtui Isojoella vuonna 1953?

Kyllikki Saaren murha on ehkä kuuluisin suomalainen selvittämätön henkirikos. Tässä jutussa hahmotetaan Kyllikki Saaren tapauksen tapahtumaketjua toukokuun katoamisesta suohaudan paljastumiseen asti. Suohaudan paljastuttua tutkijan kiinnittivät huomiota siihen, että Kyllikki Saari olisi raiskattu. Lisäksi tutkijoiden mielenkiinnon herätti Kyllikin suohaudan lähellä sijaitseva ojatyömaa, jonka työmiehet eivät olleet havainneet paikan päällä mitään epäilyttävää, vaikka erään metsänvartijan koira oli hurjistunut suohaudan lähistöllä. 

(Kyllikin suohauta paljastui 11.10.1953 suuretsintöjen jälkeen. Murhaaja oli kaivanut suohaudan taitavasti ja käynyt erittäin todennäköisesti parantelemassa kätköjään myöhemmin. Murhaaja myös osallistui mitä ilmeisemmin etsintöihin ja se antoi hänelle mahdollisuuden johtaa etsintäjoukkoja harhaan ja tarkkailla tilannetta.)

Mitä tapahtui Isojoella vuonna 1953? 

Kyllikki Saari oli 17-vuotias uskovainen tyttö, joka oli palaamassa kotiin hartaustilaisuudesta toverinsa Maija Yli-Hietalan kanssa sunnuntai-iltana 17.5.1953. Saavuttuaan Isojoen meijerin tienhaaraan noin klo 22.00 toverukset erosivat. Ennen tätä Kyllikki kertoi pelkäävänsä kotimatkaa, jolloin Yli-Hietala oli pyytänyt Kyllikkiä jäämään luokseen yöksi. Kyllikin pelko oli perusteltu, koska hänen 6 kilometrin pituinen kotimatkansa Kauhajoen Päntäneentietä pitkin kulki synkän metsätaipaleen halki. Lisäksi kylän naisia oli ahdisteltu saman reitin varrella kevään 1953 aikana. Kyllikki Saari kieltäytyi Maiju Yli-Hietalan tarjouksesta ja lähti polkemaan meijerin risteyksestä kohti kotia. Perille hän ei koskaan saapunut.

Kyllikki katoaa

Kyllikin isä Eino Saari teki katoamisilmoituksen nimismies Eino Sipilälle 19.5.1953, koska Kyllikki Saari ei ollut saapunut työpaikalleen kirkkoherranvirastoon. Viranomaiset suhtautuivat asiaan vakavasti, koska Kyllikillä ei ollut tapana kadota tällä tavalla. Ensimmäiset maastoetsinnät suoritettiin Kyllikin kotitaipaleen varrella kaksi päivää katoamisen jälkeen. Etsintöihin osallistui 600 henkeä, mutta mitään ei löytynyt. TVH:n työntekijä Jaakko Lähteenmäki oli pyöräillyt Kyllikkiä vastaan kello 22 jälkeen noin 1,5 kilometriä meijerin tienhaarasta. Tilallinen Oskari Forsby ja hänen poikansa olivat havainneet samalla paikalla kamppailun jälkiä maanantaiaamuna klo 7 aikoihin. Molemmin puolin maantietä havaittiin runsaasti jalanjälkiä sekä polkupyörän renkaanjälkiä. Samassa kohdassa tienreunassa oli halkopino. Samalla paikalla kerrotaan havaitun myös lasinsiruja, mutta tästä tutkijat eivät olleet aivan varmoja. Kesän 1953 aikana viranomaisille tehtiin havainto kermanvärisestä Ford-merkkisestä autosta, joka olisi ajanut pitkin Päntäneentietä.

Autokuskeja ja autonomistajia haastateltiin, mutta kukaan ei ollut ajanut autolla kyseistä etappia pitkin Kyllikin katoamisyönä. Erään silminnäkijälausunnon mukaan auton peräkontista olisi pilkottanut esiin polkupyörän takarengas. Kesäkuussa tutkimusten johtoon siirtyi komisario Axel Skogman, joka tutki tapausta murhana.

Heinäkuussa kaksi marjastajaa löysivät Kyllikin pyörän suonsilmäkkeestä Lellulaaksosta 1,5 km:n päästä katoamispaikalta. Löytöpaikka sijaitsi lähellä Isojoen meijerin tienhaaraa. Lellulaakso oli lähes läpipääsemätöntä korpea, joten kätkijä tunsi paikan hyvin. Pyöränventtiilit oli tyhjennetty ja ohjaustanko käännetty rungon suuntaiseksi. Syyskuussa jutun tutkimukset keskittyivät Kaarankajärvelle, jossa oli tapahtunut jotain outoa Kyllikin katoamisyönä. Eri todistajat olivat kuulleet naisen avunhuutoja ja pistoolinlaukauksia. Lisäksi outoja kulkijoita oli havaittu aution Kaarankajärven rannalla. Naarauksissa etsijöiden käteen ei kuitenkaan tarttunut muuta kuin mutaa ja sammakoita.

Suohauta paljastuu  

Lokakuussa Kyllikin katoamisesta oli kulunut melkein puoli vuotta eikä tytön kohtalosta ollut aavistustakaan. Talven lähestyessä viranomaiset päättivät suorittaa vielä yhden etsinnän Kyllikin katoamispaikalla. Valtteri Mäkelä löysi Kyllikin oikean jalan kengän 10.10.1953 tehdyssä etsinnässä. Kengästä löytyi Kyllikin rikkirevitty kaulahuivi ja miesten sukka, joka oli poikkileikattu sekä sidottu mustalla villalangalla. Kenkä oli luultavasti tuotu löytöpaikalleen vasta kesän aikana, koska aikaisemmissa etsinnöissä sitä ei oltu löydetty. Seuraavana päivänä 11.10.1953 käynnistyi toinen suuretsintä. Ilmari Hietaoja kiinnitti huomiota kuivuneeseen männynnäreeseen. Näre kiskaistiin pois ja huomattiin, että näre oli tyvestä kömpelösti teroitettu. Näreen alta paljastui pahoin maatuneen Kyllikki Saaren ruumis. Etsintäketju pysäytettiin ja paikalle kutsuttiin lääninlääkäri O. Hokkanen ja Axel Skogman.

(Kyllikki Saaren suohaudalla riittää kävijöitä. Paikalle on pystytetty tienviitta ja tien viereen on raivattu parkkipaikka.Kuva vuodelta 2012.)

 

Kyllikki Saaren kuolinsyyksi ilmoitettiin tukehtuminen, ei kuitenkaan kuristaminen. Lisäksi todettiin, että Kyllikin kasvot oli murskattu raskaalla esineellä, kuten lapiolla tai rautakangella. Lääkärin mukaan kivenisku ei olisi voinut aiheuttaa kyseisiä vammoja. Lisäksi julkisuuteen pääsi tieto, jonka mukaan Kyllikki oli raiskattu. Kyllikin ruumiin kätköpaikan läheisyydessä oli ollut kesän aikana ojatyömaa, mutta työmiehet eivät olleet huomanneet paikalla mitään epäilyttävää. Ei silloinkaan kun erään metsänvartijan koira oli saanut tapahtumapaikalla sellaisen hepulin, että se piti laittaa talutusnuorasta kiinni puuhun. Lisäksi ojatyömaalla oli työskennellyt kesän ajan henkilö, joka ei kuitenkaan ollut ottanut työstään minkäänlaista korvausta. Miksi? Tutkijat olivat myös varmoja siitä, että murhaaja oli käynyt parantelemassa Kyllikin hautaa kesän ja syksyn aikana. Murhaaja oli myös todennäköisesti merkinnyt haudan näreellä vasta, kun Kyllikin ruumis oli maatumassa.

Poliisi kuulusteli kaiken kaikkiaan 500 henkilöä, mutta murhaa ei koskaan virallisesti ratkaistu. Viralliset tutkimukset lopetettiin vuonna 1956.

Vai oliko ratkaisu kuitenkin lähellä?

Kyllikki Saaren Arvoitus Osa 2: Arvo ja Vihtori

Palaamme jälleen Isojoelle Kyllikki Saaren tapauksen pariin. Isojokisista Arvosta ja Vihtorista löytyy runsaasti mainintoja Kyllikki Saaren murhan esitutkintamateriaalissa. Molempien miesten alibi oli heikolla pohjalla ja lisäksi Vihtori tunnusti epäsuorasti olleensa tapahtuma-aikaan murhapaikalla. Poliisilla oli miehiä vastaan vahvoja aihetodisteita, mutta lopullinen tekninen näyttö jäi saamatta. Asiasta enemmän kiinnostuneet löytävät Arvon ja Vihtorin sukunimet helposti netin syövereistä. 

Kyllikin takiako te olette tulleet minua hakemaan?

Helsingin Sanomat uutisoi Vihtorin pidätyksestä seuraavasti 23.10.1953:


"Poliisit ovat pahoillaan siitä, että eräässä lehdessä julkaistiin eilen Isojoella kuulusteluja varten pidätetyn työmies Vihtorin nimi ja saatettiin näin hänet ja hänen omaisensa ikävään valoon. Vihtorin uskotaan tietävän jotain asiaan liittyvää. Poliisit ovat juttua tutkiessaan ottaneet huomioon, että rikollinen voisi olla vajaaälyinen. Koska Vihtori osoittautui tällaiseksi, hänen edesottamuksiaan ryhdyttiin tutkimaan. Pidätetyn äiti ja veli todistivat Vihtorin puolesta. Hän nukkui rikospäivän iltana jo kello 19.00 ja oli niin vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena, ettei olisi voinut suorittaa mitään rikosta. Vihtori tunnetaan Isojoella siivona miehenä, joka ei ole aiheuttanut kenellekään mitään häiriötä, vaikka käyttääkin joskus alkoholia. Isojoella ollaan sitä mieltä, että Vihtori on syytön. Hän on tavallisen näköinen, lähes 40-vuotias mies, joka asuu veljensä ja äitinsä kanssa. Vihtorin esiintymisessä ei ole mitään huomiota herättävää. Hänen sukunsa tunnetaan työteliäinä ja kunnollisina ihmisinä. Paikkakuntalaiset ovat hämmästyneitä, koska Vihtorin  ei tiedetä osoittaneen mitään kiinnostusta toista sukupuolta kohtaan."

Uutisessa mainittu Vihtori oli tapahtuma-aikaan 38- vuotias isojokinen työmies, joka kärsi jonkinlaisista mielenterveysongelmista. Vihtori oli ollut töissä ojatyömaalla, joka sijaitsi lähellä suohautaa, josta Kyllikki löydettiin lokakuussa 1953. Samaisella ojatyömaalla työskenteli myös Vihtorin lankomies Arvo. Vihtorin ja Arvon kotipaikka sijaitsi 2-3 kilometrin päässä Kyllikin suohaudalsa. Vihtori oli joutunut hoitoon ilmeisesti ensimmäisen kerran talvisodassa yritettyään haavoittaa itseään kotilomansa aikana. Toisin kuin lehtijutussa mainitaan, niin Vihtori oli tunnettu naisten ahdistelijana paikkakunnalla. Hänen tiedettiin tiirailleen kylän naisia saunan ikkunoista. Lisäksi Vihtori oli yrittänyt tunkeutua humalassa erään naisen kotiin, kun oli saanut tietää, että naisen aviomies ei ollut kotona. Vihtori oli myös ahdistellut erästä Isojoen pappilassa työskennellyttä naista väijymällä häntä pappilaan kulkevan tien varressa.

Helsingin Sanomien uutisessa mainittu sukulaisten selittämä alibi oli hataralla pohjalla. Vihtori oli vaihdellut kertomustaan kuulustelussa eikä osannut suoraan sanoa missä oli ollut Kyllikin katoamisen aikoihin. Kaiken lisäksi Vihtori oli epäsuorasti tunnustanut olleensa ojatyömaalla samana yönä, jona Kyllikki katosi. Silminnäkijänlausunnon perusteella Vihtori oli myös nähty liikkeellä katoamispäivän iltana kello 20.00. Hän oli ollut liikenteessä polkupyörällä polkien pitkin samaa tietä kuin Kyllikki Saari paria tuntia myöhemmin. Vihtori ei siis ollut kotonaan nukkumassa humalaansa pois toisin kuin sukulaiset lehtijutussa antavat ymmärtää. Oman kertomuksensa mukaan Vihtori oli ollut edellisenä päivänä eli lauantaina juopottelemassa Isojoen kylällä.

(Vihtorin kuva sotaväestä.)

Vihtorin pidätys

Poliisi ei ollut aluksi juurikaan kiinnostunut Vihtorista Kyllikin suohaudan paljastumisen aikoihin. Heidän mielestään Vihtori ei kykenisi murhaamaan ketään ja paljastaisi vain itsensä puheillaan. Vasta kun Vihtori alkoi puhumaan outoja, hänet otettiin kuulusteluun. Muutakin outoa juttuun liittyvää oli tapahtunut. Eräs isojokinen mies oli pahoinpidelty tapauksen tiimoilta, koska hän oli kuulustelussa väittänyt nähneensä Vihtorin murhapaikan tietämissä Kyllikin katoamisen aikoihin. Lisäksi Vihtori oli tunnustanut tappaneensa Kyllikin, kun häntä oli tultu noutamaan kotoa juopumuksen takia. Vihtori oli aluksi kysynyt häntä noutamaan tulleilta poliiseilta: "Sen Kyllikin takiako te olette tulleet?". Tämän jälkeen hän oli alkanut itkeä ja sanonut: "Kyllä minulla sitten riittääkin istumista!". Vihtori pidätettiin 23.10.1953 ja pysyi pidätettynä kaikkiaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen hänet lähetettiin mielentilatutkimukseen. Vihtori käyttäytyi kuulusteluissa sekavasti ja 24.10 pidetty kuulustelu oli keskeytettävä Vihtorin hourupäisen käytöksen takia. Poliisi epäili jo tässä vaiheessa, että Vihtori joko teeskenteli tai oli käsketty käyttäytymään kuin hullu. Vihtori lähetettiin mielentilatutkimukseen Mustasaaren sairaalaan, koska poliisi halusi varmistaa hänen puheidensa paikkansapitävyyden.

Vihtori käyttäytyi sairaalassa kummallisesti. Hoitohenkilökunnan mielestä Vihtorin käytös oli mielenterveyspotilaalle erikoisen normaalia silloin, kun lääkäriä tai hoitajaa ei ollut paikalla. Sairaalan henkilökunta oli tarkkaillut Vihtorin käytöstä ja pannut merkille, että hänen käytöksensä muuttui sekavaksi pääasiassa silloin, kun joku henkilökuntaan kuuluva saaapui paikalle. Tosin Vihtori oli alkanut oudosti tanssahtelemaan ja hihittelemään nähdessään huoneessa naisen kuvan. Ylihoitajalle Vihtori oli osoittanut sukupuolielimiään ja käskenyt leikkaamaan ne pois, koska "ei saisi niillä mitään hyvää aikaan". Vihtori oli myös epäsuorasti tunnustanut hoitajalle tappaneensa Kyllikki Saaren.

(Vihtori hoidossa. Kuva on todennäköisesti Mustasaaren sairaalasta, jossa Vihtori kävi tutkimuksissa puheidensa takia.)

Lääkärin tutkimuksen aikana Vihtori oli aluksi höpötellyt päättömiä, mutta lääkärin mainitessa Kyllikki Saaren nimen Vihtori oli vakavoitunut ja sanonut: "Mitä sinä siitä Kyllikistä enää jauhat. Lopeta jo äijä!" Lääkärin mielestä tämä oli ollut omituista käytöstä. Vihtori oli myös käynyt käsiksi naishoitajaan, kun oli kokeiltu miten Vihtori käyttäytyi naisten läsnäollessa. Ilmeni, että Vihtorilla oli tapana käydä aina tilaisuuden tullen naisiin käsiksi ja ottaa kiinni esimerkiksi naisen paljaasta reidestä. Poliisin mukaan Vihtori alkoi aina käyttäytyä sekavasti, kun puheeksi tuli Kyllikki Saari. Vihtori saattoi ensin kuulustelussa väittää tietävänsä Kyllikin murhaajan, mutta sitten seuraavassa kuulustelussa hän kielsi maininneensa asiasta mitään. Vihtori oli myös aluksi kertonut kuulustelussa, ettei Kyllikin ruumista tulla koskaan löytämään. Myöhemmin hän kielsi maininneensa mitään tällaista.

Vihtori vapautettiin 7.11.1953. Tämän jälkeen Isojoella järjestettiin kansalaiskokous, jonka eräs puhuja oli jo aikaisemmin mainittu Vihtorin lankomies Arvo. Isojoella poliisina 1970-luvulla työskennelleen Pentti Kankaanpään mukaan Arvo oli järjestämässä kansalaiskokouksia ja johdattelemassa mielipiteitä siihen suuntaan, ettei tekijä voinut olla isojokinen. Arvo ei ollut aikaisemmin kiinnostunut avustamaan poliisia millään tavalla, mutta oli Kyllikin ruumiin löytymisen aikoihin omituisen aktiivinen. Hän oli ollut mm. mukana aitaamassa suohautaa ympäröivää maastoa. Pentti Kankaanpään mukaan Arvolla oli rikollista taustaa. Lisäksi myös Vihtori oli aiemmin 1940-luvulla syyllistynyt seksuaalirikokseen.

Tarina jatkuu... 




Lähteet:

Kyllikki Saaren ETP
www.murha.info
Pentti Kankaanpään tutkimukset
Aake Jermo Murha ei vanhene koskaan

Kyllikki Saaren murha

"En minä Kyllikkiä tappanut. Arvo sen teki!"

Blogissani on ollut vapun jälkeen hiljaista, mutta uutta tekstiä on luvassa vielä elokuun aikana. Tulen tekemään katsauksen Kyllikki Saaren esitutkinta-aineistoon, josta mm. Helsingin Sanomat uutisoi suurin otsikoin talvella 2018. Kyllikki Saaren murha säilyi mysteerinä aina 2000-luvulle asti, jolloin tiedot mahdollisista tekijöistä alkoivat täsmentyä.  

Isojoen poliisina toiminut Pentti Kankaanpää kävi 1970-luvulla läpi Kyllikki Saaren murhaa koskevaa tutkinta-aineistoa ja kiinnitti huomiota isojokiseen mieskaksikkoon, jonka touhut eivät kestäneet päivänvaloa poliisien silmissä. Miehet eivät osanneet edes kertoa kunnollista alibia Kyllikin katoamisyölle. Sukulaisten antamat alibit osoittautuivat myöhemmin vääriksi, kun molemmat epäillyt oli nähty kylällä Kyllikin katoamispäivän iltana. 

Poliisin pääepäilty Vihtori tunnettiin Isojoella naisten ahdistelijana, joka erityisesti humalassa yritti tunkeutua naisten koteihin, jos tiesi miesväen olevan muualla. Hänen lankomiehensä Arvo tunnettiin kylmäkiskoisena tappalupukarina, joka käytti mielellään veistä ja oli kova potkimaan. Hän muuttui omituisen auttamishaluiseksi, kun Kyllikin etsinnät alkoivat. Arvo ei muuten avustanut viranomaisia juuri millään tavalla.

Mieskaksikosta Vihtori oli pitkään poliisin pääepäiltynä, vaikka poliisi ei ollut aluksi lainkaan kiinnostunut hänen tekemisistään. Häntä ei pidetty tarpeeksi älykkäänä moiseen tekoon. Vihtori oli kuitenkin epäsuorasti tunnustanut teon eräässä ravintolassa tutulleen todeten: "En minä sitä tappanut! Arvo sen teki!" Kun Vihtorilta kysyttiin ketä hän mahtoi tarkoittaa, sanoi Vihtori tarkoittavansa Kyllikkiä. Todistajan mukaan Vihtori ei tämän keskustelun jälkeen puhunut asiasta enää sanaakaan todistajan läsnäollessa.

Vihtori oli todella lähellä tunnustaa tekonsa, kun poliisit tulivat pidättämään hänet humalaisen käytöksen takia. Kuulusteluissa Vihtori selitti, ettei Kyllikin ruumista koskaan löydettäisi. Tämän lausunnon hän myöhemmin perui. Tutkijat lähettivät Vihtorin Mustasaaren sairaalaan mielentilatutkimukseen, koska halusivat saada selvää pitivätkö hänen puheensa Kyllikistä lainkaan paikkaansa. Vihtori jatkoi outoa käytöstään myös hoidossa ollessaan.

Tutkinta jatkuu...

(Osallistuiko Kyllikki Saaren murhaaja itsekin Kyllikin etsintöihin vuonna 1953? Hänellä olisi ollut tuolloin riittävästi aikaa peitellä jälkiään ja hävittää todistusaineistoa.)

Kyllikki Saaren murha ei unohdu

Julkaistu aiemmin Wordpress- alustalla 24.11.2015.

Osa 1
Kyllikki Saaren murha on ehkä kuuluisin suomalainen selvittämätön henkirikos. Mutta toisaalta se on myös yksi karmeimpia toisen maailmansodan jälkeisen murrosajan Suomessa.

(Kuuluisa kuva Kyllkki Saaresta tuli tutuksi monessa suomalaisessa torpassa. Kyllikki Saaren murha on yksi kuuluisimpia rikoksia Suomen rikoshistoriassa.)

Kyllikki Saari oli 17-vuotias uskovainen tyttö, joka oli palaamassa kotiin hartaustilaisuudesta toverinsa Maija Yli-Hietalan kanssa sunnuntai-iltana 17.5.1953. Saavuttuaan Isojoen meijerin tienhaaraan noin klo 22.00 toverukset erosivat. Ennen tätä Kyllikki kertoi pelkäävänsä kotimatkaa, jolloin Yli-Hietala oli pyytänyt Kyllikkiä jäämään luokseen yöksi. Kyllikin pelko oli perusteltu, koska hänen 6 kilometrin pituinen kotimatkansa Kauhajoen Päntäneentietä pitkin kulki synkän metsätaipaleen halki. Lisäksi kylän naisia oli ahdisteltu saman reitin varrella kevään 1953 aikana. Kyllikki Saari kieltäytyi Maiju Yli-Hietalan tarjouksesta ja lähti polkemaan meijerin risteyksestä kohti kotia.

Perille hän ei koskaan saapunut.

Kyllikin isä Eino Saari teki katoamisilmoituksen nimismies Eino Sipilälle 19.5.1953, koska Kyllikki Saari ei ollut saapunut työpaikalleen kirkkoherranvirastoon. Viranomaiset suhtautuivat asiaan vakavasti, koska Kyllikillä ei ollut tapana kadota tällä tavalla. Ensimmäiset maastoetsinnät suoritettiin Kyllikin kotitaipaleen varrella kaksi päivää katoamisen jälkeen. Etsintöihin osallistui 600 henkeä, mutta mitään ei löytynyt.

TVH:n työntekijä Jaakko Lähteenmäki oli pyöräillyt Kyllikkiä vastaan kello 22 jälkeen noin 1,5 kilometriä meijerin tienhaarasta. Tilallinen Oskari Forsby ja hänen poikansa olivat havainneet samalla paikalla kamppailun jälkiä maanantaiaamuna klo 7 aikoihin. Molemmin puolin maantietä havaittiin runsaasti jalanjälkiä sekä polkupyörän renkaanjälkiä. Samassa kohdassa tienreunassa oli halkopino. Samalla paikalla kerrotaan havaitun myös lasinsiruja, mutta tästä tutkijat eivät olleet aivan varmoja.

Kesän 1953 aikana viranomaisille tehtiin havainto kermanvärisestä Ford-merkkisestä autosta, joka olisi ajanut pitkin Päntäneentietä. Autokuskeja ja autonomistajia haastateltiin, mutta kukaan ei ollut ajanut autolla kyseistä etappia pitkin Kyllikin katoamisyönä. Erään silminnäkijälausunnon mukaan auton peräkontista olisi pilkottanut esiin polkupyörän takarengas.

Kesäkuussa tutkimusten johtoon siirtyi komisario Axel Skogman, joka tutki tapausta murhana.

Heinäkuussa kaksi marjastajaa löysivät Kyllikin pyörän suonsilmäkkeestä Lellulaaksosta 1,5 km:n päästä katoamispaikalta. Löytöpaikka sijaitsi lähellä Isojoen meijerin tienhaaraa. Lellulaakso oli lähes läpipääsemätöntä korpea, joten kätkijä tunsi paikan hyvin. Pyöränventtiilit oli tyhjennetty ja ohjaustanko käännetty rungon suuntaiseksi.

Syyskuussa jutun tutkimukset keskittyivät Kaarankajärvelle, jossa oli tapahtunut jotain outoa Kyllikin katoamisyönä. Eri todistajat olivat kuulleet naisen avunhuutoja ja pistoolinlaukauksia. Lisäksi outoja kulkijoita oli havaittu aution Kaarankajärven rannalla. Naarauksissa etsijöiden käteen ei kuitenkaan tarttunut muuta kuin mutaa ja sammakoita.

(Karmaiseva kuva Kyllikki Saaren ruumista Isojoella lokakuussa 1953. Kyllikin pahoin maatunut ruumis pilkistää peitteen alta.)

Lokakuussa Kyllikin katoamisesta oli kulunut melkein puoli vuotta eikä tytön kohtalosta ollut aavistustakaan. Talven lähestyessä viranomaiset päättivät suorittaa vielä yhden etsinnän Kyllikin katoamispaikalla. Valtteri Mäkelä löysi Kyllikin oikean jalan kengän 10.10 tehdyssä etsinnässä. Kengästä löytyi Kyllikin rikkirevitty kaulahuivi ja miesten sukka, joka oli poikkileikattu sekä sidottu mustalla villalangalla. Kenkä oli luultavasti tuotu löytöpaikalleen vasta kesän aikana, koska aikaisemmissa etsinnöissä sitä ei oltu löydetty.

Seuraavana päivänä 11.10 käynnistyi toinen suuretsintä. Ilmari Hietaoja kiinnitti huomiota kuivuneeseen männynnäreeseen. Näre kiskaistiin pois ja huomattiin, että näre oli tyvestä kömpelösti teroitettu. Näreen alta paljastui pahoin maatuneen Kyllikki Saaren ruumis. Etsintäketju pysäytettiin ja paikalle kutsuttiin lääninlääkäri O. Hokkanen ja Axel Skogman.

(Kyllikki Saaren suohauta oli taitavasti kaivettu matala hauta, joka oli osattu valita juuri sopivasta kohdasta. Haudan merkiksi oli jätetty männynoksa, jonka Ilmari Hietaoja kiskaisi pois haudan päältä. Syntyneestä reiästä löyhähti etsijöiden silmille kalman ja mädän löyhkä. Ilmari Hietaoja toimitettiin lääkäriin hautalöydön jälkeen.)

Kyllikki Saaren kuolinsyyksi ilmoitettiin tukehtuminen, ei kuitenkaan kuristaminen. Lisäksi todettiin, että Kyllikin kasvot oli murskattu raskaalla esineellä, kuten lapiolla tai rautakangella. Lääkärin mukaan kivenisku ei olisi voinut aiheuttaa kyseisiä vammoja. Lisäksi julkisuuteen pääsi tieto, jonka mukaan Kyllikki oli raiskattu.

Kyllikin ruumiin kätköpaikan läheisyydessä oli ollut kesän aikana ojatyömaa, mutta työmiehet eivät olleet huomanneet paikalla mitään epäilyttävää. Ei silloinkaan kun erään metsänvartijan koira oli saanut tapahtumapaikalla sellaisen hepulin, että se piti laittaa talutusnuorasta kiinni puuhun. Tutkijat olivat myös varmoja siitä, että murhaaja oli käynyt parantelemassa Kyllikin hautaa kesän ja syksyn aikana. Murhaaja oli myös todennäköisesti merkinnyt haudan näreellä vasta, kun Kyllikin ruumis oli maatumassa.Poliisi kuulusteli kaiken kaikkiaan 500 henkilöä, mutta murhaa ei koskaan virallisesti ratkaistu. Viralliset tutkimukset lopetettiin vuonna 1956.

Vai oliko ratkaisu sittenkin lähellä?

(Kyllikki Saaren suohaudalle pystytettiin myöhemmin muistokivi. Suohaudan ympäristö on säilynyt melko samanlaisena 2010-luvulle asti. Kuva vuodelta 2012.)